Poikani ja miniäni avioliitto on kriisissä.
Nyt miniäni haluaisi minut keskustelemaan heidän ja varsinkin poikani kanssa tilanteestaan.
Kieltäydyin, mutta miniä suuttui ja sanoi, että en halua antaa hänelle ja lapsille apua, vaikka hän ei jaksaisi millään kestää ongelmia.
Vastasin, että olen anoppina jäävi ratkomaan heidän ongelmiaan. Kehoitin heitä menemään kahdestaan parisuhdeterapiaan. Miniän mukaan se ei kuulemma käy, koska terapioihin on pitkät jonot.
Suostuin lopulta neuvottelemaan. Poikani sanoi olevansa aikuinen ihminen, ja kieltäytyi mistään äitipalaverista.
Joten juttu kariutui siihen.
Ongelmat johtuvat pojastani, joka on alkanut käyttää silloin tällöin viikonloppuisin alkoholia.
Silloin miniä soittaa aina minulle ja haukkuu minulle miehensä eli poikani.
Se tuntuu tosi pahalta. Mitä voin tehdä?
Olen yrittänyt siitä juomisesta varoittaa poikaani, mutta ei se auta.
Poikani hoitaa työnsä ja tekee illatkin lisätöitä. Hän on tähän asti auttanut vaimoaan lastenhoidossa.
Heillä on ollut paljon erimielisyyksiä rahasta ja lastenkasvatustavoista.
Miniä on ollut kotona niin kauan kuin ovat olleet avioliitossa, hän oli neljä vuotta "kotona" ennen lasten syntymääkin.
Olen tällä hetkellä ahdistunut ja tunnen hirveää syyllisyyttä ja häpeää poikani käytöksestä. Sitä ei vähennä yhtään se, että miniä moittii puheluin ja tekstiviestein.
En halua millään sotkeentua, suorastaan inhottaa niin kuin se olisi jotenkin perverssiä mennä vanhana naisena ihmisten ja varsinkin poikansa avioliittoa hämmentämään.
Mitä sanon miniälle? Tiedän että tänä iltana tulee taas soitto.
Onko miniää toteltava?
24
3220
Vastaukset
- Toinen miniä
Hei, täällä miniä vastaa.
Sinun miniäsi on laittanut sinut tosi hankalaan tilanteeseen. Onneksi poikasi sentään on tajunnut, että äiti ei ole se oikea ihminen ratkomaan lastensa avioliiton kriisejä eikä myöskään kannattelemaan avioliittoa.
Ymmärrän toisaalta ihan hyvin, että miniäsi hakee sinulta tukea, koska te kaksihan tunnette poikasi kaikista parhaiten. Sinä olet antanut mielestäsi tukea riittävästi, koska olet huomauttanut pojallesi juomisesta, sen pitäisi riittää.
Kerro miniällesi, että haluaisit auttaa ja eniten maailmassa toivoisit, että he saisivat asiansa kuntoon. (Tuon kuuleminen on miniälle erittäin tärkeää!!) Kerro sekin, että olet pojallesi puhunut alkoholinkäytöstä, mutta koska poikasi on aikuinen sinulla ei ole sen enempää mahdollisuuksia vaikuttaa poikasi elämään.
Ehdota vielä kerran miniälle pariterapiaa. Jos sinulla on varaa, maksa heille vaikka yksityisiä terapiakäyntejä muutama, jotta he pääsisivät alkuun. Yksityisille ei ole jonoja.
Miniäsi ehdotus, että olisi ulkopuolinen mukana keskustelussa, on periaatteessa hyvä, mutta kun sinä et ole ulkopuolinen.
Ei ole mitään sääntöä eikä lakia siitä, voisiko äiti auttaa lastensa avioliittokriisissä, mutta silloin molempien puolisoiden tulisi hyväksyä läsnäolosi. Et sinä voi tunkeilla. Koska poikasi on kieltäytynyt avusta, sinunkin täytyy niin tehdä.
Pystyisitkö mitenkään pyytämään miniää kylään ja auttaa tilannetta keskustelemalla hänen kanssaan? Olisit hänen ystävänsä vaikeassa tilanteessa.
Seuraavan puhelun tullessa voisitkin kysyä miniältä, uskooko hän todella, että sinun puuttumisella asiaan olisi toivottu vaikutus. Ja mikä se vaikutus on? Ja mistä miniä on saanut sellaisen käsityksen, että sinulla on niin paljon vaikutusvaltaa poikaasi, että asiat korjaantuvat kun sinä vain tulet paikalle.
Kerro miniällesi myös, että sinusta tuntuu pahalta seurata poikasi alkoholinkäyttöä ja sitä mihin se voi johtaa, mutta et voi aikuisen pojan elämään vaikuttaa. Ei voi enää ottaa viikkorahaa pois vaikka poika ei olisikaan kiltisti.
Ethän vain anna rahaa ja rahoita pojan juomista sillä?
Jos olet aikaisemmin puuttunut heidän asioihinsa, on vähän myöhäistä olla nyt jäävi. Siksi olisikin tärkeää, että miniäsi kertoisi sinulle, miksi hän uskoo sinun voivan vaikuttaa asioihin.
Sinun ei tarvitse totella miniää. Jos et halua auttaa heitä, sinun ei tarvitse. Jos haluat, löydät varmasti keinon, eikä äitiys tai anoppius ole silloin auttamisen este. Mieti siis, mitä SINÄ haluat ja toimi sen mukaan.
PS. Kriiseillä on taipumusta mennä ohi, joten kannattaa ajatella tätä päivää pidemmälle.- Sanelmainen
Kiitos vastauksestasi, jossa oli paljon järkeviä ja varteenotettavia ideoita.
Sen teenkin, että kustannan heille muutaman pariterapiakäynnin, niin se olisi ikään kuin henkinen kädenojennus heille.
Samalla pääsen siitä vaatimuksesta, että minun olisi toimittava terapeuttina. Olen sitä mieltä, että sotkeutumalla vain pahentaisin heidän ongelmiaan.
En ole kustantanut poikani juomisia. Poikani hoitaa perheen elatuksen esimerkillisesti ja (juomisensa).
Hänessä on hyviäkin puolia. Hän on ahkera, monitaitoinen ja on tähän mennessä kantanut vastuunsa. Lapset pitävät hänestä, ja hän lapsistaan. Tämä kasvatus on heillä yksi kiistakapulan aihe, sillä poikani lastenkasvatus olisi vapaampaa, ja siitä taas miniä ei pidä.
Poikani antaa vaimolleen periksi, joten miniä saa sanoa marssijärjestyksen oikeastaan kaikessa kotiin liittyvässä.
Aionkin kysyä miniältä, uskooko hän että pystyisin vaikuttamaan aikuiseen mieheen.
Itse en usko sellaiseen, että äitinä minulla olisi niin paljon "menestystä ja vaikutusvaltaa"
Olen sitä mieltä, että kasvatustyöni on tehty ajat sitten. (ja olen epäonnistunut?)
Olen kyllä sanonutkin sen miniälle, että en pidä poikani alkoholinkäytöstä, ja että kaljoittelu ei ole mitenkään puolusteltavaa.
Olen ollut koko heidän avioliittonsa ajan aika varovainen lähestyjä. En missään nimessä ole halunnut olla anoppi, joka tunkee nenänsä nuoren parin kotiin. Käyn heidän luonaan kyläilemässä vain pyydettäessä. - Toinen miniä
Sanelmainen kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, jossa oli paljon järkeviä ja varteenotettavia ideoita.
Sen teenkin, että kustannan heille muutaman pariterapiakäynnin, niin se olisi ikään kuin henkinen kädenojennus heille.
Samalla pääsen siitä vaatimuksesta, että minun olisi toimittava terapeuttina. Olen sitä mieltä, että sotkeutumalla vain pahentaisin heidän ongelmiaan.
En ole kustantanut poikani juomisia. Poikani hoitaa perheen elatuksen esimerkillisesti ja (juomisensa).
Hänessä on hyviäkin puolia. Hän on ahkera, monitaitoinen ja on tähän mennessä kantanut vastuunsa. Lapset pitävät hänestä, ja hän lapsistaan. Tämä kasvatus on heillä yksi kiistakapulan aihe, sillä poikani lastenkasvatus olisi vapaampaa, ja siitä taas miniä ei pidä.
Poikani antaa vaimolleen periksi, joten miniä saa sanoa marssijärjestyksen oikeastaan kaikessa kotiin liittyvässä.
Aionkin kysyä miniältä, uskooko hän että pystyisin vaikuttamaan aikuiseen mieheen.
Itse en usko sellaiseen, että äitinä minulla olisi niin paljon "menestystä ja vaikutusvaltaa"
Olen sitä mieltä, että kasvatustyöni on tehty ajat sitten. (ja olen epäonnistunut?)
Olen kyllä sanonutkin sen miniälle, että en pidä poikani alkoholinkäytöstä, ja että kaljoittelu ei ole mitenkään puolusteltavaa.
Olen ollut koko heidän avioliittonsa ajan aika varovainen lähestyjä. En missään nimessä ole halunnut olla anoppi, joka tunkee nenänsä nuoren parin kotiin. Käyn heidän luonaan kyläilemässä vain pyydettäessä.Hei taas,
haluaisin sanoa sinulle nyt vielä sen, että sinä et ole epäonnistunut kasvattajana mitenkään. Heitä se ajatus nyt heti pois mielestäsi.
Tiedän, että äitinä sitä kantaa huolta lapsistaan ikuisesti, koska olen poikien äiti itsekin. Meillä pojat ovat vielä pieniä, joten anopiksi en ole vielä ehtinyt päästä.
Sinä et ole enää vastuussa kuitenkaan, vaikka rakastat ja huolehdit. Poikasi on aikuinen ihminen ja tekee valintansa täysin itsenäisesti, ihan kuten kirjoituksestasi ilmenikin. Poikasi tuskin lopettaa juomista, vaikka sinä häntä siihen olet kehottanutkin, sillä lopettamiseen täytyy tulla syyt omasta itsestä. Poikasi ei varmasti ole kasvatuksen vuoksi aloittanutkaan kaljoittelua, joten vapauta nyt nopeasti itsesti vastuusta myös siitä.
Näkeehän sinun kirjoituksistasi, että olet ajatteleva ja järkevä ihminen. Se riittää olemaan hyvä äiti.
Äidiksi olet sitäpaitsi harvinaisen objektiivinen, koska et ole sokea poikasi suhteen vaan näet hänessä sekä hyviä että huonoja puolia.
Toivottavasti onnistut luovimaan kimurantissa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Anoppius taitaa olla samanlaista kuin äitiys: kun tekee parhaansa, se riittää.
Hyvää ja aurinkoista kesän loppua!
- ei pala tulessakaan
Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.
- annat
miniälle sellaisen ohjeen, että eroaa hulttiomiehestään. Tuskinpa tuosta enää mitään hyvää seuraa. Sinä et varmaan pysty tekemään poikasi ryypiskelyille mitään ja miniä ei niitä ilmeisesti siedä, joten lopun alkua.
- Sanelmainen
Ehkä on annettava ero?
Miniälle se tietysti tietäisi hankaluuksia. Hänen olisi mentävä yli seitsemän kotona olleen vuoden jälkeen töihin. Lapset 2v ja 3,5v päivähoitoon...
miniän koko elämä menisi täysin uusiksi. Nyt hän on suuntautunut kotona puuhailuun. Työelämään sopeutuminen olisi rankkaa.
Eikä töitä ehkä ilman koulutusta löytyisikään. Hänellä ei ole ammattitutkintoa. Varsinaisia työvuosia on kaksi, muut ovat työvoimatoimiston kautta harjoittelupaikkoja ja työkokeiluja... siis ennen avioliittoa.
Joten en usko, että hulttion luota lähteminen olisi helppo tapahtuma.
En itse sanoisi poikaani aivan TÄYSIN hulttioksi.
Kai siinäkin on jotain variaatiota siltä väliltä? Melkein hulttio?
Kyllä poikani perheen laskut hoitaa ja tuo rahaa kotiin, käy vaimonsa kanssa kauppareissuilla, auttaa siivouksissa, lasten kylvetyksissä, sekä ruoanlaitossakin milloin vain ehtii.
Ei miniä voi valittaa, etteikö mies tekisi kotihommia! Oikeastaan siitä asiasta hän on hipihiljaa.
Mutta ne viikonlopun kaljaillat (ei joka viikonloppu, onneksi!) työkavereiden kanssa ovat uusi ilmiö.
Liittynevätkö uuteen työpaikkaan, että siellä on vahva porukkahenki työntekijöiden kesken, vai mikä, en tiedä?
En tiedä miten nuorissa perheissä tämmöinen on hoidettu. - edellinen
Sanelmainen kirjoitti:
Ehkä on annettava ero?
Miniälle se tietysti tietäisi hankaluuksia. Hänen olisi mentävä yli seitsemän kotona olleen vuoden jälkeen töihin. Lapset 2v ja 3,5v päivähoitoon...
miniän koko elämä menisi täysin uusiksi. Nyt hän on suuntautunut kotona puuhailuun. Työelämään sopeutuminen olisi rankkaa.
Eikä töitä ehkä ilman koulutusta löytyisikään. Hänellä ei ole ammattitutkintoa. Varsinaisia työvuosia on kaksi, muut ovat työvoimatoimiston kautta harjoittelupaikkoja ja työkokeiluja... siis ennen avioliittoa.
Joten en usko, että hulttion luota lähteminen olisi helppo tapahtuma.
En itse sanoisi poikaani aivan TÄYSIN hulttioksi.
Kai siinäkin on jotain variaatiota siltä väliltä? Melkein hulttio?
Kyllä poikani perheen laskut hoitaa ja tuo rahaa kotiin, käy vaimonsa kanssa kauppareissuilla, auttaa siivouksissa, lasten kylvetyksissä, sekä ruoanlaitossakin milloin vain ehtii.
Ei miniä voi valittaa, etteikö mies tekisi kotihommia! Oikeastaan siitä asiasta hän on hipihiljaa.
Mutta ne viikonlopun kaljaillat (ei joka viikonloppu, onneksi!) työkavereiden kanssa ovat uusi ilmiö.
Liittynevätkö uuteen työpaikkaan, että siellä on vahva porukkahenki työntekijöiden kesken, vai mikä, en tiedä?
En tiedä miten nuorissa perheissä tämmöinen on hoidettu.Kyllä miniäsi varmaan pärjää yksinkin. Moni nainen joutuu yksin pärjäämään ja useammankin lapsen kanssa. Ja poikasihan toki huolehtisi lasten taloudellisesta hyvinvoinnista, joten siitä ei pitäisi olla huolta?
Itse runsaasti alkoholia käyttäneen miehen ex-vaimona voin kertoa, että jos viina tulee suhteen väliin, on keinot vähissä. Minä en hyväksynyt mieheni juopotteluja ja siinä ei kärsivällisyys tai sopeutumisyritykset auttaneet.
Lasten kannalta olisi todella hienoa, että pystyisit säilyttämään miniääsi sellaiset välit, että lasten ja sinun kanssakäyminen onnistuisi mutkattomasti. Minulle olisi aikoinaan riittänyt tieto siitä, että anoppi ymmärtää, miten pahalta miehen kapakkareissut minusta tuntuvat. No, minun anoppini ei ymmärtänyt. Hänen mielestään miehen täytyy saada mennä ja tulla miten haluaa ilman perheen asettamia rajoituksia.
Ja siitä miniän pärjäämisestä vielä sen verran, että minun elämäni ainakin helpottui, kun pääsin juopottelevasta miehestä eroon. Elintaso toki laski, mutta henkinen vointi parani todella paljon ja se varmasti heijastuu myös lapsiin. Sen verran minulla ja miniälläsi on tietysti eroa, että minulla on akateeminen tutkinto ja ns.hyvä työ. Mutta taloudellinen romahdus se oli silti, koska ex-mieheni oli pk -yrityksen toimitusjohtaja. Tosin lasten hankinnoista olen aina vastannut minä ja yhdessä asuttaessa asumiskulut menivät puoliksi.
Tuskin sinä voit poikasi avioliittoa pelastaa. Mutta hänen lastensa hyvinvoinnista voit yrittää huolehtia ja olla heille tukena ja turvana, jos vanhempien maailma hetkeksi romahtaa.
Minua suututtaa/surettaa kuulla siitä, että viina rikkoo avioliitot, koska se on jotenkin niin turhaa. Toivon, että poikasi huomaisi, että perhe tuo pidemmän päälle paljon enenmmän onnea kuin kaljotteluillat, mutta omaan kokemukseeni tukeutuen en siihen usko. Ja sille sinä et voi mitään. - eivind
Sanelmainen kirjoitti:
Ehkä on annettava ero?
Miniälle se tietysti tietäisi hankaluuksia. Hänen olisi mentävä yli seitsemän kotona olleen vuoden jälkeen töihin. Lapset 2v ja 3,5v päivähoitoon...
miniän koko elämä menisi täysin uusiksi. Nyt hän on suuntautunut kotona puuhailuun. Työelämään sopeutuminen olisi rankkaa.
Eikä töitä ehkä ilman koulutusta löytyisikään. Hänellä ei ole ammattitutkintoa. Varsinaisia työvuosia on kaksi, muut ovat työvoimatoimiston kautta harjoittelupaikkoja ja työkokeiluja... siis ennen avioliittoa.
Joten en usko, että hulttion luota lähteminen olisi helppo tapahtuma.
En itse sanoisi poikaani aivan TÄYSIN hulttioksi.
Kai siinäkin on jotain variaatiota siltä väliltä? Melkein hulttio?
Kyllä poikani perheen laskut hoitaa ja tuo rahaa kotiin, käy vaimonsa kanssa kauppareissuilla, auttaa siivouksissa, lasten kylvetyksissä, sekä ruoanlaitossakin milloin vain ehtii.
Ei miniä voi valittaa, etteikö mies tekisi kotihommia! Oikeastaan siitä asiasta hän on hipihiljaa.
Mutta ne viikonlopun kaljaillat (ei joka viikonloppu, onneksi!) työkavereiden kanssa ovat uusi ilmiö.
Liittynevätkö uuteen työpaikkaan, että siellä on vahva porukkahenki työntekijöiden kesken, vai mikä, en tiedä?
En tiedä miten nuorissa perheissä tämmöinen on hoidettu.Silloin tällöin viikonloppuna työkavereiden kanssa kaljalla...mielestäni aivan normaalia nuoren miehen elämää; ei aina tarvitse olla kiinni vaimon esiliinan nauhoissa!
Kertomuksestasi päättelin miehen olevan liiankin esimerkillinen aviomies; vaimo päivät kotona ja mies työnsä ohella osallistuu kiitettävästi kotitöihin! Mieskin on ansainnut hiukan omaa vapaa-aikaa; on se sitten vaikka olusilla käynti hyvien työkavereiden kanssa.
Ei todellakaan vaikuta alkoholiongelmalta muuten kuin tämän päällepäsmäriminiän mielestä...miniän on varmaan vaikeaa hyväksyä miehellä olevan sellaista aikaa ettei vaimo pääse siitä määräämään ja pomottamaan!
Mahdollisuus kehittää tilanteesta todellinen ongelma on olemassa, mikäli miniä haluaa edelleen pitää miehensä hellan ja nyrkin välissä
Terapia olisi tässä tapauksessa ehdotttoman hyvä asia...tässäkin asiassa on todella kaksi päätä niinkuin makkarassakin. - Sanelmainen
eivind kirjoitti:
Silloin tällöin viikonloppuna työkavereiden kanssa kaljalla...mielestäni aivan normaalia nuoren miehen elämää; ei aina tarvitse olla kiinni vaimon esiliinan nauhoissa!
Kertomuksestasi päättelin miehen olevan liiankin esimerkillinen aviomies; vaimo päivät kotona ja mies työnsä ohella osallistuu kiitettävästi kotitöihin! Mieskin on ansainnut hiukan omaa vapaa-aikaa; on se sitten vaikka olusilla käynti hyvien työkavereiden kanssa.
Ei todellakaan vaikuta alkoholiongelmalta muuten kuin tämän päällepäsmäriminiän mielestä...miniän on varmaan vaikeaa hyväksyä miehellä olevan sellaista aikaa ettei vaimo pääse siitä määräämään ja pomottamaan!
Mahdollisuus kehittää tilanteesta todellinen ongelma on olemassa, mikäli miniä haluaa edelleen pitää miehensä hellan ja nyrkin välissä
Terapia olisi tässä tapauksessa ehdotttoman hyvä asia...tässäkin asiassa on todella kaksi päätä niinkuin makkarassakin.Keskustelupalstasta vinkin saaneena kyselin eilen miniältä näitä alkoholimääriä.
YLLÄTYS!
Miniä selitti järkyttyneenä, että eräänkin kerran poikani juonut litran alkoholia.
Litran? Olipa pakko kysyä, että mitä, siis litran alkoholia! Voiko olla totta?
-Nii-in, illassa... litra siideriä! vastasi miniä.
Oonko nyt jotenkin ihan toiselta planeetalta, mutta tuli miniän vastauksesta minulle hölmön kaltainen olo.
Miniä jatkoi, että heidän yhteisellä lomamatkalla ollessaakin oli poikani juonut koko ajan.
Kyselin tarkemmin: "Siis mitä oli juonut?"
-Kaljaa, ja kahtena päivänä, vastasi miniä.
-Oliko juovuksissa, hoiperteli, puhui tolkuttomia, kyselin.
-Ei se silleen, mutta näki, että se oli ottanut jonkin verran, vastasi miniä.
-Vaikka kyllä se koko ajan AJATTELI juomista, jatkoi rakas miniäni siihen.
Että sellainen juopporetku mies miniälläni! - anipoppi
Sanelmainen kirjoitti:
Ehkä on annettava ero?
Miniälle se tietysti tietäisi hankaluuksia. Hänen olisi mentävä yli seitsemän kotona olleen vuoden jälkeen töihin. Lapset 2v ja 3,5v päivähoitoon...
miniän koko elämä menisi täysin uusiksi. Nyt hän on suuntautunut kotona puuhailuun. Työelämään sopeutuminen olisi rankkaa.
Eikä töitä ehkä ilman koulutusta löytyisikään. Hänellä ei ole ammattitutkintoa. Varsinaisia työvuosia on kaksi, muut ovat työvoimatoimiston kautta harjoittelupaikkoja ja työkokeiluja... siis ennen avioliittoa.
Joten en usko, että hulttion luota lähteminen olisi helppo tapahtuma.
En itse sanoisi poikaani aivan TÄYSIN hulttioksi.
Kai siinäkin on jotain variaatiota siltä väliltä? Melkein hulttio?
Kyllä poikani perheen laskut hoitaa ja tuo rahaa kotiin, käy vaimonsa kanssa kauppareissuilla, auttaa siivouksissa, lasten kylvetyksissä, sekä ruoanlaitossakin milloin vain ehtii.
Ei miniä voi valittaa, etteikö mies tekisi kotihommia! Oikeastaan siitä asiasta hän on hipihiljaa.
Mutta ne viikonlopun kaljaillat (ei joka viikonloppu, onneksi!) työkavereiden kanssa ovat uusi ilmiö.
Liittynevätkö uuteen työpaikkaan, että siellä on vahva porukkahenki työntekijöiden kesken, vai mikä, en tiedä?
En tiedä miten nuorissa perheissä tämmöinen on hoidettu.Oletpa vaikeassa tilanteessa.
Jos menet keskustelemaan, niin keskity miniän tulevaisuuden tarkasteluun. Lähde ajatuksesta, että kyseessä on vaihtoehtojen punnitseminen.
Miten hän aikoo selviytyä?
Onko hän ajatellut, että lasten on mentävä päiväkotiin, vai onko hän kenties sitä mieltä, että sinä hoidat lapset kun miniä on töissä?
Tee selväksi, käykö se. Jos ei käy, niin miniän on se tiedetävä varmasti, kun alkaa etsiä työtä.
Nuorten keskinäisiin väleihin et voi puuttua, sillä kolmas ei kaikkea koskaan voi tietää. Jos alat esittää omia arvelujasi, saat molemmat suutuksiin, ja välit kiristyvät.
Olisiko nuorten syytä käydä ammattiauttajan pakeilla? Millaisia mahdollisuuksia siihen paikkakunnallanne on? Sen ajan varmaan voit olla lasten kanssa, ettei turhaan tarvitse kiirehtiä kotiin kesken keskustelun. - Tämänkin elämässä nähnyt
Sanelmainen kirjoitti:
Keskustelupalstasta vinkin saaneena kyselin eilen miniältä näitä alkoholimääriä.
YLLÄTYS!
Miniä selitti järkyttyneenä, että eräänkin kerran poikani juonut litran alkoholia.
Litran? Olipa pakko kysyä, että mitä, siis litran alkoholia! Voiko olla totta?
-Nii-in, illassa... litra siideriä! vastasi miniä.
Oonko nyt jotenkin ihan toiselta planeetalta, mutta tuli miniän vastauksesta minulle hölmön kaltainen olo.
Miniä jatkoi, että heidän yhteisellä lomamatkalla ollessaakin oli poikani juonut koko ajan.
Kyselin tarkemmin: "Siis mitä oli juonut?"
-Kaljaa, ja kahtena päivänä, vastasi miniä.
-Oliko juovuksissa, hoiperteli, puhui tolkuttomia, kyselin.
-Ei se silleen, mutta näki, että se oli ottanut jonkin verran, vastasi miniä.
-Vaikka kyllä se koko ajan AJATTELI juomista, jatkoi rakas miniäni siihen.
Että sellainen juopporetku mies miniälläni!viestisi ymmärtää, jos pystyi katsomaan asiaa myös miehen puolelta.
Nykyisen mieheni ex oli juuri tällainen "pirttihirmu", ei miesparalla muuta elämää saanut olla kuin perheen (lue: vaimon) passaaminen.
Mielenkiintoista huomata, että kun viestissä mainitaan sana "alkoholi" miehen yhteydessä, nämä vastaajat hyökkäävät sutena miesparan kimppuun...oli sitten kyseessa vaikka vain saunakaljat.
Onkohan meissä naisissa sitten noin paljon vastaavanlaisia "alkometrejä", jotka eivät siedä edes sivistynyttä alkoholinkäyttöä?!? - eivind
Tämänkin elämässä nähnyt kirjoitti:
viestisi ymmärtää, jos pystyi katsomaan asiaa myös miehen puolelta.
Nykyisen mieheni ex oli juuri tällainen "pirttihirmu", ei miesparalla muuta elämää saanut olla kuin perheen (lue: vaimon) passaaminen.
Mielenkiintoista huomata, että kun viestissä mainitaan sana "alkoholi" miehen yhteydessä, nämä vastaajat hyökkäävät sutena miesparan kimppuun...oli sitten kyseessa vaikka vain saunakaljat.
Onkohan meissä naisissa sitten noin paljon vastaavanlaisia "alkometrejä", jotka eivät siedä edes sivistynyttä alkoholinkäyttöä?!?siis terapia olisi kiiruusti tarpeen m i n i ä n asennemaailman takia!
Hirvittää ajatuskin, että tämä rouva olisi esim. erotilanteessa päässyt selittämään näkemyksiään lastenhuoltoviranomaisille...eipä siinä juuri olisi isäparalla mitään sanansijaa.
Tämä tarina taitaa saada minut uskomaan, että todella huoltajuuskiistoissa määrätynlaiset naiset (kuten miniä ja suurin osa vastaajista) pystyvät heittämään ihan absurdia kuvausta miehen käytöksestä ja siten saamaan kaikkien myötätunnon puolelleen.
Hyvän miehen olet kasvattanut; liikaa kiltteyttä nyt ei niin suureksi viaksi voi laskea..vaikka vaaransa siinäkin. kuten tästäkin jutusta käy ilmi. - eivind
Tämänkin elämässä nähnyt kirjoitti:
viestisi ymmärtää, jos pystyi katsomaan asiaa myös miehen puolelta.
Nykyisen mieheni ex oli juuri tällainen "pirttihirmu", ei miesparalla muuta elämää saanut olla kuin perheen (lue: vaimon) passaaminen.
Mielenkiintoista huomata, että kun viestissä mainitaan sana "alkoholi" miehen yhteydessä, nämä vastaajat hyökkäävät sutena miesparan kimppuun...oli sitten kyseessa vaikka vain saunakaljat.
Onkohan meissä naisissa sitten noin paljon vastaavanlaisia "alkometrejä", jotka eivät siedä edes sivistynyttä alkoholinkäyttöä?!?terapia on siis tarpeen nimenomaan miniän ongelmien takia.
Toivottavasti tämä rouva ei saa päähänsä ottaa yhteyttä vaikkapa lastensuojeluviranomaisiin mahdollisen eron tms. takia...syytön isäparka olisi silloin mennyttä kalua!
Tämän tarinan jälkeen uskon hyvinkin niitä isiä, jotka on heitetty tekosyillä ulos perheestä ja mitä hurjimmilla keksityillä jutuilla maine mustattu ja yhteys lapsiin katkaistu!
No, tämä rouva tosin vaikuttaa sellaiselta, ettei ero tule kysymykseen ainakaan ennekuin on löytänyt uuden uhrin ja elättäjän. Silloin hän ei kyllä armoa tunne;
valitettavasti tämän rouvan ja useimpien vastaajien kaltaisia miesvihaajia on päässyt pesiytymään virkamieskuntaankin.
AP:lle; hyvän pojan olet kasvatttanut, mikäli liikaa kiltteyttä ei viaksi lasketa...joskus sekin tosin voi aiheuttaa isompiakin hankaluuksia, minkä tämäkin tarina taas todistaa! - eivind
eivind kirjoitti:
terapia on siis tarpeen nimenomaan miniän ongelmien takia.
Toivottavasti tämä rouva ei saa päähänsä ottaa yhteyttä vaikkapa lastensuojeluviranomaisiin mahdollisen eron tms. takia...syytön isäparka olisi silloin mennyttä kalua!
Tämän tarinan jälkeen uskon hyvinkin niitä isiä, jotka on heitetty tekosyillä ulos perheestä ja mitä hurjimmilla keksityillä jutuilla maine mustattu ja yhteys lapsiin katkaistu!
No, tämä rouva tosin vaikuttaa sellaiselta, ettei ero tule kysymykseen ainakaan ennekuin on löytänyt uuden uhrin ja elättäjän. Silloin hän ei kyllä armoa tunne;
valitettavasti tämän rouvan ja useimpien vastaajien kaltaisia miesvihaajia on päässyt pesiytymään virkamieskuntaankin.
AP:lle; hyvän pojan olet kasvatttanut, mikäli liikaa kiltteyttä ei viaksi lasketa...joskus sekin tosin voi aiheuttaa isompiakin hankaluuksia, minkä tämäkin tarina taas todistaa!viipyi kovin kauan viesti matkalla, joten luulin jo kadonneen...
- Sanelmainen
eivind kirjoitti:
terapia on siis tarpeen nimenomaan miniän ongelmien takia.
Toivottavasti tämä rouva ei saa päähänsä ottaa yhteyttä vaikkapa lastensuojeluviranomaisiin mahdollisen eron tms. takia...syytön isäparka olisi silloin mennyttä kalua!
Tämän tarinan jälkeen uskon hyvinkin niitä isiä, jotka on heitetty tekosyillä ulos perheestä ja mitä hurjimmilla keksityillä jutuilla maine mustattu ja yhteys lapsiin katkaistu!
No, tämä rouva tosin vaikuttaa sellaiselta, ettei ero tule kysymykseen ainakaan ennekuin on löytänyt uuden uhrin ja elättäjän. Silloin hän ei kyllä armoa tunne;
valitettavasti tämän rouvan ja useimpien vastaajien kaltaisia miesvihaajia on päässyt pesiytymään virkamieskuntaankin.
AP:lle; hyvän pojan olet kasvatttanut, mikäli liikaa kiltteyttä ei viaksi lasketa...joskus sekin tosin voi aiheuttaa isompiakin hankaluuksia, minkä tämäkin tarina taas todistaa!Kiitokset aiemmasta vihjeestäsi, joka johti siihen, että tuli poikani "juoppous" uuteen valoon.
Ainakin nyt tuntuu, että taakka tipahti hartioiltani, ettei poikani puolelta ole pahempaa tenuamista.
Tosin luottamus meni miniään, joka mustamaalasi miehensä. Ei kovin viisasta, enkä tajua mikä on motiivi.
Miniähän on perin riippuvainen miehensä tuloista. On kuin omaa oksaansa sahaisi.
Ellei? Ellei sitten löydä uutta oksaa, mutta työtä se teettäisi, koska ei kai vapaaehtoisia elättäjiä niin helpolla löydy.
Kaipa miehet sen verran eteensä katsovat. Ainakin toivon niin.
Nyt tajuan, kuinka turvattomia miehet ovat avioerotilanteissa. Heille näköjään jää pelkkä maksajan osa ja luu käteen.
Mutta joka tapauksessa: kiitos ja hyvät jatkot sinnepäin!
- "ulkopuolisena"
tukea myös miniääsi. jos sinusta tuntuu että miniä on hyvinkin huolissaan ja onneton niin miksi et voisi häntä tukea?
itse ainakin vanhempana yrittäisin auttaa lapsiani ja myös miniöitä jos minulta sitä apua haluttaisiin.
minulle ei merkitsisi paljonkaan kumpi tekisi väärin mutta tottakai jos oma lapseni toimisi väärin lapsiaan taikka vaimoaan kohtaan puuttuisin siihen.olenhan kuitenkin äiti ja isovanhempi.
ei mielestäni ole kovinkaan aikuismaista sulkea silmiään lähimmäisten ongelmilta ja sanoa että "ei se minulle kuulu".- Sanelmainen
Tietysti voin tukea! En missään nimessä ole heille sanonut, että asia ei minulle kuuluisi.
Mutta en PYSTY ottamaan kaikkivaltiaan Jumalan roolia ja tekemään ihmeitä.
Jos pojassani olisi jokin kytkin, josta painamalla voisin, simsalabim, loihtia hänet "unelmien aviomieheksi", niin tottakai sen tekisin.
En pysty väkisin saamaan aikuista miestä "perheneuvottelupöytään", jossa äiti ja miniä sormi pystyssä ojentaisivat yli kolmekymppistä miestä olemaan kunnolla.
Ei, ei, kyllä heidän ongelmansa ovat monimutkaisempia ja kehittyneet pitemmän ajan kuluessa.
Poikani kaljoittelu on uusi ilmiö, hän ei ole sitä aiemmin harrastanut. Hän on ollut tätä ennen "kunnon mies". - olet viisas
Sanelmainen kirjoitti:
Tietysti voin tukea! En missään nimessä ole heille sanonut, että asia ei minulle kuuluisi.
Mutta en PYSTY ottamaan kaikkivaltiaan Jumalan roolia ja tekemään ihmeitä.
Jos pojassani olisi jokin kytkin, josta painamalla voisin, simsalabim, loihtia hänet "unelmien aviomieheksi", niin tottakai sen tekisin.
En pysty väkisin saamaan aikuista miestä "perheneuvottelupöytään", jossa äiti ja miniä sormi pystyssä ojentaisivat yli kolmekymppistä miestä olemaan kunnolla.
Ei, ei, kyllä heidän ongelmansa ovat monimutkaisempia ja kehittyneet pitemmän ajan kuluessa.
Poikani kaljoittelu on uusi ilmiö, hän ei ole sitä aiemmin harrastanut. Hän on ollut tätä ennen "kunnon mies".Minä uskon että kaljoittelu on merkki aviosuhteen ongelmista, ahdistavasta tilanteesta perheessä? Rakkaat lapset ja kunnollinen vaimo, vaimo joka kasvattaa lapset ja pitää pasmat käsissään, mitä jää miehelle? Rahan hankinta ja työelämä. Jos hänellä ei ole (sanan)sijaa kotonaan, valitsee ehkä kahdesta huonosta vaihtoehdosta ne kaverit ja kaljan, eihän miehet voi puhua ongelmistaan äidille tai anopille, hädin tuskin terapeutillekaan.
Jos miniä haluaa anoppinsa auttamaan vain miehen pistämiseksi takaisin ruotuun, ei todellakaan anopin tarvitse totella. Joutuisihan anoppi silloin tavallaan "liittoutumaan" miniän kanssa ja jättäisi poikansa entistä enemmän yksin (kaksi yhtä vastaan). Mutta jos miniä haluaisi tietää, mitä hän itse voisi tehdä toisin parisuhteen parantamiseksi, haluaisi anopin avulla oppia tuntemaan paremmin sekä miestänsä että itseään, olisi ehkä kahvittelun paikka.
Olet todella jäävi terapeutiksi (vaikka ongelmat ehkä näetkin), miniäsi odottaa sinulta tukea poikaasi vastaan ja poikasi puolueettomuutta ja puuttumattomuutta, valitse nyt siitä.
- fixu
Sano suorat sanat sille miniälle. Ethän sinä voi mikään terapeutti olla, koska olet pojan äiti. Taitaa olla miniällä käämit hiukan sekaisin ja aikaa liikaa, kun ei ole edes töissä.
- että ymmärrät
myös miniäsi näkökulmaa ja käsität sen, että miehen kaljoittelu voi olla todella raskasta kahden pienen lapsen äidille. Äiti varmaan odottaa viikonloppuja kuin kuuta nousevaa, että koko perhe voisi olla yhdessä ja pettymys on valtava, kun mies ilmoittaakin mielummin ryyppäävänsä kavereiden kanssa ja tekevänsä ties mitä kapakoissa jne...
Ehkä voisit sanoa miniällesi, että ymmärrät häntä, mutta et osaa etkä halua sekaantua heidän asioihinsa sen enempää. Ja luvata olla tukena, jos tarvitsevat esim.lastenhoitoapua, jos haluaisivat lähteä paikkailemaan suhdettaan jonnekin. Uskoisin, että heidän taustallaan on paljon ja pitkäaikaisia ongelmia - ei todellakaan tavatonta lapsiperheissä. Ehkäpä jopa uskottomuutta. Ja ongelmat kasvavat päivä päivältä, kun poikasi ei ymmärrä hänen käytöksensä vain lisäävän niitä.
Jos ilmoitat miniälle henkisen tukesi, mutta samalla kerrot, että et jaksa tai halua toimia hänen terapeuttinaan (vetoa vaikka ikääsi ja väsymykseen) vaan toivot hänen etsivän keskustelukumppanin muualta, olet mielestäni tehnyt voitavasi ja enempää et voi tehdä heidän hyväkseen.- kommentti,
kiitos vastaajalle.
Kannattaa testata.
- mahtaa
johtua se että poikasi on alkanut käyttämään alkoholia, haakeeko kenties jonkunlaista helpotusta ahditavaan tilanteeseen kotona?
On tainnut miniällä olla liian helpot oltavat, kun ei ole töissä ollut 4 vuoteen ennen lasten syntymää.
Olsikohan hänen aika mennä töihin. On ilmeisesti saanut kaiken mitä on halunnut ja näinhän sanotaan syödessä ruokahalu kasvaa.
En oikein ymmärrä miksi häpeät poikasi käytöstä.
Sinä tuskin tiedät kaikkea mistä tuo hänen käytöksensä johtuu, tuskinpa miniältä saat puolueetonta tietoa heidän asioistaan, ja poikasi ei ilmeisestikkään sinua halua niillä rasittaa.- mikä minä..
Minä ainakin saan viesteistä sen käsityksen, että kyseessä ei ole alkoholisti, jolle juominen olisi ongelma.. Siis jos ap:n poika hoitaa kotia, tekee työnsä ja hoitaa vielä lapsiakin välillä.. Eiköhän kyseessä ole tuiki tavallinen suomalainen mies, joka tykkää nauttia alkoholia silloin tällöin ukkoporukassa. Tämä vaimo on ilmeisesti (?) absolutisti, joka ei vain voi sietää juomista.. AP:lle: älä suotta häpeä poikaasi, taitaa ongelma enemmän olla miniän suhtautuminen alkoholiin. Eiköhän ole ihan normaalia kerran kuussa juoda itsensä huppeliin, jos muuten hommansa hoitaa kunnialla. Miniällekin siideriä käteen, niin alkaa homma helpottamaan.. ;)
- Anonyymi
Ongelmat ovat siis pitkälle miniällä, ei ihme että poikasi on menettänyt toivoaan kun joutuu elättämään niin paljon yksin väkeään. Mielestäni miniäsi kuuluu ryhdistäytyä ja mennä töihin. Poikasi saisi jo vähän levätä ja katsella itselleen vaikka uusi harrastus. Nimim. miniä joka on joutunut hoitaa taloudellisen puolen ja tietää mitä se on.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4154604
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2472294Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.701710Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1611462Hallitus korottaa yleisen arvonlisäveron 25,5 prosenttiin
Yleisen arvonlisäveron kiristäminen 1,5 prosenttiyksiköllä on hallituksen järein toimi kehysriihessä. Se voi tuoda valti3091399Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu671147Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää1401131Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔791103Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.1671085- 41985