Ymmärrettäväähän on ettei parisuhde ole aina helppoa. Siitä on hyvä lähteä...
Onko kokemuksia siitä, että eron hetkellä sitä ajattelee niin paljon mennyttä "hyvää", ettei uskalla luopua toisesta vaikka parisuhde olisi kuinka solmussa?
Omasta kokemuksesta tiedän, ettei minun suhteessani puhuta. Jos tulee ongelma, näytetään toiselle ovea, tai vain "annetaan olla".
En tiedä olenko ainut, mutta itseäni moni asia harmittaa suhteessa, ja välillä saan tunnepurkauksia. Mm.Itkua ja sen semmoista.
Mutta kumppanini ei moisesta välitä. Heti alkaa "taistelu" siitä etten olisi onnellinen, tai pitäisi etsiä toisenlainen mies. Kerta pitää aina valittaa.
Silloin kun itseä itkettää ja olo on kurja. Ja toiselle se on vaan ihan sama. Tulee olo että nyt olisi oikea aika lähteä.
Mutta onko silloin oikea aika lähteä?
Ja mikä antaisi voimaa lähteä, koska aina on pelko siitä että ikävöi, ja toista kuitenkin rakastaa... kaikesta huolimatta.
Ja jos ei pidä lähteä, niin miten voisi parantaa suhdetta, jossa olen toisinaan vain ilmaa, ja toisinaan saan suurta rakkautta?
Onko kokemuksia siitä, että eron hetkellä sitä ajattelee niin paljon mennyttä "hyvää", ettei uskalla luopua toisesta vaikka parisuhde olisi kuinka solmussa?
Omasta kokemuksesta tiedän, ettei minun suhteessani puhuta. Jos tulee ongelma, näytetään toiselle ovea, tai vain "annetaan olla".
En tiedä olenko ainut, mutta itseäni moni asia harmittaa suhteessa, ja välillä saan tunnepurkauksia. Mm.Itkua ja sen semmoista.
Mutta kumppanini ei moisesta välitä. Heti alkaa "taistelu" siitä etten olisi onnellinen, tai pitäisi etsiä toisenlainen mies. Kerta pitää aina valittaa.
Silloin kun itseä itkettää ja olo on kurja. Ja toiselle se on vaan ihan sama. Tulee olo että nyt olisi oikea aika lähteä.
Mutta onko silloin oikea aika lähteä?
Ja mikä antaisi voimaa lähteä, koska aina on pelko siitä että ikävöi, ja toista kuitenkin rakastaa... kaikesta huolimatta.
Ja jos ei pidä lähteä, niin miten voisi parantaa suhdetta, jossa olen toisinaan vain ilmaa, ja toisinaan saan suurta rakkautta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sanoa tohon mitään. mut mulla vähän sama tilanne :(
terv.yks nainen