Miten voi olla niin vaikeaa?

Pk-seudulla pyöräily on kyllä jänskää! Eilenkin sai jännittää, että mihin suuntaan edessä pörräävä känninen ryntää. Jännäksi tilanteen teki, että ei ollut paljon ympärillä tilaa minne väistää. Känninenhän ei väistä pyörää, ennemmin se vetää sitä turpaan!
Tai sitten joku psykottinen kahjo on viikonloppulomalla, ja sisko on saanut kuningasidean viedä veljen pyöräilemään. Sisko ajaa hullun perässä jalkakäytävällä ja välillä huutelee ”Menäänkin Simo tästä”. Ja hullu tekee jonkun hullun kiepsautuksen. On tosi jännää, kun itse siinä em. siskosten lähellä, tahtomattaan.
Tai sitten tämän aamuinen pyöräilevä mamselli, joka oli ehdottomasti päättänyt väistää minut oikealta. (Vasemmalta väistettäessä olisin liikkunut pyöräilijästä poispäin) Vaikka melkein ojan kautta piti mennä, oikealta väistettiin. Mamselli ei tietenkään soittanut kelloa, varottaakseen minua kahjosta ajoreitistään. Ei, oli paljon jännenpää säikäyttää minut, aamuaurinko paistoi suoraan silmiini, joten ainoastaan kuulin pyörän lähestyvän, ja samalla voi ohittaa minut vain senttien päästä. Jännää, jännää!