Olen ollut 20v naimisssa 2lasta ikää40v.
Yritys on pieni metsäkone-yritys 3konetta
Ongelmanani on se ,että vaimo syyttää minua siitä
kun ajatukseni ovat lähes alinomaan työssä.Hän
on siinä oikeassa,en voi sille mitään,että ajattelen työkuviota lähes kokoajan.Olemme kokeilleet Lomaa yms irtautumista työkuvioista.
Nyt hommat on siinä pisteessä,että hän uhkaa erota minusta.Hän ei tajua ,että raadan myös perheeni vuoksi.Velkaa on sen verran,että jos erotaan niin menee leipä kaikilta.
Voihan se olla ,että vaimolla on jo toinen ja käyttää tätä minun työsitoutumista ns tekosyynä.Ottaakseen eron
Yritys on pieni metsäkone-yritys 3konetta
Ongelmanani on se ,että vaimo syyttää minua siitä
kun ajatukseni ovat lähes alinomaan työssä.Hän
on siinä oikeassa,en voi sille mitään,että ajattelen työkuviota lähes kokoajan.Olemme kokeilleet Lomaa yms irtautumista työkuvioista.
Nyt hommat on siinä pisteessä,että hän uhkaa erota minusta.Hän ei tajua ,että raadan myös perheeni vuoksi.Velkaa on sen verran,että jos erotaan niin menee leipä kaikilta.
Voihan se olla ,että vaimolla on jo toinen ja käyttää tätä minun työsitoutumista ns tekosyynä.Ottaakseen eron
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokainen joutuu itse tekemään valintoja ja asettamaan tärkeysjärjestyksiä.
Parisuhteessa ne olisi kuitenkin syytä jollain tavalla kohdata...
Toiset pystyvät hankkimaan perheelleen elannon kohtuullisella ajankäytöllä.
Ei kukaan voi tajuta, miksi se sinulta vie enemmän.
Vaikka työ ja ilmeisesti myös hyvä elintaso ovatkin tärkeitä sinulle, ne eivät mitenkään automaattisesti ole tärkeitä myös vaimollesi. Ehkäpä hän haluaa elämältään jotain ihan muuta kuin yksinäisiä iltoja ja henkisesti poissaolevaa miestä, vaikka nämä sitten tarkoittaisivatkin parempaa elintasoa. Kuten aiempi kirjoittaja jo sanoi, elämässä on pakko tehdä valintoja ja yksi suuri valinnan paikka liittyy siihen, mitä lähtee elämässä tavoittelemaan. Jos ne nämä tavoittelemisen arvoiset asiat eroavat sinun ja vaimosi kohdalla ratkaisevasti, ette yksinkertaisesti voi elää onnellisesti ja molempia tyydyttävästi yhdessä..
jaksaisi odottaa..,kunnes se leipä alkaa tulla vähemmälläkin yrittämisellä. Oletkos muuten ollut yrittäjänä jo kauankin? Nimittäin vanha totuus on,että ennenpitkää niitä töitä tulee riittämiin,vaikkei ihan joka hommaa otakkaan ja vasta silloin sitä kylvää niitä alkuvuosien yötä-päivää-pyhää-arkea tehtyjen pitkien päivien satoa. Ja mitä tulee siihen hyvään elintasoon,niin sellaisen sivullisen,joka ei ole koskaan ollut yrittäjä,on ihan turha ruveta syyttelemään tätäkään yrittäjää rahan-ahneudesta, sillä pelkästään sen rahan ja elintason takia puurtavia yrittäjiä on tosi vähän,ainakin pitemmässä juoksussa sellaiset yrittäjät lopettaa koko touhun,koska saman toimeentulon saa usein toisen palkkatyössä ja paljon-paljon vähemmällä vaivalla.
Kyllä se on se omien kätten,sekä oivalluksien ja onnistumisen tuottama mielihyvä, vapaus tehdä omia päätöksiä,sada tehdä sitä mistä tykkää ja kaiken tämän lisäksi siitä saa vielä sellaisen korvauksen,että sillä tulee toimeen,saa perheelleen ruuan,saa maksettua laskunsa ja talonsa,niin siinä ne taitaa olla yrittäjän motiivit tehdä monesti pitkiäkin päiviä,siinä toivossa ,että joskus tämä oma työ alkaa tuottaa siinämäärin,että voisi laittaa hanskat hyllylle "jo" ilta-neljältä ja pitää ehkä viikonloputkin työstä vapaata. Näinä yrityksen alkuvuosina valitettavasti se oma rakas puoliso jää vähemmälle huomiolle,joka on kuitenkin elinehto toisen puolison mahdollisuudelle toimia yrittäjänä.
Toivottavasti saatte jotenkin ongelmanne ratkaistua ja löydätte yhteisen sävelen.