Olen harkinnut eroa jo pitkään. Olemme olleet naimisissa parikymmentä vuotta, pari lasta ja yhteistä omaisuutta jonkin verran. Miehelläni oli jossain vaiheessa pitkä sivusuhde, joka loppui ja päätimme yrittää yhdessä lähinnä lasten takia. Ei vain toimi tämä yhteiselo. Varmaan aika tyypillinen erotapaus.
Yksi eroa lykännyt syy on se, että koen jotenkin todella vaikeaksi asua saman katon alla ja puuhata eroa. Tarkoitan lähinnä käytönnön asioista sopimista. Ajattelen, että olisi helpompi hoitaa asioita, jos asuisin pois kotoa ja hoitaisimme asiat sen jälkeen. Pystyisin omilla henkilökohtaisilla säästöilläni rahoittamaan osan tulevasta asunnostani ja loput saisin lainana. Onko perheestä erilleen muuttaminen ennen avioeron hakemista, lasten huoltajuudesta sopimista ja omaisuuden jakoa negatiivinen asia esimerkiksi lasten huoltajuutta ajatellen? Luultavasti mieheni haluaa jäädä taloomme ja pystyykin minut siitä ulosmaksamaan. Mieheni ei halua erota, vaikka hänellä on sivusuhde ollutkin. Se on tässä erossa vaikein asia ja en haluaisi asua enää hänen kanssaan, kun eroprosessi alkaa. Molemmat varmaan haluaisivat lapset ja vaikka yksinhuoltajuuden. En haluaisi siis vaikeuttaa omaan asemaani lasten suhteen typerillä ratkaisuilla. Toki haluan myös lasten ja isän suhteen jatkuvan, mikäli se minusta kiinni on.
Yksi eroa lykännyt syy on se, että koen jotenkin todella vaikeaksi asua saman katon alla ja puuhata eroa. Tarkoitan lähinnä käytönnön asioista sopimista. Ajattelen, että olisi helpompi hoitaa asioita, jos asuisin pois kotoa ja hoitaisimme asiat sen jälkeen. Pystyisin omilla henkilökohtaisilla säästöilläni rahoittamaan osan tulevasta asunnostani ja loput saisin lainana. Onko perheestä erilleen muuttaminen ennen avioeron hakemista, lasten huoltajuudesta sopimista ja omaisuuden jakoa negatiivinen asia esimerkiksi lasten huoltajuutta ajatellen? Luultavasti mieheni haluaa jäädä taloomme ja pystyykin minut siitä ulosmaksamaan. Mieheni ei halua erota, vaikka hänellä on sivusuhde ollutkin. Se on tässä erossa vaikein asia ja en haluaisi asua enää hänen kanssaan, kun eroprosessi alkaa. Molemmat varmaan haluaisivat lapset ja vaikka yksinhuoltajuuden. En haluaisi siis vaikeuttaa omaan asemaani lasten suhteen typerillä ratkaisuilla. Toki haluan myös lasten ja isän suhteen jatkuvan, mikäli se minusta kiinni on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Senkun otat ja lähdet jos ei ole tarpeeksi kivaa.
Niin se yleensä käy.
Turhaan huolehdit lapsista. Sinä saat lähihuoltajuuden aivan varmasti, ellet ole rappioalkoholisti tai narkkari. Yksinhuoltajuutta et valitettavasti saa. Joudut päästämään lapset isälleen joka toinen viikonloppu.
Et muuten kuulosta uskottavalta kun sanot seuraavassa lauseessa että haluat isän ja lasten suhteen jatkuvan.
Saat mukaasi puolet nettovarallisuudestanne ellei teillä ole avioehtoa.
Lisäksi saat elatusmaksun isältä tai sossusta joten etköhän sinä rahallisesti pärjää.
Usvaa putkeen vain!
Kannanottosi oli ihan kiva mielipide, mutta vastausta kysymykseeni en edelleenkään saanut. Tiedän toki itsekin, että saan puolet nettovarallisuudestamme (minulla on muuten suurempi palkka kuin miehelläni) ja yleensä nainen saa lasten lähihuoltajuuden. En ole narkkari enkä alkoholisti, eikä ole miehenikään. Vanhin lapsemme (poika) on jo niin iso, että häntä tullaan kuulemaan asumisasiassa, joten en pidä ihan itsestään selvänä, että kaikki lapset asuvat pääsääntöisesti luonani. Ja se minun kysymykseni oli, vaikuttaako minun huoltajuuteeni negatiivisesti, jos muutan noin vain kotoa pois ennen kuin avioero- tai huoltajuuspaperit on tekemättä? Tavallaanhan jätän perheeni ja se kai ei ole mikään hyvä juttu.
Muutto voi vaikuttaa, jos jätät lapset isälleen siksi aikaa että hoidat asioita. Jos haluat lapset mukaasi, juttu menee niin, että ilmoitat näiden uuden osoitteen maistraattiin ihan normaalisti ja tuon jälkeen isä saa asiakirjan jolla hyväksyy lasten muuton. Ellei hyväksy? oletkin huoltajuusriidassa jossa et välttämättä ole voittaja.
Itse tein niin että odottelin kuukauden asuntoa, muutin siirsin lasten osoitteen ja jo tuota asuntoa hakiessa ilmoitin lasten muuttavan kanssani. Eli lähtijänä pidä tiukasti kiinni lapsistasi, jättämistä tullaan taatusti käyttämään sinua vastaan, jos erosta tulee riitainen, kuten siitä yleensä omaisuuden jakoon ehdittäessä tulee.
Jatkoa omasta elämästä. Muutin lapsineni, isä vahvisti lasten muuton, huoltajuuden käsittelin kokonaan pois, ennen omaisuusasioihin siirtymistä, jotta noita asioita ei sotkettu keskenään, eivätkä lapset koe olevansa heittopusseja.
Älä lähde ilman lapsiasi, älä yhdeksikään yöksi. Kun muutat tee se "tietoisesti" lastesi kanssa. Ei aikaa järjestää asioita yksin, ei omaa rauhaa, ei lepoa, pelkkää työtä pari seuraavaa kuukautta, paperia paperin jälkeen, mutta se on hinta joka on maksettava jottei joudu "hylkääjän" kaapuun.
Onnea ja mukavaa elämää. Minä tiedän ettei huonoa suhdetta tule jatkaa, ei lasten, ei omaisuuden ei edes puolison vuoksi. Jos itse voi suhteessa huonosti, kannattaa kokeilla josko yksin olisi parempi. Hävittävää ei ole, paitsi se huono suhde, jota tuskin jää kaipaamaan.
Edellinen puhuja täysin oikeassa. Lapset tulevat olemaan sinun luonasi 99.99%sti. Isät saavat huoltajuuden vain kun äiskä on rappiolla. Hienoa jos miehesi maksaa sinut ulos. Ajattele jos sinä joituisit ottamaan kaiken velan päällesi + ottamaan lisää velkaa maksaaksesi miehesi ulos.
Jos suhde ei toimi niin antaa mennä. Lapsetkin siitä kärsii.
Me olemme sopineet jo liittomme alussa että jos ero tulee niin vaimo pitää lapset.
M-40