Yhteiset valokuvat

joista voi sitten teettää paperikuvia tarvittaessa. Paperikuvat yritin jakaa tasapuolisesti, onhan se eletyn elämän dokumentaatiota. Miksi ihmeessä sellaista hävittäisi?

Lapsille tuli onneksi tehtyä omat albumit alusta saakka, joten heidänkin elämänsä alkupuolen kuvat säilyy hyvässä järjestyksessä.

Jos sulla sattuu olemaan nakukuvia exästä, sellaiset kannattaa antaa hänelle ja hävittää omilta koneilta ja levyiltä.

Meidän erotessa mies ei halunnut ensimmäistäkään kuvaa mukaansa. (Niinkuin ei mitään muutakaan omien vaatteidensa lisäksi, ei kuulemma halunnut mitään muistuttamaan menneestä.)

Loukkaannuin tästä aika lailla, sillä ihmettelin, oliko koko avioliitto hänen mielestään asia joka pitää unohtaa täydellisesti... Siinä liitossa kun kuitenkin syntyi kaksi lastakin, eikä hänellä siis ole yhtään kuvaa lapsistaan alle kouluikäisenä.

Ehkä me ihmiset käsittelemme asioita eri tavoin. Toinen muistaa "ajatuksissaan" tai on muistamatta kokonaan ja haluaa alkaa täysin puhtaalta pöydältä uuden elämän.

Itse haluan ajatella niin että kuvat ovat historiaani. Menneisyyteni on tärkeä osa minua, sitä millainen olen tänään. Katsoin sattumoisin tänään kuvia ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten tapahtuneen eron jälkeen. Kuvat toivat mieleen että meillä oli todella paljon hyviäkin aikoja. Se on lohdullista kun monesti mielessä ovat olleet vain ne lopun huonot ajat.

Ei uudella miesystävällänikään tunnu olevan mitään sitä vastaan että vanhat kuvat lojuvat kaapissa. Menneisyytensä on hänelläkin, ja on jopa mielenkiintoista tietää millainen hänen perheensä on aikanaan ollut. Molemmat olemme sinut erojemme kanssa emmekä haikaile entiseen.

Meni ehkä vähän asian vierestä mutta kannatan siis ehdottomasti kuvien säilyttämistä :-) Jos niitä pitäis joka päivä selailla ja vetistellä niin sitten olis eri juttu..

Meillä ex pölli kaikki paperikuvat kaapista, eikä ihan heti ensiksi tullut mieleen printtailla hänelle vähiä koneella olleita digikuvia.
Nyt niitä on jo tuhansia, mutta hänelle ne eivät tietenkään enää kuulu.
Mennyt on mennyttä, eivätkä ne varastetut kuvat elämääni ole kaataneet.
Otamme lapsen kanssa uusia, ja se osoittaa elämän jatkuvan.
Ex:n kuvia en enää halua nähdäkään. Niistä ei tule ainakaan hyvälle päälle.
Anna asian vain olla.
Kaikki säilytettävä kannattaa muuten kopioida ainakin kahdelle kovalevylle. Ulkoiset kovalevyt eivät paljon maksa, ja jos niin haluat, niin voit antaa sen ex:lle lainaan, niin hän saa kopioida sieltä kaiken haluamansa.
Ota muutenkin ihan rennosti. Puoli vuotta erosta on vähän. Toinen mokoma, niin alkaa jo helpottaa.
Kyllä se siitä.

No eikö ole hienoa, että eletään digiaikaa? Siittä vaan cd:tä polttelemaan ja ei tuu kinaa...;)

http://www.realexgirlfriends.com/main.html

Lähetät tuonne. Koko maailma ansaitsee nähdä exäsi sulot alastomassa kauneudessaan.

19 yhteisen vuoden jälkeen kuvia ja kotivideoita oli kertynyt paljon, kiitos ahkeran ex:än. Tärkeimmistä kuvista meillä oli paperikuvat albumissa. Selasimme talvella kaikki kuvat läpi ja skannasimme ne, mistä molemmat halusimme kuvat. Kuvat teetimme sitten paperikuviksi. Koneelta oli helppo siirtää ne ns. huonommat digikuvat lisäksi omalle koneelleni.Videoita varten ostimme tarkoituksella laitteen, jolla saimme videot tallennettua DVD:lle. Molemmilla on nyt täydelliset muistot menneisyydestä, jos vaan joskus jaksaisi niitä katsella. Erosta on nyt neljä kuukautta, enkä pysty vielä kuvia katsomaan. Ex:llä oli uusi "ystävä" katsottuna ja olen aivan varma, että hän huomattavasti nuorempana ei sulata ex:äni "menneisyyttä" ja varmaan vielä yksi kaunis päivä hävittää ex:äni kuvat ja videot! Onpahan sitten mulla omat kuvat yms, mistä tulla kopioita pyytämään...

Suoritin poisto-operaation kaikille kuville, joissa exä edes vilahti.

aika tuo puoli vuotta miettiä kuvien kohtaloa. Anna nyt ajan kulua siihen asti, kun voit muistella mennyttä liittoa suuttumatta.
Silloin on oikea aika katsoa, mitkä kuvat jatät muistuttamaan eletystä ajasta ja mitkä hävität.

Kunhan ajattelet asian niin, että sinä olet oikeasti elänyt senkin ajan ja siitä on jotakin opittu. ...Jos ei hyvää, niin ainakin hankalaa sitten.
Kaikki oppi on tärkeää ja elettyä elämää et voi elää uudelleen tai saada takaisin polttamalla siitä otetut kuvat..

Myöhemmin kymmenien vuosien kuluttua olet jo siinä tilanteessa, että haluaisit katsella aivan kaikkien elämäsi vaiheitten kuvia..

Älä siis hätäile niitten poistamisella, tallenna ne mieluummin johonkin vähän "poissa silmistä" paikkaan.