Toisen miehen lapsi!

Vieraan miehen lapsi on aina vieraan miehen lapsi. En nyt sano että haluaisin dumpata lapsen roskikseen, mutta vaikeata se on elättää toisen miehen siittämää lasta. Vaikka olisi kuinka suloinen.

Totta vitussa toisen miehen siittämä kakara ärsyttää, miksi ei ärsyttäisi?

PS. Itse olin kanssa toisen miehen siittämä lapsi ja isäpuoleni hoiti homman hienosti että nostan hänelle hattua, mutta minusta siihen ei olisi.

Jos olisimme eläimiä niin olisin jo tappanut sen toisen miehen siittämän kakaran.

En alkaisi kenenkään isäksi, vaan mieheksi naiselle. Jonkinlaisen miehenmallin lapsi voisi minusta saada lähipiiriinsä, muttei isää. Biologinen isä on aina isä ja minkä paremmat suhteet lapsella olisi isäänsä sekä naisella ex-puolisoonsa, niin sen parempi, kaikkien kannalta. Kenenkään lasta ei tietenkään pahoinpidellä. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Ja siinäpä se ongelma tuleekin, kun ei sitä kuitenkaan rakastaisi niin kuin omaansa, niin sehän olisi jo henkistä pahoinpitelyä, varsinkin jos siinä rinnalla olisi omiakin, joita rakastaisi.

Vastaus oli kyllä sinänsä turha ja hypoteettinen, sillä en alkaisi ko. suhteeseen ollenkaan. Ne ei koskaan ole noin ongelmattomia ja onnellisia tapauksia, kuin tuossa ylhäällä toivoin.

"Alat suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsi."

EN ALA!

"Kumpainen vaihtoehto on mielestäsi parempi? Ja miksi?
a)Lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa
tai
Tämä olisi helpointa mulle, syystä että, ei tarvis olla tekemisis sun exän kanssa.

b)Lapsi on tekemisissä isänsä kanssa
Lapsen kannalta paras ratkaisu. Myös minun mielestä tämä on parempi vaihtoehto, kuin a)

"Pystytkö suhtautumaan lapseen kuin omaasi vai herättävätkö jotkin asiat lapsessa negatiivisiätunteitasi? "
Pystyisin. Ei herättäisi.

"Pystytkö kiintymään toisen miehen lapseen syvästi ja rakastamaan häntä ja olemaan hänelle isä?
(voikohan semmoinen olla miehillä mahdollista?) "

Pystyisin.



"Ärsyttääköhän toisen miehen lapsi enemmän kuin oma biologinen lapsi? "

Ei ärsytä.

"Nipistelisitkö, kiristäisitkö ym. lasta salaa, jos ei muuten tottelisi sinua?"

En. En tekisi lapselle mitään sellaista, mitä et sinäkään tekisi.

elämisestä:sillä kokemuksella mikä minulla miehenä toisen lapsesta on,voin sanoa että en rakastanut samoin kuin biologista lastani,enkä toivo kenellekkään miehelle sellaista liittoa.Kyllä se vaan on niin,vaikka jotkut onnenhuumassaan höpäjää että sama se on lapsi kun lapsi, mutta omat on omia ja vieraan siittämät on vieraita,siitä ei pääse yli eikä ympäri.Ajan mittaan siinä"vieraassa"lapsessa alkoi ärsyttää ja vituttaa ihan joka kohta,tekise mitä vaan,sanoi mitä vaan,yleensä sen läsnäolo kävi hermoon.Jos nyt olisi se tilanne edessä ja tämä järki niin tekemättä jäisi se avioliitto.Jokainen tekee elämänsä omalla tavallaan mutta tälläisessa tilanteessa suosittelen erittäin tarkkaa harkintaa ja näkemään asian muutamia vuosia eteenpäin,pystyykö siinä liitossa elämään,koska se arki on sitten aivan muuta kuin se tapaamishetket ja sitä seuraava hetken huuma.

isäpuoli kuin suoraan helvetistä, eikä olla ikinä tultu hyvin toimeen joten siihen verrattuna ainakin uskon, että lähes kuka tahansa kadulla vastaan tuleva mies pystyisi rakastamaan lapsiani ja pitämään heistä parempaa huolta, kuin mitä itse olen saanut osakseni. Silti ei mun mielestä voikaan vaatia mitään liikoja isä- tai äitipuolelta. Aluksi riittää kun tulee lapsen kanssa toimeen ja se kiintymys ja rakkaus lapsen ja uuden vanhemman välillä syvenee sitten ajan mittaan. Lapsen on helpompi kiintyä uuteen vanhempaan, varsinkin pienenä, kuin vastaavasti aikuisen lapseen, mutta jos aikuinen kokee siihen pystyvänsä niin silloin ollaan jo voiton puolella.

Kumpainen vaihtoehto on mielestäsi parempi? Ja miksi?

b)Lapsi on tekemisissä isänsä kanssa

Miksi? Koska se on lapselle parempi niin. (ainakin toivottavasti, ellei se ihan perseestä ole se isä). Tarkoitukseni ei olisi alkaa uudeksi isäksi etenkään jos muksu ei minua huolisi sellaiseksi - joten lapsella on hyvä olla se oikea isä.

"Pystytkö suhtautumaan lapseen kuin omaasi vai herättävätkö jotkin asiat lapsessa negatiivisiätunteitasi?"

Pystyn suhtautumaan. Mä oon jo kauan sitten päättänyt että se kenen geenejä kukakin kantaa ei oo kovin merkityksekästä - vaan se millaisia vaikutteita he ympärillään olevista ihmisistä imee. En ehkä ole isä biologian puolesta - mutta voin olla silti loistava roolimalli ja hyväksyä hänet ihmisenä täysin - ja rakastaa. Se kai on olennaisinta, enemmän kuin se millä tittelillä haluaa lapsen itseään kutsuvan...

"Pystytkö kiintymään toisen miehen lapseen syvästi ja rakastamaan häntä ja olemaan hänelle isä?
(voikohan semmoinen olla miehillä mahdollista?)
Vai onko takaraivossasi ajatus toisen miehen lapsi?"

Jätän sen lapsen päätettäväksi. Jos hän haluaa pitää minua isänään niin se käy minulle ja otan roolin vastaan etenkin jos ... noh. Minulle on tilaa siinä perheessä siinä roolissa.

"Ärsyttääköhän toisen miehen lapsi enemmän kuin oma biologinen lapsi?"

Rakasta esikoispoikaani ärsyttävämpää lasta ei voi olla joten huoli pois... :D

"Nipistelisitkö, kiristäisitkö ym. lasta salaa, jos ei muuten tottelisi sinua?"

En, vaan tekisin sen yhteisymmärryksessä muiden kasvattajien kanssa kuten tähänkin saakka lapsien kanssa olen toiminut. Nipistelyä lukuunottamatta. Kiristys on LOISTAVA työkalu lasten kanssa.

"(niin minulla lapsi joka ei isäänsä tapaa ja en tiedä uskallanko pysyvästi muuttaa miehen kanssa kimppaan, kun on ajateltava lapsen etua ensimmäiseksi)"

Ymmärrän yskän ja itse ajattelen täsmälleen samoin omien lasteni suhteen. Sä oot taivaanvuohi selvästi... (tää ei ollut vittuilua vaan metafora) :D

"b)Lapsi on tekemisissä isänsä kanssa"

- Tää ois parempi vaihtoehto. Lapsella olisi isä ja kaiken lisäksi sen skidin vois heittää aina välillä isälle hoitoon jolloin kahden keskistä aikaa järjestyis välillä.

"Pystytkö suhtautumaan lapseen kuin omaasi vai herättävätkö jotkin asiat lapsessa negatiivisiätunteitasi?"

- Miksi ihmeessä kenenkään edes pitäisi suhtautua toisen lapseen kuin omaansa? Mä ainakin haluasin olla mieluummin se äidin uusi poikaystävä, enkä lapsen uusi isä.

"Pystytkö kiintymään toisen miehen lapseen syvästi ja rakastamaan häntä"

- Todennäköisesti pystyisin, riippuisi hyvin paljon tapauksesta.

"..ja olemaan hänelle isä?"

- Ei kiitos, lapsilla kuuluu olla vain yksi isä (se biologinen). Olkoon läsnä tai ei, elossa tai ei.

"Ärsyttääköhän toisen miehen lapsi enemmän kuin oma biologinen lapsi?"

- En tiedä ei ole kokemusta. Voiko joku ärsyttää vielä enemmän kuin oma biologinen lapsi??? ;)

"Nipistelisitkö, kiristäisitkö ym. lasta salaa, jos ei muuten tottelisi sinua?"

- Toi nipistely nyt on täysin pois suljettu vaihtoehto, mutta eikö lapsen kasvatuksen tärkeimmät työkalut ole uhkailu, kiristys ja lahjonta?


Loppukaneetti:

Neuvoisin kaikkia miehiä välttämään naisia, jotka etsivät lapsillensä uusia isiä.... Ja tekemään läheisempää tuttavuutta niihin naisiin, jotka etsivät parisuhdetta / elämänkumppani.

Varmasti riippuu vähän tilanteesta kumpi parempi vaihtoehto. Mikäli isä on esim. väkivaltainen tms. onneton tapaus jonka seurasta ei muuta olekaan kuin haittaa, on parempi ettei mitään kontaktia isän ja lasten/äidin välillä ole. Normaalien ja tasapainoisten ihmisten kohdalla ehdottomasti parempi että lapsella hyvät suhteet molempiin, äitiin ja isään. Eli vaihtoehto b:n yleisesti ottaen valitsisin. Ihan samalla tavalla kun itselleni toisen miehen lapsi ei olisi oma, en minäkään sille lapselle se oikea isä olisi (ellen sitten olisi kuvioissa mukana tosi alusta ja nuoresta iästä asti).

Tästä syystä en haluakaan ryhtyä suhteeseen naisen kanssa jolla jo lapsia on, joten sinällään ylläoleva on vaan teoreettista. Kun tiedän että luonteeltani olen sellainen etten siihen pystyisi. En pystyisi ikinä suhtautumaan lapseen sillä tavalla kuin lapsen kasvatukseen mielestäni tulee suhtautua, se olisi ehkä sitten lähinnä äidin kanssa seurustelua ja lapseen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Ei tuollaisessa suhteessa ole mitään järkeä. Yh-äideillekin sen verran että varmasti kannattaa pohtia noita motiiveja ja syitä uuden miehen hakemiseen, tai paremminkin sitä mitä haluaa miehen merkitsevän itselleen ja lapselleen. Miten minä sen näen, aika harvasta kuitenkaan on tosissaan uudeksi "isäksi" sille lapselle...

Eli tiivistettynä; en alkaisi tällaiseen suhteeseen mutta jos niin kuitenkin oletetaan, ajattelisin että vaihtoehto b) ja itse olisin melko vähän tekemisissä ja etäisissä väleissä lapsen kanssa.

vastaukset selkeytti jonkin verran mitä jo mietiskelinkin, mutta siitä huolimattakin en tiedä lopullista ratkaisua, koska lapseni on vauva-ikäinen vielä ja isä ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Siitä johtuen lapsi kasvaessaan viimeistään päiväkodissa kaipaa isäänsä ja näin ollen mahdolliselta miesystävältäni vaaditaan enemmän, kuin vain olla suhteessa minuun. Mahdollisesti hän myös joutuu leikkimään isää, jos lapseni näin haluaa.
Tietenkin voisi ukista tehdä tämän korvike isän ja näin mies olisi pelkästään suhteessa minuun.

Kuitenkin hän myös joutuu suhteeseen lapseeni, jos mahdollisesti yhdessä asumme ja tästä syystä, kun koti on yhteinen ja kodissa täytyy olla turvallista lapsen varttua fyysisesti/psyykkisesti ja myös sosiaalisesti on mahdollisen mieheni vilpittömästi pidettävä lapsestani ilman takaraivossa tikittävää pommia toisen miehen siittämä lapsi... Tietenkään lapselleni ei saa valehdella biologisesta isästään.

On myös huomioitava vuosien vieriessä, lapsi on kiintynyt syvästi mahdolliseen miesystävääni, niin meille tulisikin ero. Tottakai lapsi siinä tapauksessa surisi ja näin ollen jos mies olisi kiintynyt lapseeni hän ehkä pitäisi lapseeni yhteyttä erostamme huolimatta.

Ähh, kyllä taitaa olla kaikista helpointa, ettei perusta minkäänlaista uusioperhettä.

Itse en vois kuvitellakkaan ottavani naista jolla olisi toisen miehen lapsi. Vihaisin sitä äpärää yli kaiken. En osaisi antaa sille yhtään mitään.

Mutta toisaalta... kyllähän lapselle pitää suoda se mahdollisuus että biologista isäänsä saa nähdä ja mielestäni kuuluukin. Tietty jos isä on samaa mieltä. Ja jos ajattelen ulkopuolisena tilannetta missä mies ottaa YH:n itselleen, pitäisi hänen hyväksyä lapsi ja se että tämä tapaa isäänsä. Itse vaan en olisi IKINÄ valmis tuollaiseen. Sori. Meitä on moneen junaan.

Mielestäni parisuhde pitää pystyä aloittamaan 'tasa-arvoisesti', tai ainakin minulle se on ehdoton edellytys, jos oikeasti pidempiaikaista yhdessäoloa suunnittelee. Tällä tarkoitan sitä, että molempien pitää pystyä samalla tavalla sitoutumaan suhteeseen. Tähän liittyy myös se asia, että itse lapsettomana en missään nimessä haluaisi alkaa suhteeseen oman lapsensa pääasiallisen huoltajan kanssa, jos nyt lapsellisen ylipäänsäkään. Kun kuviossa on mukana 'ylimääräisiä' ihmisiä niin se tavallaan vääristää sen parin välistä suhdetta, lapseton kumppani kun tuollaisessa tilanteessa on aina kuitenkin vasta kakkossijalla. Oma lapsi on aina oma lapsi ja toisen on toisen, en usko mitenkään pystyväni kokemaan samanlaista läheisyyttä toisen lapseen kuin omaani, ja ajan mittaan se sitten varmasti näkyy myös suhtautumisessa toisen lapseen, vaikka miten yrittäisi toimia 'oikein'. Melkein syö sielua ajatellakin tuollaiseen tilanteeseen joutuminen. Selvääkin selvempää on, ettei siis ikinä sellaista.

Vastatakseni tuohon kysymykseesi yleisellä tasolla, että onko parempi olla oman isänsä vai isäpuolensa kanssa, se riippuu täysin kyseessä olevista ihmisistä. Isä(hahmo) on tietysti toivottavaa olla olemassa, mutta parempi ilman kuin todella huono.

Että jos tilanne olisi toisin päin, jos miehellä on lapsia.
Mulla itellä on lapsia, mut mieluummin ottasin sellasen miehen jolla ei niitä ole.
Miehet eivät ikimaailmassa pääse eroon lapsen äideistä vaikka kuinka niin väittäisivät ja yrittäisivät. Ja toisaalta kun ajattelee niin eivät varmaan haluakaan, siksihän ne naiset on paksuksi saatettu että pysyisivät kotona ja muut ei niitä enää huolisi.