Niin, miks? Kun mun logiikan mukaan se on niin, että jos molemmat pitävät toisistaan niin olisi kiva silloin tällöin tapailla, jutella ja katsoa sitten, tulisiko siitä mitään.
Mies tekee vaan kaikesta niin hankalaa ja nyt on kaikki mennyt sellaiseen solmuun, ettei sitä ihan nopeasti tässä selitetäkään. Hän kuulemma odottaa "Sitä Oikeaa", eikä halua pettyä. Mistä hän voi tietää olenko se minä, kun ei anna minulle mahdollisuutta?
Mies tekee vaan kaikesta niin hankalaa ja nyt on kaikki mennyt sellaiseen solmuun, ettei sitä ihan nopeasti tässä selitetäkään. Hän kuulemma odottaa "Sitä Oikeaa", eikä halua pettyä. Mistä hän voi tietää olenko se minä, kun ei anna minulle mahdollisuutta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se ei tunne kemiaa sua kohtaan.
joo noin se on. Saattaapi selittyä horoskooppimerkilläkin.
ihastuksentunteita ap:tä kohtaan. Jos tuntisi, niin haluaisi seurustella tämän kanssa.
fiksu mies haluais elää jonkun "horoskooppihölmön" kanssa?
miesten logiikkaa?
huonosti. Etsitään jotain satu- tai mielikuvitusolentoa, huomaamatta sitä todellista ihmistä vierellä, joka on enemmän, paljon enemmän kuin kaivattu ei todellinen. Moni elää jossain mielikuvitusmaailmassa, koska ei uskalla kohdata todellista. Mutta todellisuus on aina tarua ihmeellisempää. Moni herää siihen vasta tarpeeksi siipeen saaneena. Moni ei herää edes silloinkaan. Halutaan jotain saavuttamatonta mutta ummistetaan silmät siltä, mikä on jo siinä. Ummistetaan silmät siltä todelliselta. Ei huomata sitä kauneutta rumuudessa, rumuutta kauneudessa. Ei huomata, että ne on sama asia.
Joo. Oikeassa olet. Moni ei tunne olevan elossa ilman hankaluuksia. Tyytyväisyyden tunne haetaan tekemällä itsensä tyytymättömäksi. Silloin kerran kun lasketaan tyytymättömyyden taakka harteilta, tunnetaan tyytyväisyyden tunnetta. Koska toisin ei osata, eikä edes vaivauduta oppimaan. Sitä taakan harteille nostoa ei voi kuitenkaan kukaan meistä välttää. Täytyy tehdä sitä niin kauan kunnes oppii olemaan tekemättä sitä. Silloin tapahtuu ensimmäinen todella iso askel kehityksessä ihmisenä. Silloin kun ymmärtää, että taakan voi jättää nostamattakin tai valita itse taakan, minkä kantaa. Elämä opettaa. Sen lupauksen on elämä antanut jokaiselle, joka on halukas oppimaan. Voimia sinulle. Kyllä kaikki vielä hyvin menee. Vaikka kuin toivottomalta joskus tuntuisi. Toivottomuus, jos sille ei anna periksi, kasvattaa ainoastaan sietokykyä vastoinkäymisille. Katkeroitua ei ole mieltä, epätoivo on jo toivottumuuden äärimmäinen tila(ei hyvä). Tiedän, että minulla on helppo puhua siitä, koska en ole sinun tilanteessa. Mutta olen ollut ja muistan todella hyvin minkälaista se on ollut. Se on ollut hyvä oppitunti siitä minkälaista sen ei pidä olla. Sitä se on sinullekin. Tunnistat sen tulevaisuudessa helpommin ja jätät silloin sen taakaan nostamatta harteillesi...
ihmettelen. Ihan kuin sen muka heti aina tietäis, onko joku itselle sopiva tai se oikea. Kyllä siihen multa ainakin menee kauemmin, puhutaan vuosista. Tarvii tuntee toinen aika hyvin, ennenkuin tietää.
Ja se nimenomaan vaatii sitä toiseen tutustumista, mieluiten vaikka kavereina ensiksi niin ei sitten tule mitään epäselvyyksiä kummallekaan. Ja paljon helpompi aloittaa suhde tutun ihmisen kanssa, kuin vieraan.