ikäero- onko toivoa?

minulle (olen 19) kävi niin että eka tyttöystäväni (täytti kesällä 18, yhdessä 2v) jätti minut kylmästi ja otti samantien 26 vuotiaan miehen tilalleni (rikkoi sydämmeni täysin) ...en tiedä toimiiko teidän suhde, mutta kannataa yrittää 2kk, jos siitä sitten kasvaisi sitten kunnon parisuhde :).. kannataa aina ottaa se riski jos joku ilmaisee pitävänsä sinusta, tottakai se on normalia että mies pelkää että menettävänsä naisensa nuoremmalle "orille" =P

teidän suhde toimii jos te molemmat oikeasti rakastatte toisianne, mutta rakkaus voi kuihtua yhtä nopeasti kuin syntyä...minulle kävi niin ;(

mutta toivon että teidän suhteesta tulee kestävä :)

Olen sinua huomattavasti vanhempi nainen, 44-vuotias, mutta olen rakastunut itseäni 12 vuotta vanhempaan mieheen. Ei se ikäero minua haittaa, mutta hän sanoi, että pelkää, että liikaa kiintyy minuun. Onkohan siinä menettämisen pelkoa? Kuten sanoin, olemme sinua huomattavasti vanhempia, mutta tunteet on yhtä "nuoret"

elikkäs meillä ikäeroa 14v.ja hyvin toimii!paras suhde mikä ikinä ollut ja olen tosi onnellinen.ollaan samanlaisia, molemmat tykätään hassutella, hän saa minut nauramaan ja osoittaa paljon hellyyttä, kuten minäkin.noh,vasta puoli vuotta oltu.mutta olen varma, että hän on Se Oikea:)aiemmin en uskonut, että sen voi heti tietää, mutta tähän kun tutustuin niin päässä vain jotenkin naksahti ja sitten se olikin menoa.vaikka en heti suostunutkaan antamaan numeroani, vaikka hän sitä kinusi..hän on myös paras kaverini:)ja vanhemmatkin tykkää.tykätään reissata joten käytiin heitäkin katsomassa 300km:n päässä.käyty myös tukholmassa, särkänniemessä yms ja etelän matkaa suunnitellaan.

mutta itse olen täysi-ikäinen, tosin nuori, mutta kuitenkin.pahin menovaihe mennyt kyllä ohitse ja haaveilen yhteenmuutosta yms.seurustelin itse 17vuotiaana 24vuotiaan kanssa ja oltiinkin 2v yhdessä.mutta itselläni alkoi 18-19 vuotiaana menojalka vipattamaan tosi pahasti ja mies opiskeli eri paikkakunnalla yliopistossa.olin jo muuttamassa samalle paikkakunnalle opiskelemaan, kun hän lähti työelämään muualle.oli siinä paljon muutakin, mutta erilainen elämäntilanne oli osasyy.

mutta aina kannattaa yrittää:)tekemättä jäänyt asia voi kaduttaa enemmän kuin se, mitä on tehnyt.

Meillä on saman verran ikäeroa kuin teillä, ja yhdessä on oltu kahdeksan vuotta. Olin sinua nuorempi kun tapasimme.

En oikein osaa vastata kysymykseesi tai tiedä mitä tässä pitäisi kertoa, kun itse en koskaan ole kyseenalaistanut asetelman toimivuutta. Ainoa "ongelma" oli ympärillä olevat ihmiset, joilla otti aikansa sopeutua asiaan, mutta ei sekään mikään ongelma ollut. Miten sinun baariin pääsemisesi tai pääsemättömyytesi mitenkään vaikuttaisi asiaan...?

10 vuotta tuossa vaiheessa vaikuttaa. Myöhemmin kun olet vaikka 25 ja hän 35 se ei enää niinkäään näy. Nyt sinulla on kaikki opiskelut, kodista muutto, uran valinta, työelämään siirtyminen, ehkä paikkakunnalta muutto ihan tuoreita tai edessa kokonaan. Hän on nuo asiat jo jättänyt taakseen! Elämäntilanteenne on kyllä eri.

Itse olen naimisissa itseäni 9 vuotta vanhemman miéhen kanssa ja ystäväni ollut pidemmän aikaa yhdessä 23 vuotta vanhemman miehen kanssa. ollaan kuitenkin molemmat jo kunnolla aikuisia. voi olla, että toimii paremmin, kun ei toinen ole ihan juuri teini-iästä päässyt...en tarkoittanut pahalla...

Ei kannata varmaankaan yleistää, koska kaikki tapauskohtaista tietysti. Mutta sanoisin että tuossa vaiheessa toi ikäero on todella merkittävä. Myöhemmässä vaiheessa ei oikeastaan lainkaan. Kyllä mun mielestä on vähintäänkin erikoista jos esim. 15-16 vuotias seurustelee reilu parikymppisen kanssa tai 18 vuotias 28 vuotiaan kanssa. Siinä mennään vaan niin eri elämäntilanteissa että...vaikea selittää mutta niin se vain tuntuu olevan.

Itse olen 25 vuotias mies ja yleisesti ottaen en pystyisi kuvittelemaan suhdetta (siis vakavasta suhteesta puhutaan) sanotaanko nyt vaikka 18-19 vuotiaan kanssa. Sen sijaan jonkun kolmekymppisen kanssa varsin hyvin. Tuossa parinkympin molemmin puolin tapahtuu yleensä aika paljon näissä ihmesuhdekuvioissa ja yleisesti ottaenkin elämässä suuria muutoksia ja aikuistumista. Myöhemmässä vaiheessa elämä on normaalisti jo hiukan vakiintuneempaa, ollaan totuttu olemaan ja elämään yhdessä jonkun toisen kanssa yhtä lailla kuin yksin itsensä kanssa jne. Tässä vaiheessa ei ikäerolla ole mitään merkitystä, jos toinen vaikka 45 ja toinen 35. Tai 35 ja 25 ihan sama, mun mielestä noi ovat aivan normaaleita tapauksia. Mutta joku 15 ja 25 ei vaan sitä ole.

Itse täytin kuusitoista jo tavattuani avopuolisoni,ikäeroa meillä on reilu 6v.Nyt olemme olleet yhdessä jo 5,5vuotta ja täytän 21v(hän 27).Hänellä oli samanlainen pelko minun aikuistumisestani ja täysi-ikäistymisestäni kuin sinun miehelläsi.Ikä voi muuttaa suhdettanne tai sitten se ei vaikuta siihen lainkaan riippuen ihmisestä.Meillä vaikutusta ei ole juurikaan ollut.Hänen täytyy vain ymmärtää että joitain takaiskuja voi tulla mutta niistä pääsee yli jos suhde on tarpeeksi vahva ja molemmat sitä todella haluavat.Kokeileminen kuuluu nuoruuteen ja teidän molempien täytyy hyväksyä.Kaikkea hyvää teille, antakaa ajan näyttää mihin suhteenne kantaa.