miksi tämä menetyksen tuska ja suru ei lakkaa, se vaan pahenee päivä päivältä enemmän, ajattelen vain häntä, ja itken lisää kunnes nukahdan ja herään siihen että itken vielä unissakin...jos en herää tuohon niin herättyäni alan samantien itkemään, sydämmeen sattuu enemmän päivä päivältä..
miksi tämä ei lopu? yritän päästä hänestä yli mutta en vaan pysty siihen, ajattelen koko ajan mitä hän tekee, miten hänellä menee, jne...
ja sitten alan itkemään koska olen jäänyt täysin yksin ja kikkien hylkämääksi...
olen ottanut ammattiapua tähän mutta siitä ei ole apua yhtään..
miksi on niin vaikea myöntää itselleni ettei hän enää halua olla kanssani, eikä nähdä minua??
tulin hänestä liian riippuvaiseksi, rakensin koko elämäni hänen ympärilleen, miksi rakkaus on niin julmaa? miksi minun täytyy kärsiä yksin...?
miksi tämä ei lopu? yritän päästä hänestä yli mutta en vaan pysty siihen, ajattelen koko ajan mitä hän tekee, miten hänellä menee, jne...
ja sitten alan itkemään koska olen jäänyt täysin yksin ja kikkien hylkämääksi...
olen ottanut ammattiapua tähän mutta siitä ei ole apua yhtään..
miksi on niin vaikea myöntää itselleni ettei hän enää halua olla kanssani, eikä nähdä minua??
tulin hänestä liian riippuvaiseksi, rakensin koko elämäni hänen ympärilleen, miksi rakkaus on niin julmaa? miksi minun täytyy kärsiä yksin...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väkisin et voi saada ketään itsestäsi välittämään. Mitä enemmän roikut epätoivoisena toisessa, sitä enemmän hän sinua haluaa vältellä.
Jos ei ole tunteita, ei niitä voi taikomallakaan loihtia!
Elämä jatkuu, ja meressä on paljon kaloja.
Oot sen verran nuori vielä, että vähän vanhempana kyllä ymmärrät miten typerää oli rypeä loputtomasti itsesäälissä jonkun ihmisen takia, kun maailmassa on monia muita tutustumisen arvoisia.
Mun neuvo sulle kokemuksella on, että ala taas nauttia elämästä, käy bilettämässä, juhli kavereiden kanssa, unohda surkuttelu ja rääkyminen.
Ei se mitään auta.
ei mulla koskaan ennen ole ollut tyttöystävää, kaveria tai ystävää, tea oli kaikki nuo samassa persoonassa ja ruumiissa, miten voin unohtaa hänet noin vain?
ja en koskaan yritä saada koskaan ketään välittämään minusta pakosta, mutta sen kerran kun tapaan jonkun joka vie pois kaiken sen yksinäisyyden surun, tuskan ja pelon..ja antaa tilalle kaiken sen mistä olen aina nuorempana jäänyt paitsi, eli rakkauden,ystävän, perheen, tukipylvään, ihmisen jolle todella voi luottaa arimmatkin asiat jos uskaltaa kertoa, eli ihmisen jonka eteen voi kuolla hymyillen katumatta päätöstään...
olen nyt yksin isolla Y:llä...kuten ennen tean ilmestymistä..(huokaisu) tulenko enää ikinä löytämään itselleni ystävää, joka antaa minun itkeä suruni olkapäätään vasten, uutta rakasta joka antaa minulle voimia jaksaa eteenpäin..
muutin uudelle paikkakunnallekkin uuden alun toivossa, olen täällä yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, yrittänyt pitää hauskaa ja bilettää, olen yrittänyt etsiä itselleni kavereita ja seuraa täältä, mutta ei tulosta, 3 viikkoa melkein täällä jo asunut eikä yhtään mitään ole saavutettu kuin entistä ankeampi, surullisempi, pettyneempi olo...
minulle on sanottu että kaverit ja ystävät tulee ajan kanssa, niin, yksi ystävä koko elämäni aikana..ei herätä kovinkaan suurta toivoa kun tarkemmin ajattelee...
Eti joku harrastus, missä voit vaikka tavata samanikäisiä tyyppejä kuin itsekin oot. Tai mene vaikka johonkin kurssille tai kouluun ja tutustu siellä uusiin ihmisiin.
Itse olen suurimman osan kavereista saanut kouluissa ja muutamiin tutustunut esim. baarissa, sekä miehiin että naisiin.
Ehkäpä tyttö halus erota juuri siksi koska takerrut liikaa...
..mutta hän jätti minut 26 vuotiaan miehen takia jolla oli paremmat tulot...näin hän asian minulle kuvaili, kun minut jätti :(
koulussa minua on aina vaan kiusattu :( baareissa kyllä käyn silloin tällöin, juon siellä muutaman kokiksen ja höpöttelen baarimikkojen kanssa sitä sun tätä.. aina silloin tällöin naiset tulee puhumaan minulle, ja kysyvät miksi istun yksin enkä ole pitämässä hauskaa, vastaan aina: "olisihan se kiva pitää hauskaa, en vaan viitsi mennä pomppimaan keskelle lavaa yksinäni, hullunahan minua pidettäisiin", hymyilen aina hieman kun sanon noin...
vaan pomppimaan naisten sekaan :D MINÄKIN AINA VÄLILLÄ MENEN yksin tanssimaan .Se on kivaa vaikka yksin joskus tanssinkin!!:) HEH SITÄ EN SITTEN KYLLÄ TIEDÄ pitääkö mua joku hulluna mutta kyllä yks kerta ainakin esim.kun tanssisin aIVAN YKSIN tanssilattialla niin joku osti mulle peräti ruusun..en tiedä kyllä ketä HEH. mutta joo tiedän sun tunteen :( minäkin tavallaan erosin tässä hiljakkoin mutta yritän vaan tapailla paljon kavereita yms niin eiköhän se siitä sitten joskus MASENTAA Kyllä:(
...että teen itsestäni täyden pellen muiden silmissä, ja nyt kun muutin uudelle paikkakunnalle (kokemäeltä petäjävedelle) ,niin en tiedä yhtään biletys/juhlinta paikkaa täältä, eli olen kuin kala kuivalla maalla, kunnes joku suostuu esittelemään paikkoja minulle =P...
no ei kysyvä tieltä eksy =)