Kyseessä on useita vuosia kestänyt ystävyyssuhde, joka alkoi ylä-asteella ja loppui suurin piirtein 19-ikävuoden paikkeilla (olemme saman ikäisiä)
Tämä ystävä on aina ollut kova pomottamaan ja tahtoo ihmisten hyppivän hänen pillinsä mukaan. No hän meni eräänä kauniina päivänä liian pitkälle. Hän vaati minua katkaisemaan välit erään uuden ystäväni kanssa, koska hän oli riidoissa kyseisen ihmisen kanssa. Tiedän, LAPSELLISTA. Nämä heidän väliset riidat johtuivat yhteisestä exästä. Vielä lapsellisempaa.
No, totesin että todellinen ystävä ei pakota valitsemaan kahden ihmisen välillä (ainakaan kypsästi käyttäytyvä!), ja ilmoitin, että "valitsen" uuden ystäväni jos kerran on pakko. Tuntui pahalta heittää monen vuoden ystävyys hukkaan, mutten voinut antaa hänen päättää kenen kanssa liikun, kun tiesin ettei tuo pomottaminen siihen loppuisi.
No muutamia kuukausia kului, ja tämä ystävä alkoi perumaan puheitaan. Ilmoitti että hyväksyy suhteeni uuden ystäväni kanssa ja haluaisi korjata välit. Itse en enää halunnut. Olin lopen uupunut siihen ihmiseen, jossa oli paljon muitakin ongelmia.
Nyt kuitenkin reilun vuoden jälkeen tästä todennut, etten ehkä koskaan saavuta vastaavaa ystävyyssuhdetta, mitä meillä oli. Siinä oli huonoja puolia, mutta se ihminen on niin uskomattoman paljon samankaltainen kuin minä, ajatusratamme kulkivat aina samoja reittejä.
Nyt olen alkanut harkitsemaan josko yrittäisin elvyttää välejämme... Olisiko mikään kuitenkaan enää ennallaan?
Olisi hienoa kuulla kokemuksia rikkinäisten välien eloon herättämisestä?
Suuri ongelma suhteessamme oli luottamus. Sen puute nimittäin. En tiedä oliko epäluottamus molemminpuoleista, mutta itse tiedän ettei häneen voi luottaa. Hän ei pidä lähes mitään asioita omana tietonaan. On kyse mistä tahansa. Hän ei yksinkertaisesti pysty siihen.
Mitä tekisitte tilanteessani? Luottamus on tärkeä osa ystävyyttä, mutta silti kaipaan kyseistä ihmistä.
Unohtaisitteko tuollaisen suhteen, vai jatkaisitteko?
Tämä ystävä on aina ollut kova pomottamaan ja tahtoo ihmisten hyppivän hänen pillinsä mukaan. No hän meni eräänä kauniina päivänä liian pitkälle. Hän vaati minua katkaisemaan välit erään uuden ystäväni kanssa, koska hän oli riidoissa kyseisen ihmisen kanssa. Tiedän, LAPSELLISTA. Nämä heidän väliset riidat johtuivat yhteisestä exästä. Vielä lapsellisempaa.
No, totesin että todellinen ystävä ei pakota valitsemaan kahden ihmisen välillä (ainakaan kypsästi käyttäytyvä!), ja ilmoitin, että "valitsen" uuden ystäväni jos kerran on pakko. Tuntui pahalta heittää monen vuoden ystävyys hukkaan, mutten voinut antaa hänen päättää kenen kanssa liikun, kun tiesin ettei tuo pomottaminen siihen loppuisi.
No muutamia kuukausia kului, ja tämä ystävä alkoi perumaan puheitaan. Ilmoitti että hyväksyy suhteeni uuden ystäväni kanssa ja haluaisi korjata välit. Itse en enää halunnut. Olin lopen uupunut siihen ihmiseen, jossa oli paljon muitakin ongelmia.
Nyt kuitenkin reilun vuoden jälkeen tästä todennut, etten ehkä koskaan saavuta vastaavaa ystävyyssuhdetta, mitä meillä oli. Siinä oli huonoja puolia, mutta se ihminen on niin uskomattoman paljon samankaltainen kuin minä, ajatusratamme kulkivat aina samoja reittejä.
Nyt olen alkanut harkitsemaan josko yrittäisin elvyttää välejämme... Olisiko mikään kuitenkaan enää ennallaan?
Olisi hienoa kuulla kokemuksia rikkinäisten välien eloon herättämisestä?
Suuri ongelma suhteessamme oli luottamus. Sen puute nimittäin. En tiedä oliko epäluottamus molemminpuoleista, mutta itse tiedän ettei häneen voi luottaa. Hän ei pidä lähes mitään asioita omana tietonaan. On kyse mistä tahansa. Hän ei yksinkertaisesti pysty siihen.
Mitä tekisitte tilanteessani? Luottamus on tärkeä osa ystävyyttä, mutta silti kaipaan kyseistä ihmistä.
Unohtaisitteko tuollaisen suhteen, vai jatkaisitteko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa punnita että kumpi vie voiton: huonot vai hyvät puolet. Kaikissahan meissä on vikaa ja osa niistä on korjattavissa, osa ei. Mutta jos kuitenkin enemmän nautit kuin kärsit ystäväsi seurasta, kannattaisi yrittää paikata välejä. Itse ainakin tekisin niin, koska elämä on liian lyhyt vihanpitoon ihmisten kanssa joista oikeasti välittää ja joita kaipaa.
Kyllähän ihmiset kasvavat ja kehittyvät. Ilmeisesti tuo ystäväsi vaatima välien katkaisu tapahtui joskus teini-iässä. Onhan ystäväsi voinut huomata, miten epäkypsästi toimi silloin.
Kyllähän ihmiset muuttuvat, kun ikää tulee lisää. Mutta tuo luottamus on kyllä tosi merkittävä ominaisuus ystävässä. Ajettelitko, että nykyinen ystävyytenne olisi erilaista kuin ennen? Ehkäpä olisitte toistenne seurana, mutta välttäisit kertomasta omia tärkeitä asioita hänelle? Koska jos hän ei ennenkään ole pystynyt olemaan kertomatta asioitasi eteenpäin, tuskin hän siihen nykyäänkään pystyy.
Kysyit mitä itse tekisin, en elvyttäisi tuollaista ystävyyttä. Siinä luultavasti kärsisi enemmän kuin nauttisi kaveruudesta.