elämäntapamuutos

Hei!

Olen 20- vuotias nainen

Ilmoittelehan väliaikatiedotteita, kuinka on sujunut. Oletko muuten tutustunut soijatuotteisiin, itse ohennan soijaruuilla "vararenkaitani".

Heippa hei!

Aloitin oman elämäntapamuutokseni tämän vuoden helmikuun alussa. Nyt vaaka näyttää -17 kiloa! =) Alkupaino oli 79 ja pituus (edelleenkin...) 163cm. Nyt vaa'assa on lukema 62. Vielä on tarkoitus tiristää 6 kiloa ja sitten olen tyytyväinen.

Elämäntapamuutos täytyy mielestäni aloittaa oivaltamalla mitä virheitä nykyinen elämäntapa sisältää ja korjata ne. Itselläni virhe oli tapasyöminen. Kuten varmaan monella muullakin...

Naposteltavaa piti olla lähes aina saatavilla, katsoin sitten televisiota, luin, surffasin netissä, tein käsitöitä... Ihan mitä vain. Ongelmani oli myös se, etten osannut jättää ruokaa. Eikä kyse ollut vain lautasen tyhjäksi syömisestä, vaan myös kattilat ja pannut piti syödä tyhjäksi, jos niissä oli sen verran vähän ruokaa, ettei niistä riittänyt yhdeksi annokseksi.

Ongelma oli myös siinä, että koin laihdutuksen vain ja ainoastaan kieltäytymiseksi. Olin aiemmin tehnyt sen virheen, että päätin aina aloittaa "seuraavana maanantaina". Ja kun maanantaihin päästiin, olin jo ahminut varastoon niin paljon, että koko laihduttaminen kaatui ennen kuin oli ehtinyt edes alkaakaan. Tai jos sain kuurin aloitettua, repsahdin ensimmäisen kerran jo alle viikossa. Ja sitten päätin taas aloittaa alusta ensi maanantaina... Huhhuh...

Elämäntapamuutokseni kiteytyy neljään ohjeeseen, joita noudattamalla olen päässyt tuloksiin:

1. Suuhun laitetaan ruokaa vain silloin, kun on nälkä. Ei muulloin. Ei hyvänolon tuomiseksi, ei lohdutukseksi, ei rentoutumista varten. Nämä täytyy hoitaa muuten kuin syömällä. Tähän liittyy itselläni myös se, etten suunnittele syömisiäni. Jos suunnittelen syömiseni etukäteen ja varaan ruuat, tulee minulle joku kummallinen pakko syödä. Alan siis miettimään syömistäni siinä vaiheessa, kun tulee nälkä. Muutoin pyrin olemaan ajattelemattakaan syömistä. Tämä ei varmastikaan toimi kaikille, mutta se toimii minulle.

2. Ruokaa syödään vain niin kauan, kun on nälkä. Kun nälkä on lähtenyt, syöminen lopetetaan. Vaikka lautasella tai kattilassa olisi vielä ruokaa. Jämät voi laittaa kippoon ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa nälkää. Olen myös opetellut syömään hitaasti ja nauttimaan ruuasta. Ruokailuvälineet lasketaan kädestä lautaselle jokaisen suupalan välillä. Jos ollaan syömässä hampurilaista tai vastaavaa, ruoka lasketaan käsistä suupalojen välillä. Näin nälkä lähtee paljon nopeammin ja syödyt annokset pienenevät.

3. Poikkeuksena ensimmäiseen sääntöön, herkuttelu on silloin tällöin sallittu. Herkuttelun täytyy kuitenkin aina olla tietoinen valinta, eikä vain vaistojen varassa tehty mässäily. Herkkujen määrä pidetään aina kontrollissa ja järkevänä, ei sitä mässäilyä. Muutama lusikallinen jälkiruokaa riittää hyvin, kun sen syö hitaasti ja nautiskellen. Herkuttelun määrässä ei missään nimessä eikä vaiheessa saa huijata itseään, vaan on pysyttävä ajan tasalla. Itse olen tehnyt tämän niin, etten enää koskaan ota mitään "vain yhtä". Voin ottaa yhden, voin ottaa toisen, voin ottaa kolmannen ja vaikka neljännenkin, mutta ainakin tiedän missä mennään, sillä jos otan "vain yhden", voin hetken kuluttua olla syönyt jo kymmenen, mutta silti olen ottanut "vain yhden".

4. En enää koskaan aloita laihdutuskuuria alusta. Yksikään ihminen tai kuuri ei ole sellainen, etteikö aina silloin tällöin epäonnistuisi tai repsahtaisi. Se ei kuitenkaan ole syy kuurin aloittamiseen alusta. Kuuria jatketaan välittömästi ja annetaan itselle anteeksi repsahdus. Kuurin lopettaminen ja uudelleen aloittaminen "joskus tulevaisuudessa", vaikkapa "ensi maanantaina", johtaa ainakin itselläni siihen, että muutaman päivän ahmin aivan hulluna kaikkea hyvää ja menetän kuurilla saadut hyvät tulokset ja todellakin aloittamaan jälleen kerran alusta. Ei enää. Nyt kuuri ei katkea koskaan, se vain jatkuu koko ajan repsahduksista huolimatta.

Näitä ohjenuoria noudattamalla painoni on siis pudonnut 6 kuukaudessa 17 kiloa. Olen myös huomannut, että vatsalaukkuni on pienentynyt ja tulen nykyään toimeen huomattavasti pienemmällä ruokamäärällä kuin aikaisemmin. Silloin tällöin olen repsahtanut mässäilyyn, mutta se ei ole enää niin tuhoisaa kuin aikaisemmin, sillä kuuri ei häviä mihinkään, sitä jatketaan heti ja koska vatsalaukkuni on pienentynyt, en enää edes pysty syömään samanlaisia määriä ruokaa kuin aikaisemmin. Tulen täpötäyteenkin paljon nopeammin kuin ennen.

Olen lisännyt myös liikuntaa, sillä haluan olla hyvässä kunnossa. Alkuun lisäsin hyötyliikuntaa: vältän hissejä ja liukuportaita ja käytän niiden sijaan portaita, jos vain mahdollista. Pyrin kävelemään tai pyöräilemään aina kuin mahdollista, vältän auton ja muiden moottoriajoneuvon käyttämistä. Olen mm. alkanut kävelemään ja pyöräilemään työmatkani, 8,5 km suuntaansa. Talvella tästä varmasti joutuu tinkimään, mutta katsotaan sitä sitten.

Nyt olen lisännyt liikuntaa muutenkin, käyn vähintään kolmesti viikossa (työmatkojen lisäksi) hölkkäämässä, kävelemässä, pyöräilemässä tai uimassa. Tavoite on kuluttaa aikaa joka kerralla tunti, mutta joskus ei vain irtoa. Ehdottomaksi vähimmäismääräksi olen kuitenkin asettanut 30 minuuttia. Joskus taas kulkee kuin vettä vaan, silloin menen niin pitkään kuin aikaa ja fiilistä riittää. Pisin pyörälenkkini kesti lähes 3 tuntia, oli vain niin hyvä fiilis!

Tsemppiä muutokseen, olet mielestäni lähtenyt oikeaan suuntaan! Muutos on vaatinut työtä, itsekuria ja joskus jopa tuskaa, mutta tässä vaiheessa taaksepäin katsoessani tuntuu, että loppujen lopuksi kilot ovat lähteneet yllättävänkin helposti.

Moikka! Minä laihdutin itseäni muutama vuosi sitten myös. Tiputin vuodessa 18 kg. Vaihdoin täysin ruokatottumukseni ja kävelin joka päivä 10 kilometriä. Makeaa enkä herkkuja syönyt tuona aikana ollenkaan. Nyt on sitten minullekkin tullut takaisin vähän kiloja. Olen saanut jo lähtemään yli neljä kiloa, mutta toiset neljä täytyisi saada viedä lähtemään ennen ensi kesää. Nykyään kävelen joka päivä 7 kilometriä joskus enemmänkin.

Haluan toivottaa sinulle lopuksi tsemppiä laihdutukseesi. Olen aivan varma, että jossain vaiheessa olet 18 kiloa kevyempi. Äläkä anna periksi jos takapakkia tulee. Suomalaisella sisulla vain eteenpäin.