Olemme olleet yhdessä reilut 4 vuotta, joista 2 kihloissa ja pian 8kk naimisissa. Luulin, että menimme naimisiin rakkaudesta, ja vielä keväällä hän sanoi rakastavansa minua. Meillä on ollut hyvin myrskyisää, tunteikasta, riitoja ja rakkautta. Myös paljon hauskoja hetkiä. Myös perhettä suunniteltiin vielä keväällä.
Kesän alussa mies on ilmoittanut haluavansa erota minusta ja että häntä ahdistavat minä ja koti ja kotiintulo. Hänellä on paljon töitä ja töissä hän tuntuu viihtyvänkin. Varmaan koska ahdistan häntä. Kolmatta osapuolta kuvioissa ei ole, olemme molemmat hyvin uskollisia toisillemme.
Mieheni sanoo, että haluaa hakea tunteitaan, että ahdistan ja ärsytän häntä. Hän ehkä rakastaa minua, mutta monet asiat ärsyttävät eikä hän voi kaivata minua kun asutaan saman, ahdistavan katon alla. Hän haluaakin nyt laittaa eron vireille, että harkinta-aikana on pakko sitten ne kadonneet tunteet joko löytää tai ei. Minulle harkinta-aika on jo lopun alkua.
Olen ollut valitettavasti mustasukkainen osapuoli (syyttä, koska minulla on huonohko itsetunto) ja mieheni alkoholinkäyttö on myös tuottanut meille riitoja, mutta minusta ne olisi mahdollista selvittää ja sopia pelisäännöt, olen tajunnut että minun pitää antaa miehelleni enemmän tilaa. Eikä minulla ole enää mitään mustasukkaisia ajatuksia. Meillä on silti ollut aina omat rakkaat harrastuksemme, mutta ehkä olen sitten liikaa halunnut yhteisiä juttuja, jotka eivät miestäni niin kiinnosta.
Nyt olen juuri huomannut olevani raskaana, täysin vahingossa, koska yritimme huolehtia ehkäisystä, nyt kun mieheni ei haluakaan enää lapsia (tässä tilanteessa). Hän oli iloinen kun kerroin, mutta silti ahdistunut.
Nyt hän haluaa muuttaa erilleen ja laittaa harkinta-ajan vireille. Tuntuu pahalta jos muutan yksin, odotan hänen tunteitaan, olen raskaana, minulla on myös vaativa työ. Rakastan miestäni enemmäin kuin ketään muuta ja haluaisin antaa hänelle tilaa, mutta on niin vaikeaa, jos menetän hänet. Tuntuu, että sovimme silti niin hyvin yhteen. Voisikohan hän löytää nämä tunteensa ja unohtaa ne asiat, jotka minussa häntä ärsyttävät ? Onko kellään "hyviä" kokemuksia tällaisesta miettimisestä?
En tiedä miten jaksan odottaa ja toivon, että hän löytäisi ne tunteensa.
ero vireille, vauva ja elämä sekaisin
8
1417
Vastaukset
- harkinneet
terapiaa?
Siitä saattaisi teidän tilanteessanne olla hyötyä. Terapiassa saisitte ainakin läpikäytyä vanhat painolastit, kuten riidat, mustasukkaisuuden ja puuttuneet pelisäännöt.
Miehesi saattaisi siellä saada etäisyyttä ahdistukseensa ja selviteltyä tunteitaan. Jo se, että olet raskaana on riittävä syy katsoa myös se kortti.
Terapiasta olisi teille molemmille hyötyä, vaikka päättäisittekin lopulta, ettette jatka yhdessä. Sinä saisit vahvistusta itsetunnollesi ja saisitte käsiteltyä parisuhteenne siten, että elämä voisi jatkua sen jälkeenkin mahdollisimman vähillä vaurioilla. Ettekä toistaisi omia virheitänne myöhemmin elämässä.
Voimia sinulle sydämestäni toivotan. - 1Man
Vaikuttaa aika vastuuttomalta sinun miehesi.
Ilmeisesti olette aika nuoria?
Väkisin ei voi ketään pitää ja kerjääminen vain ärsyttää.
Suosittelisin jotain ulkopuolista apua mitä pikimmin.
Miehen saaminen sinne vain voi olla hankalaa.
Mene siis yksin ja kysy neuvoa siihenkin.
Älä kuitenkaan toimi niin, että mies saa sen käsityksen, että toimit hänen selkänsä takana.
Sinun täytyy itse päättää miten asian ilmaiset.
Toivottavasti vauvan näkeminen saa miehesi toisiin ajatuksiin.
Kunhan ensin vain pääsette siihen asti.
Älä ainakaan itse muuta mihinkään.
Äläkä tee mitään muitakaan ratkaisuja. Jatka vain arkista elämää aivan normaalisti vaikka tunteesi kuinka kuohuisivat.
En tiedä mikä miestäsi ärsyttää, mutta uskoisin, että tavallisten askareiden tekeminen ei ole ylivoimaista sietää.
Malttia ja jaksamista sinulle! - eteenpäin2
Sinä tunnut tunnistavan jonkinlaisen ongelman itsessäsi (mustasukkaisuus, huono itsetunto). On ymmärrettävää, jos toista alkaa ahdistaa. Avioliitto toimii parhaiten, jos kumpikin pystyy olemaan riittävän itsenäisiä eivätkä ole koko ajan toistensa kimpussa, vaikka yhdessä eletäänkin. Suosittelisin sinulle yksilöterapiaa. Psykologin/psykiatrin kanssa voisit opetella kehittämään itsenäisyyttä ja itseluottamusta. Kun miehesi huomaisi muutoksen sinussa, hän ehkä palaisi takaisin ja vaikka ei palaisikaan, mahdolliselle uudelle suhteelle olisi jatkossa paremmat edellytykset.
Jos toisen on jatkuvasti paha olla suhteessa, ei minusta lapsi ole mikään syy jatkaa yhteiselämää. Lapsikin kärsii vanhempien huonoista väleistä.- olettekaan
"yrittäneet huolehtia ehkäisystä" ?
Varsinkin tuon kaltaisessa elämäntilanteessa....
Jos mies haluaa erota, erotkaa.
Keskity syntyvään lapseen, se on kuitenkin tärkeintä.
Realisti
- luettavaa
Hei!
Tarinasi kuulostaa ihan samalta kun minun. Minun kokemukseni mukaan oli ihan turhaa yrittää enää jatkaa siinä vaiheessa, kun mies ei ollut kiinnostunut olemaan kotona. Kävimme terapiat jne, mutta ei asia miksikään muuttunut. Harmittelin jossain vaiheessa kovasti sitä, että lähdin kodistamme vasta, kun vauva oli jo syntynyt. Jotekin olisi ollut helpompaa lähteä ennen syntymää. Tuo alkoholin liikakäyttö kuulostaa tosi vaaralliselta. Meillä se johti myös väkivaltaan. Minä toivon, että te löydätte vielä yhteisen rakkauden ja opitte elämään yhdessä, mutta jos minä saisin tehdä toisin, olisin lähtenyt paljon aikaisemmin. Ei se rakkaus kuole helposti, mutta ahdistus vähenee, kun pääsee huonosta liitosta pois.- surullinen ja rakastunut
Nämä kaikki asiat ja ahdistukset ovat tulleet itselleni kesän alussa aivan puun takaa. Luulin mieheni olevan onnellinen, olen mielestäni vaistonnut sen hänen silmistään.
Tulin tietysti epätoivoiseksi, sillä rakkauteni tätä miestä kohtaan on ollut ja on edelleen kovin suuri, en olisi tällaista onnea uskonut omalle kohdalleni toteutuvan, jos joku olisi joitain vuosia sitten sanonut.
Raskaus on vahinko, josta kuitenkin miehenikin jollain tavalla iloitsee. Se ei tietysti korjaa suhdettamme. Niin vain kävi, tunnemme edelleen suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan, se ei ole muuttunut edes näiden ongelmien myötä.
Ehdotin terapiaa heti aluksi, mutta sain vain haistattelua ja tyyliin "mee sä vaan, tekee sulle hyvää". Kävinkin pari kertaa käsittelemässä omia virheitäni, mutta tuntuu vaikealta löytää syytä sieltä yksin. Nyt ehkä menemme yhdessä, mutta en tiedä auttaako se. Mieheni mielestä vuoksi ei tarvitse tehdä yhtään mitään..ehkä hän on sitten jokin aika sitten unohtanut liikaa minut ja tehnyt liian paljon töitä...vieneet hänet muassaan.
En ymmärrä tällä hetkellä mikä minussa ahdistaa. Olen aina tukenut häntä hänen harrastuksissaankin ja hän minun.
Läheisriippuvuutta tms. saattaa minussa olla, mutta kukapa ei tuntisi tällaista surua, kun on rakastunut elämänsä mieheen. - edellinen
surullinen ja rakastunut kirjoitti:
Nämä kaikki asiat ja ahdistukset ovat tulleet itselleni kesän alussa aivan puun takaa. Luulin mieheni olevan onnellinen, olen mielestäni vaistonnut sen hänen silmistään.
Tulin tietysti epätoivoiseksi, sillä rakkauteni tätä miestä kohtaan on ollut ja on edelleen kovin suuri, en olisi tällaista onnea uskonut omalle kohdalleni toteutuvan, jos joku olisi joitain vuosia sitten sanonut.
Raskaus on vahinko, josta kuitenkin miehenikin jollain tavalla iloitsee. Se ei tietysti korjaa suhdettamme. Niin vain kävi, tunnemme edelleen suurta fyysistä vetovoimaa toisiamme kohtaan, se ei ole muuttunut edes näiden ongelmien myötä.
Ehdotin terapiaa heti aluksi, mutta sain vain haistattelua ja tyyliin "mee sä vaan, tekee sulle hyvää". Kävinkin pari kertaa käsittelemässä omia virheitäni, mutta tuntuu vaikealta löytää syytä sieltä yksin. Nyt ehkä menemme yhdessä, mutta en tiedä auttaako se. Mieheni mielestä vuoksi ei tarvitse tehdä yhtään mitään..ehkä hän on sitten jokin aika sitten unohtanut liikaa minut ja tehnyt liian paljon töitä...vieneet hänet muassaan.
En ymmärrä tällä hetkellä mikä minussa ahdistaa. Olen aina tukenut häntä hänen harrastuksissaankin ja hän minun.
Läheisriippuvuutta tms. saattaa minussa olla, mutta kukapa ei tuntisi tällaista surua, kun on rakastunut elämänsä mieheen.Ihan tutulta kuulostaa monella tapaa. Oletko ihan varma, että miehesi ei ole ihastunut johonkin toiseen, jonka kanssa hänellä ei ole seksisuhdetta, mutta jotain sitä enteilevää...
Joidenkin miesten on ilmeisesti vaikea käsittää sitä, että suhteenkin eteen on tehtävä töitä, muuten se väljähtää. Jotenkin suhteen pitäisi kulkea vaan siinä sivussa ja olla työtä tukeva asia.
Vauva voi tuntua tällä hetkellä raskaalta ajatukselta, mutta voin melkein vakuuttaa, että vaikka miehesi kanssa kävisi miten, lapsi tulee olemaan elämässäsi varmasti asia, jonka syntymää et tule koskaan katumaan. Lapsen saaminen yksin on todella raskasta ja ensimmäinen vuosi voi todella viedä voimat, jos vauva on itkuinen, mutta sitä rakkauden määrää ei voi käsittää, ennen kuin on oman lapsensa kasvamista ja kehitystä seurannut. Sinun on huolehdittava nyt siitä, että pystyisit olemaan itse mahdollisimman rauhallinen ja iloinen, koska vauva aistii kaikki sinun tunnetilasi. Minun ahdistukseni lakkasi vasta sitten, kun muutimme mieheni kanssa erikseen. Silloin tuli suru ja viha, mutta kuitenkin suuri helpotus mieleen. Surua ja vihaa on kuitenkin helpompi hallita kuin ahdistusta.
Oikein paljon voimia sinulle! Lapsiperheen avioero ei varmaan ole koskaan hyvä ratkaisu, mutta jos vaihtoehto on vielä huonompi, niin voi olla, että se on kaikkien kannalta parasta. Älkää kuitenkaan kiirehtikö eroa vaan muuttakaa vaikka ensin erilleen ja katsotte kaikessa rauhassa, mihin suuntaan tunteet teitä vievät. Ja pidä mielessäsi, että sinä selviät kyllä ja elämä tuo mukanaan vielä paljon hyvää. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta usko pois, olo helpottaa!
- olla
niinkin, että miehelläsi on jonkinasteinen pelko, paniikki. Häntä saattaa ahdistaa vastuu siitä, että nyt hänellä on vaimo ja lapsikin tulossa. Tämä ei ole mitenkään tavatonta nuorille miehille. Minun pojallani oli samantapaisia oireita avioliitossaan. Nyt hän on selvittänyt asian itselleen, jotenkin saanut asiat hallintaan. Voin kertoa sinulle, että hän ratkaisi asia niin, että lopetti kokonaan juomisen ja lisäsi huomattavasti liikuntaa. Tosin tämä uusi harrastus vie nyt paljon aikaa, mutta hänen vaimonsa on hyväksynyt asian. Siinä urheillessa saa olla itsensä kanssa, miettiä asioitaan ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Nyt koko perhe voi paremmin ja lapsetkin nauttivat kotona vallitsevasta uudesta ilmapiiristä. Poikanikin puhui kotoa pois muutosta ja kaikesta sellaisesta. Minä jotenkin näin heti, että kysymys oli paniikista ja kaikesta siitä vastuun pelosta, jota perheen perustaminen tuo.
Sinä olet fiksu nainen, kun analysoit omaa tilannettasi, huomaa, että syy ei kuitenkaan tarvitse olla sinussa. Anna miehellesi aikaa käsitellä asiat, muutto pois kotoa ei minusta kuitenkaan ole hyvä ratkaisu. Monesti miehillä kestää tilanteiden oikean näkökulman huomaaminen kauemmin, kuin meillä naisilla. Paniikkiratkaisuihin ei kannata lähteä, eikä ottaa mallia siitä, miten helposti nykyään erotaan.
Tsemppiä teille ja tulevalle pikku vauvalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614225Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653455Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541803Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251673Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981433Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132933Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235861en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115842Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18809