Arvostelu: HP & Deathly Hallows + muistakin

teme.

Käyn arvostelussa läpi myös muita HP-kirjoja. Olen lukenut kirjat vain englanniksi, pahoittelut siis suomentamattomista nimistä jne. Arvostelu SISÄLTÄÄ LIEVIÄ JUONIPALJASTUKSIA, varsinkin, jos Half-Blood Prince -kirja ei ole vielä tuttu.
_________

Eilen illalla sitten päättyi viiden vuoden luku-urakkani Harry Potterin ihmeellisessä maailmassa. Neljä ensimmäistä kirjaa ahmin aikoinaan lähes yhdeltä istumalta, ja osien 5-7 odottelu meinasi välillä käydä aika rankaksi. Huikea kirjasarja kaikkinensa, joka saa Deathly Hallowsin muodossa arvoisensa lopun. Jälleen kerran tarina synkkenee, ja lähestyy yhä enemmän aikuisten scifitrilleriä vahvoilla kauhusävyillä.

Potterit noudattelevat viimeistä osaa lukuun ottamatta melko tarkkaa kaavaa. Ensin lopetetaan Harrylle tuskainen kesäloma ja siirrytään tavalla tai toisella Hogwartsin velhokouluun. Koulussa Harry & co. opiskelee, ihmettelee omaa henkistä kehitystään ja käy jokaisessa kirjassa oman - usein hieman liian hitaasti etenevän - pikku pääjuonen läpi. Lopulta noin viimeisillä 50 sivulla Rowling sitten lataa ruudut täyteen toimintaa, paljastuksia ja juonikoukkuja seuraavaa osaa varten. Azkabanin vangissa Voldemort ei tainnut pyörähtää kirkumassa, mutta muut kirjat päättyvät karkeasti ottaen matsiin Volden kanssa ja sitä seuraavaan selittelyyn.

On mieletön saavutus kirjoittaa seitsemän mukaansatempaavaa paksua romaania, joiden juonirata noudattelee kerta toisensa jälkeen lähes samaa rataa, ja joiden tapahtumapaikkana on käytännössä vain yksi rakennus, Hogwarts. Kaiken takana on kirjailijan, J.K. Rowlingin Tolkienin pääteoksiin verrattavissa oleva satumaailman kokonaisvaltaisuus. Velhomaailman valtakoneisto, opiskelu, asuminen ja jopa ruoka on kuvattu niin yksityiskohtaisesti, että pelkkää asioiden kuvaustakin jaksaa lukea sivutolkulla. Satumaailman taikuus, olennot ja muut ihmeellisyydet limitettynä meidän mugglejen maailmaan on jo riemastuttavaa ja yksi Rowlingin hienoimmista ajatuksista - tämä tavallaan voisi olla totta. Olisihan se mahtavaa, jos omassa naapurissa asuisi noitaperhe, vaikkakin omilta silmiltä suojattuna. Ehkäpä asuukin.

Karkeasti arvioiden kirjat ovat olleet aina edeltäjäänsä ns. parempia lukuteoksia. Goblet of Fire Quidditchin maailmancupeineen, Tri-Wizard tournamentteineen ja lopun mielettömine Volde-myllytyksineen on sarjan parasta antia yhdessä viimeisen, Deathly Hallowsin kanssa. Ylipitkät Order of the Phoenix varsinkin ja Half-Blood Prince veivät kuitenkin Harryn ja Voldemortin päätarinaa liian vähän eteenpäin keskittyen enemmän ihmissuhteisiin, kiukutteluun, asioiden pohjustukseen ja ylipäätään odotusten herättelyyn. Ko. kirjat ovat minulle sarjan pettymyksiä, kuitenkin vain lieviä. Esim. Tom Riddlen tarina Prinssissä oli erinomaista kerrontaa. Täysin yllättäen Phoenixista tehty elokuva lähes peittoaa kirjan tiivistäen asiat olennaiseen.

TÄSTÄ ETEENPÄIN PIENIÄ SPOILEREITA:
Deathly Hallows poikkeaa sarjan muitten osien tapahtumapaikoista vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Hogwartsiin päädytään vasta lopun väistämättömässä ja viimeisessä kohtaamisessa Voldemortin kanssa. Kirja kirjalta synkkenevä tarina möyrii nyt täydessä velhomaailman sisäisessä sodassa johon muggletkin sekoitetaan. Suru, pelko, kidutus ja lopulta sarjan pääteema - kuolema ovat jatkuvasti läsnä. Harry ja kumppanit tempaistaan heti kirjan alussa pakomatkalle kohti tuntematonta. Horcruxien etsintä ja jatkuva epätietoisuus ahdistaa. Kirjan nimi, Deathly Hallows viittaa suoraan tarinan ratkaisuun, ja tuo jälleen uuden, lasten sadut Harryn tarinaan liittävän lisäjipon mukanaan. Tarina lässähtää turhaksi selittelyksi vain harvoin. Tässä on Pottereiden yksi suurimmista ongelmista ylipäätään: nuorimmat lukijat tarvitsevat asioiden avaamista enemmän, mutta minulle, aikuiselle lukijalle, kutkuttavimpia ovat Rowlingin pienet, erittäin terävät huomiot ympäröivästä maailmasta, joita hän ei kirjoita liian auki. Joka tapauksessa toimintaa ja juonenkäänteitä tarjoillaan juuri sopivasti ja yllättävissä paikoissa. Seuraava sivu on pakko kääntää vaikka aamu jo sarastaisi. Jäin kaipaamaan vain aivan uusia, tarinalle keskeisiä tapahtumapaikkoja.

Erinomaisesti hahmoteltujen henkilöiden - Harry, Ron ja Hermione etunenässä - kohtalosta todella välittää ja useista päähenkilöistä paljastuu kaiken uusiksi laittavia totuuksia. Muutamien hahmojen kohdalla Rowling tosin sortuu tekemään heistä turhan hyviä, täydellisiä. Harry itse on paikoin vaarassa sortua tuohon suohon itsekin, mutta onneksi J.K. pelastaa hänet ja lukijansa liialta jeesustelulta. Jo nytkin valtava henkilö- ja varsinkin otuskaarti olisi voinut paisua vielä hieman, ehkä jonkin noitamaailman normaalin tapahtuman syiden selvittämisen muodossa (vrt. Thestralit näennäisesti näkymättömien vankkureiden vetäjinä). Lukijan nälkä kasvaa syödessä. Lopulta Rowling onnistuu kuitenkin mahdottomassa, eli kutoo pitkän ja monisyisen tarinansa langat loogisesti ja lähes aukottomasti yhteen ja saattaa sen loppuun oikeastaan juuri oikealla tavalla.

Deatly Hallows tarjoaa vauhdikkaan, jännittävän, ahdistavan, sydämellisen ja kokonaisvaltaisen hienon lopetuksen mahtavalle kirjasarjalle. Täytyy vain ihmetellä, miten Rowling onnistui kirjoittamaan näin omalaatuisen tarinan erittäin perinteisellä peruskuviolla: äärimmäinen Paha, jonka voi kukistaa vain Valittu. Samahan on koettu jo mm. Sormusten Herrassa ja Matrixissa. Se, että Pottereita lukevat innolla sekä lapset että aikuiset, on myös jotain ennen kokematonta. Jään kaipaamaan Harrya ja kumppaneita. Pitäisiköhän napata Philosopher´s Stone kirjahyllystä?

Harry Potter and The Deathly Hallows: ****½ / *****

9

1649

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ..........

      You said it.

      :)

    • et miks

      et ole lukenut kirjoja suomeks. Musta ne on loistavia teoksia myös suomenkielel. Itse olen lukenut kirjat moneen kertaan sekä suomeks että englanniks.

      • teme.

        Joskus vilkaisin Viisasten kiven (?) sivuja hieman, ja jotenkin suomen kielellä nuo Harryt vaikuttavat hieman lapsekkaammilta. Vaikea selittää, mutta käännöksen myötä tekstistä tuntui kadonneen jotain alkuperäisen hienovaraisesta nokkeluudesta. Tms. :)


      • juuso
        teme. kirjoitti:

        Joskus vilkaisin Viisasten kiven (?) sivuja hieman, ja jotenkin suomen kielellä nuo Harryt vaikuttavat hieman lapsekkaammilta. Vaikea selittää, mutta käännöksen myötä tekstistä tuntui kadonneen jotain alkuperäisen hienovaraisesta nokkeluudesta. Tms. :)

        Kirja oli tosi hyvä juu, mutta loppuratkaisu jäi ottaan päähän. Heti kun ekan kerran selitettiin mitä Horcruxit on tajusin että Harry on yks semmonen, joten koko ajan odotin että millon Harry kuolee.
        Olen nimittäin kahden vaiheilla lopun suhteen, eli olisiko ollut säväyttävämpi jos Kings Cross-juttua ei olis tapahtunu (en tarkoita sitä 19 years later) vai oliko loppu hyvä tälläisenään. Tykkäsin todella paljon juuri tuosta 19 vuotta myöhemmin hommelista, nauroin vatsan kipeäksi silkasta onnesta.
        Mutta elokuvat ja kirjat jossa ei ole onnellista loppua ovat jotenkin voimakkaampia ja säväyttävämpiä, ja niistä saa enemmän irti ja alkaa ajattelemaan asioita enemmän. Ehkäpä siinä on juuri tragedian viehätys.
        Niin joo anteeksi, meni vähän asian ohi. Mutta kysyisin että ovatko muut samaa mieltä lopusta.
        Arvosana 0-5, Deathly Hallows: 4
        Potter-sarja: 5


      • teme.
        juuso kirjoitti:

        Kirja oli tosi hyvä juu, mutta loppuratkaisu jäi ottaan päähän. Heti kun ekan kerran selitettiin mitä Horcruxit on tajusin että Harry on yks semmonen, joten koko ajan odotin että millon Harry kuolee.
        Olen nimittäin kahden vaiheilla lopun suhteen, eli olisiko ollut säväyttävämpi jos Kings Cross-juttua ei olis tapahtunu (en tarkoita sitä 19 years later) vai oliko loppu hyvä tälläisenään. Tykkäsin todella paljon juuri tuosta 19 vuotta myöhemmin hommelista, nauroin vatsan kipeäksi silkasta onnesta.
        Mutta elokuvat ja kirjat jossa ei ole onnellista loppua ovat jotenkin voimakkaampia ja säväyttävämpiä, ja niistä saa enemmän irti ja alkaa ajattelemaan asioita enemmän. Ehkäpä siinä on juuri tragedian viehätys.
        Niin joo anteeksi, meni vähän asian ohi. Mutta kysyisin että ovatko muut samaa mieltä lopusta.
        Arvosana 0-5, Deathly Hallows: 4
        Potter-sarja: 5

        Oikeassa olet. Leffoissakin surullinen tai vastaava loppu saa leffan pyörimään mielessä vielä pitkään, jos vertaa oikein onnelliseen loppuun.

        DH:n epilogi King´s Crossilla oli mukavaa luettavaa, mutta osittain aika turha. Tulevaisuuteen on mukava kurkistaa, mutta nyt jäi hieman liian päätäsilitetty fiilis, että Kaikki On Nyt Varmasti Tosi Hyvin Harrilla ja kumppaneilla.

        Osittain en ole pitänyt myöskään lähes jokaisen kirjan lopun Dumbledore-selityksistä: kyllä niitä asioita on voinut ymmärtää rivien välistäkin, mitä Iso-D lopuissa aina juurta jaksain selvittää.

        Varsinainen DH:n ja koko kirjasarjan loppuratkaisu oli mielestäni silti erittäin onnistunut vaikkakin ehkä myös se kaikkein ilmeisin.


      • Minä vain
        teme. kirjoitti:

        Oikeassa olet. Leffoissakin surullinen tai vastaava loppu saa leffan pyörimään mielessä vielä pitkään, jos vertaa oikein onnelliseen loppuun.

        DH:n epilogi King´s Crossilla oli mukavaa luettavaa, mutta osittain aika turha. Tulevaisuuteen on mukava kurkistaa, mutta nyt jäi hieman liian päätäsilitetty fiilis, että Kaikki On Nyt Varmasti Tosi Hyvin Harrilla ja kumppaneilla.

        Osittain en ole pitänyt myöskään lähes jokaisen kirjan lopun Dumbledore-selityksistä: kyllä niitä asioita on voinut ymmärtää rivien välistäkin, mitä Iso-D lopuissa aina juurta jaksain selvittää.

        Varsinainen DH:n ja koko kirjasarjan loppuratkaisu oli mielestäni silti erittäin onnistunut vaikkakin ehkä myös se kaikkein ilmeisin.

        Loppuratkaisu oli todella hyvä, en osannut odottaa sellaista, saati sitten sitä "19 years Later" -juttua!!

        teme. olet ilmeisesti ymmärtänyt sen väärin että kuka iso D on..? 8DD

        Antaisin arvosanaksi (asteikolla 0-5) niin 4½, oli se sen verran hyvä. Tosin seitsemän vuoden luku kokemukset ovat osoittaneet Potterien olevan parasta laatua taika-fantasiaa. En muuta fantasiaa sitten oikein luekkaan, kuin Pottereita, tai muutenkaan.

        Kiitokset Rowlingille lähtivät eilen postissa, kiitos!!


    • Mieli Avoin

      Olipas mukava lukea noinkin kokonaisvaltainen pohdinta Potter-sarjasta. Itseäni kun on jo pitkään kiinnostanut, mikä Pottereissa sitten on SE JUTTU. Että ne ovat monen mielestä ihan ihania, koska ne ovat niin hyviä. :) Minä pystyn omasta puolestani mutisemaan tähän kysymykseen vastaukseksi vain "tietty ainutlaatuinen satumaisuus ja vanhanaikaisen noita-velhokäsityksen yhdistäminen vetävästi nykyaikaan". Ensimmäisissä kirjoissa lukija voi vaeltaa Hogwartsin taikapiirissä täsmälleen yhtä hämmästyneenä kuin Harrykin. Etenkin aikuisen mielipide on mielenkiintoinen lukea. Itse huitelen vasta kahdeksantoista kieppeillä, mutta voinen väittää lukukriteerieni olevan jo ns. aikuismaiset. Aivan helppoon ja kömpelöön en enää lankea. Potterit nyt ovat viehättäneet pikkupennusta asti. Jännä juttu juu.

      Minusta yksi Rowlingin ongelmista on kuitenkin juuri se kertakaikkisen mahdoton yhtälö, että sarja muka sopisi kokonaisuutena niin pienille kuin suurillekin. Varsinkin myöhemmissä teoksissa huomaa yrityksen kasvattaa Potter-seikkailu aikuisfantsun mittoihin. Tulokset taasen jäävät mielestäni laihoiksi. Toteat kirjoituksessasi sarjan synkistyvän loppua kohden. Tämä on totta, mutta minun makuuni synkkyys on hieman liian ilmeinen kirjailijan valinta, liimattu tökerösti satumaisen ja itsessään jo kyllin vahvan tarinan päälle. Minä en tahdo lukijana yhtäkkiä kesken kirjan huomata näkeväni kirjailijan ajatusradat juonenkäänteissä. Miten tämä synkeyden lisääntyminen mielestäsi Pottereissa ilmenee? Minusta kuolemien ja väkivallan määrä yleensä vain kasvaa, ja niiden myötä tunnelma käy ahdistavammaksi. Minua häiritsee tuo yksinkertaisuus/kömpelyys suunnattomasti. Kyllähän tummia sävyjä ja piinaavaa ilmapiiriä saa aikaiseksi väkivaltaa hienovaraisemminkin. Psykologista jännitystä jne.

      Minusta Rowling myös päästää usein itsensä ja hahmonsa liian helpolla, koska voi nojautua niin täysin magian käyttämiseen. Loogiset lapsukset ottavat päähän kuten myös vanha selitys, joka niihin jokaiseen annetaan: taikamaailma toimii omien sääntöjensä mukaan; jostain maagisesta syystä tämä juttu nyt vain menee näin. Taikominen itsessään on myös minun silmissäni liian "helppoa" Potterien maailmassa, valmis ja lähes pettämätön ratkaisu kaikkeen. Ihmisten ei tarvitse juurikaan painiskella omien fyysisten ja henkisten haasteidensa parissa. Pientä yritystä tosin on siinä, ettei anteeksiantamattomia kirouksia voi syytää aivan niin helposti kuin muita. Niitä pitää _todella tarkoittaa_, ja täytyy olla todella pimeä mieleltään onnistuakseen. Jah. Ja tämänkin oivan säännön Rowling vesittää viimeisessä kirjassa salliessaan Harryn edes vähääkään mielessään punnitsematta langettaa mm. komennuskirouksen. Höh.

      Eräs kiinnostavimmista valitsemistasi näkökulmista on yhteiskunta. En oikeastaan hetkeäkään ajatellut Deathly Hallowsia tuolta kannalta, nähnyt uutta tasoa, jonka Rowling viimeisessä kirjassa tosiaan ottaa mukaan. Hmm. Pitänee muistaa seuraavaa lukukertaa varten. Kiitän.

      Ja, jos sille linjalle nyt lähdetään

      Harry Potter and the Deathly Hallows: 2,5/5 (saattaa juuri ja juuri pyöristyä kolmoseen)

      • lovekiva

        Selailin ekan kerran tätä Suomi 24 -postia ja kaiken sekalaisen kommentin jälkeen huomasin tämän viestiketjun mielenkiintoiseksi ja todellisten asiantuntijoiden kirjoittamaksi. Olen itse lähes nelikymppinen 3 lapsen äiti ja auttamaton Potter-fani. Osan kirjoista olen lukenut sekä enkuksi että suomeksi, 2-4 vain suomeksi. Kävi joskus niin, että luin ykkösen, suosittelin miehelleni, jätin kakkosen kesken, luin kolmesen yöllä valvoessani kuopuksen kanssa ja ihastuin täysin, luin sitten kakkosenkin ja nelosen ja vitosen vasta suomeksi tosin, kutosen ja seiskan jo enkuksi, lisäksi olen lukenut kirjat ääneen lapsille, joten kertaustakin on tullut. Nyt luen seiskaa (uudestaan) ääneen 12-vuotiaalle ja käännän tärkeimmät kohdat, etteivät mene ohi puutteellisen kielitaidon vuoksi.

        Omastani mielestäni tärkeintä on perinteinen hyvän ja pahan taistelu (kun kysytään miksi tykkään kirjoista) ja se että hyvä voittaa. Koen kirjat lähes uskonnollisina, ilman kuitenkaan selvää allegoriaa (kuten esim. Narniassa), mikä on mielestäni hyvä seikka. Uskottavuus on toinen juttu, se, että kaikki voisi olla totta ja toisaalta se, ettei lähdetä liikaa (??) henkimaailman juttuihin, esim. siis kuolemanjälkeiseen elämään tai muuhun uskonnolliseen vaan jätetään se puoli ikään kuin avoimeksi kaikelle ja samalla kuitenkin toiveikkaaksi.

        Seiskassa oli kyllä minusta todella tärkeää, ettei Harry oikeasti kuollut. Oli taas yksi yö, jolloin en enää joskus neljän aikaan jaksanut jatkaa ja olin juuri siinä, jossa ollaan Kings Crossin alussa. Oli melko masentunut ja lamaantunut olo. Vaikka sivuja oli vielä jäljellä (en viitsinty kurkkia), ajatelin, ettei kai tämä nyt tässä ollut, sillä sitä olin pelännyt jo kutosen loputtua (että Harry täytyisi kuolla). Olin todella helpottunut ja kiitollinen (!) Rowlingille loppuratkaisusta. Kirjoista jäi hyvä mieli ja halu uppoutua niihin uudestaan.

        En ole pahemmin lukenut fantasiaa muuten, mutta tuo tarkka selvittely ehkä laskee seiskan(kin) kaunokirjallista (?) arvoa, vaikka on kai silti paikallaan (kaikki kysymykset saavat lopulta vastauksen, lähes raamatullisesti). Siitä ja ehkä jostain kummallisista "taikatempuista", joihin joku viittasin jo, tuo puoli pistettä viidestä menee, mutta toisaalta ei seiska sen parempi olisi voinut olla. Minua ei kukaan enää järkipuheilla saa vähättelemään Pottereita. Luen kirjallisuutta yliopistolla ja gradu matkakirjallisuudesta on tarkoitus tehdä ensi vuonna, Pottereita kuitenkin rakastan. (Ja Lunasta tykkään, siitä nimimerkki.)


      • Mirandel
        lovekiva kirjoitti:

        Selailin ekan kerran tätä Suomi 24 -postia ja kaiken sekalaisen kommentin jälkeen huomasin tämän viestiketjun mielenkiintoiseksi ja todellisten asiantuntijoiden kirjoittamaksi. Olen itse lähes nelikymppinen 3 lapsen äiti ja auttamaton Potter-fani. Osan kirjoista olen lukenut sekä enkuksi että suomeksi, 2-4 vain suomeksi. Kävi joskus niin, että luin ykkösen, suosittelin miehelleni, jätin kakkosen kesken, luin kolmesen yöllä valvoessani kuopuksen kanssa ja ihastuin täysin, luin sitten kakkosenkin ja nelosen ja vitosen vasta suomeksi tosin, kutosen ja seiskan jo enkuksi, lisäksi olen lukenut kirjat ääneen lapsille, joten kertaustakin on tullut. Nyt luen seiskaa (uudestaan) ääneen 12-vuotiaalle ja käännän tärkeimmät kohdat, etteivät mene ohi puutteellisen kielitaidon vuoksi.

        Omastani mielestäni tärkeintä on perinteinen hyvän ja pahan taistelu (kun kysytään miksi tykkään kirjoista) ja se että hyvä voittaa. Koen kirjat lähes uskonnollisina, ilman kuitenkaan selvää allegoriaa (kuten esim. Narniassa), mikä on mielestäni hyvä seikka. Uskottavuus on toinen juttu, se, että kaikki voisi olla totta ja toisaalta se, ettei lähdetä liikaa (??) henkimaailman juttuihin, esim. siis kuolemanjälkeiseen elämään tai muuhun uskonnolliseen vaan jätetään se puoli ikään kuin avoimeksi kaikelle ja samalla kuitenkin toiveikkaaksi.

        Seiskassa oli kyllä minusta todella tärkeää, ettei Harry oikeasti kuollut. Oli taas yksi yö, jolloin en enää joskus neljän aikaan jaksanut jatkaa ja olin juuri siinä, jossa ollaan Kings Crossin alussa. Oli melko masentunut ja lamaantunut olo. Vaikka sivuja oli vielä jäljellä (en viitsinty kurkkia), ajatelin, ettei kai tämä nyt tässä ollut, sillä sitä olin pelännyt jo kutosen loputtua (että Harry täytyisi kuolla). Olin todella helpottunut ja kiitollinen (!) Rowlingille loppuratkaisusta. Kirjoista jäi hyvä mieli ja halu uppoutua niihin uudestaan.

        En ole pahemmin lukenut fantasiaa muuten, mutta tuo tarkka selvittely ehkä laskee seiskan(kin) kaunokirjallista (?) arvoa, vaikka on kai silti paikallaan (kaikki kysymykset saavat lopulta vastauksen, lähes raamatullisesti). Siitä ja ehkä jostain kummallisista "taikatempuista", joihin joku viittasin jo, tuo puoli pistettä viidestä menee, mutta toisaalta ei seiska sen parempi olisi voinut olla. Minua ei kukaan enää järkipuheilla saa vähättelemään Pottereita. Luen kirjallisuutta yliopistolla ja gradu matkakirjallisuudesta on tarkoitus tehdä ensi vuonna, Pottereita kuitenkin rakastan. (Ja Lunasta tykkään, siitä nimimerkki.)

        Minusta tämä oli ehdottomasti koko sarjan paras kirja. Aivan ehdottomasti! Kirja toi mukanaan iloja ja suruja, mutta koskaan en ole näin paljon nauttinut lukemisesta. Rowling osaa todella. Arvasin kuitenkin oikein, missä tuo viimeisin hirnyrkki sijaitsi(siis se diadem). Eniten yllätyin Kalkaroksen ja Dumppiksen tarinasta. Siitä, että Dumbledore oli todella anonut Kalkarosta tappamaan itsensä ja se, että kaikki oli ollut täysin suunniteltua.

        Lopussa itkin kuin hautajaisissa. Se on nyt siis ohi. Sanat "All was well" jäivät päähäni soimaan. En voinut lakata itkemistä, sillä se oli niin ihanan yksinkertaisesti sanottu. Kaunis lopetus! Mutta pysyn varmasti todella kauan vielä Potter-fanina. Todella kauan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4320
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3524
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      157
      1841
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1726
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1452
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      974
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      879
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      866
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      858
    Aihe