Mitäs jengi on mieltä seuraavasta:
Viimeisen kuluneen vuoden aikana olen harrastanut yhden yön suhteita, niin että en ole vastapuolelle koskaan antanut edes mahdollisuutta muuhun tutustumiseen.
Olen kolmekymppinen nainen (yh-äiti) ihan fiksu ja ok näköinen, työt ja talousasiat kunnossa jne. Olen niin sanotusti omillani elämässä. Takana on avioliitto ja muutama muu pitempiaikainen seurustelusuhde.
Olen matkani varrella tullut siihen päätökseen, että en usko että olen ketään miestä koskaan rakastanut ihan täpöllä. "Sielunkumppania", jos sellaista on, ei ole löytynyt. Ja siitäpä syystä taas uuteen ihmiseen tutustuminen ja seurustelun aloittaminen on tuntunut ylivoimaiselta. Ajattelen, että kyllästyn ja petyn vain taas nopeasti.
Mun ideaali suhde olisi, jos aivoitukseni olen oikein tulkinnut, ystävyyssuhde. Joka tarkoittaisi sitä että olisi omat taloudet (ja sukulaiset) ym., mutta silti pidettäis yhtä. Tehtäis kaikkea kivaa, mitä ikinä se sitten olisikaan... Karkeasti ajateltuna yhden yön suhde aina uudelleen ja uudelleen saman ihmisen kanssa. Plus vähän extrana matkustelua, baareilua, leffaa, mitä milloinkin.
Kertokaas, onko maailmankuvani vääristynyt, vai ollaanko tähän menossa muutenkin?
Viimeisen kuluneen vuoden aikana olen harrastanut yhden yön suhteita, niin että en ole vastapuolelle koskaan antanut edes mahdollisuutta muuhun tutustumiseen.
Olen kolmekymppinen nainen (yh-äiti) ihan fiksu ja ok näköinen, työt ja talousasiat kunnossa jne. Olen niin sanotusti omillani elämässä. Takana on avioliitto ja muutama muu pitempiaikainen seurustelusuhde.
Olen matkani varrella tullut siihen päätökseen, että en usko että olen ketään miestä koskaan rakastanut ihan täpöllä. "Sielunkumppania", jos sellaista on, ei ole löytynyt. Ja siitäpä syystä taas uuteen ihmiseen tutustuminen ja seurustelun aloittaminen on tuntunut ylivoimaiselta. Ajattelen, että kyllästyn ja petyn vain taas nopeasti.
Mun ideaali suhde olisi, jos aivoitukseni olen oikein tulkinnut, ystävyyssuhde. Joka tarkoittaisi sitä että olisi omat taloudet (ja sukulaiset) ym., mutta silti pidettäis yhtä. Tehtäis kaikkea kivaa, mitä ikinä se sitten olisikaan... Karkeasti ajateltuna yhden yön suhde aina uudelleen ja uudelleen saman ihmisen kanssa. Plus vähän extrana matkustelua, baareilua, leffaa, mitä milloinkin.
Kertokaas, onko maailmankuvani vääristynyt, vai ollaanko tähän menossa muutenkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan normaalilta...ei kaikilla miehilläkään ole tarve mihinkään ns. avioliittotyyppiseen suhteeseen.
Jäi tosin hieman epäselväksi,että kuinkas olisi niitten mahdollisten toisten kumppaneiden kanssa; eli hyväksyisitkö niitä ja perustelut.
Tosin,jos on tarpeeksi intensiivistä kanssakäymistä,niin ei siinä jaksa ja ehdikään paljon toisia ajatella,eikö niin?
Tuo maailmankuvakysymys ei oikeen mielestäni vaikuta,jos vaan itsellä on hyvä olla.Oikeestaan ei sitä petä pettäessään muita kuin itseään. Tosin ei patologiset pettäjätyypit enää tälläisiä ajattele.Niille pettäminen on vain yksi jännä leikki...Siis jos tämä asia nyt millään tavalla liittyi edes aiheeseen*eksyy välil*.
Mutta ei tän enenpää tällä kertaa tästä.
Aurinkoista kesää t: Casanova
mielipiteistäsi, Casanova.
Niihin muihin kumppaneihin sanoisin, että kyllä hyväksyisin seksin osalta. Tietenkin niin että siitä ei mulle missään nimessä koidu esim. terveydellistä haittaa sitten jälkikäteen...
Mä kai koitan tarkoittaa tällä kaikella sitä, että pystyis olemaan miehen kanssa vain kaveri. Hassu sanoa vain kaveri, koska kavereiden keskenhän sitä ne hauskimmat jutut aina on. Eikä kaverit jää mihinkään elämän varrella, kunhan säännöllisesti tavataan. Enkä mä tarkoita niin, että ihmisille vannotellaan et "me ollaan VAAN kavereita" ja sit sekstaillaan salaa milloin missäkin. Vaan ollaan ihan reilusti ja avoimesti. Ne jotka käsittää, niin ne käsittää.
Ja jonkun verran tais mullakin juttu poiketa yhden yön suhteista... Kauheen hankala on noin yleensäkin saada ajatuksiaan ruudulle, niin että näyttäis edes vähän loogiselta!
Jep, minä olen aina ajtellut tuota mutta joittenkin kanssa ei oikeen sulattanut,olen itse 30 vuotias mies avoliitossa ollut jo 10 vuotta 2lasta näivettynyt suhde jotenkkin silleen kuin olis sisko veli suhde josta ei pääse eroon, eili aika vaikee,itse olen ajatellut sellaista suhdeytta jossa olis ystävyys suhde joka toimisi tämän nykyisen rinnalla, siinä toimisi sexi, matkailu syvällinen jutustelu harrastukset ystävyys suhde joka olisi kuitenkin jännittävä ja vähän erilainen. [email protected]
vaikeeta on varmaan koittaa silti sovittaa kahta naista elämään, luulisin. Kahdet aikataulut ja menot. Sekaisin siinä kaiketi menis itse kukin. Ja muutenkin mun mielestä se olis silloin nimenomaan salailua, eikä avointa. Suomikin kun on pirun pieni maa...