Auttakaa. Noin neljätoista päivää ennen kuukautisia elämäni muuttuu kokonaan. Mieheni alkaa ärsyttää minua suunnattomasti. Näen hänet epäluotettavana ja kierona ja epäoikeudenmukaisena.
Minusta tulee mustasukkainen ja nalkuttava. Kuittailen inhottavasti joka käänteessä ennen kuin ehdin edes hillitä ajatuksiani. Mitä lähemmäs kuukautisia tullaan, sitä varmemmin olen jo uhkaillut erolla, heittänyt häntä jollain pikkuesineellä päähän, karjunut raivosta tai vaipunut epätoivoiseen masennukseen.
Mä en ymmärrä miten mun mieheni kestää nämä kaksi vaarallista viikkoa kuukaudessa. Hän kärsii. Vasta kun PMS on ohi, hän huojentuu. Silloin yritänkin olla maailman kivoin ja suloisin tyttöystävä... Tehdä hänelle kivoja yllätyksiä, helliä ja palvella häntä jotta hän voisi nauttia suhteestamme.
PMS on pahentunut ilmeisesti näin kolmekymppisenä, tai sitten vain tiedostan asian paremmin. Hormoneja en halua syödä.
Onko kohtalotovereita?
Minusta tulee mustasukkainen ja nalkuttava. Kuittailen inhottavasti joka käänteessä ennen kuin ehdin edes hillitä ajatuksiani. Mitä lähemmäs kuukautisia tullaan, sitä varmemmin olen jo uhkaillut erolla, heittänyt häntä jollain pikkuesineellä päähän, karjunut raivosta tai vaipunut epätoivoiseen masennukseen.
Mä en ymmärrä miten mun mieheni kestää nämä kaksi vaarallista viikkoa kuukaudessa. Hän kärsii. Vasta kun PMS on ohi, hän huojentuu. Silloin yritänkin olla maailman kivoin ja suloisin tyttöystävä... Tehdä hänelle kivoja yllätyksiä, helliä ja palvella häntä jotta hän voisi nauttia suhteestamme.
PMS on pahentunut ilmeisesti näin kolmekymppisenä, tai sitten vain tiedostan asian paremmin. Hormoneja en halua syödä.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juu, siis aivan hirveetä on myös mulla kaks viikkoa kuukaudesta. Räjähtelen pikku asioistakin ja kyse ei ole mistään pikku räjähdyksestä vaan todellakin ääripäihin mennään. Erouhkailuja, miehen ulosheittoa kämpästä, toooooooooooooooooooooodella pitkävihaisuutta. Tavroita en ole heittänyt enkä ollut väkivaltainen muutakuin näin henkisesti. Onneksi meillä on hyvä kesämökki aika lähellä jonne mies sitten pakenee raivopuuskiani. Kultanen hän on kun on tän kaiken kestänyt ja ollaan pystytty puhumaan asiasta ja kumpikin ymmärtää missä vika on niin että mies ei luule että hänessä olisi mitään aihetta tähän kohteluun. En vaan todellakaan tiedä mitä tälle asialle voisi tehdä, minäkään en kannata hormonien syöntiä. Kalenteri on esillä ja päivät merkattu niin että kumpikin näkee että, ahaa ylhuomenna SE sitten taas alkaa ja mies yrittää olla ärsyttämättä ja minä yritän pitää mielessäni että NYT OTAT RAUHALLISESTI mutta eihän se minulta onnistu kun yhtäkkiä kaikki muuttuu "punaseksi vaatteeksi".... :(
olen jo 38 v,ja ilmeisesti elän loppuikäni yksin. Ennen menkkoja olen varma että olen taas erehtynyt ottamaan täyden idiootin kusipään riesakseni, ja elämäni kaikki vitutukset häviäisivät jos miehen saa vain ulos. Menestyksellä olen saanutkin!
Hormonit eivät auta. Minulla ainakin e-pillerit aiheuttavat sen että pikkuhiljaa raivosta tulee pysyvä olotila. Olen tasaisen kireä ja vittumainen, oli kuukauden vaihe mikä vaan. En tiedä onko tähän mitään muuta apua kuin ottaa kuuromykkä mies? Jos elän yksin selviän vitutuksen kanssa paremmin, ei ole ketään kelle raivota, korkeintaan mökötän itsekseni.
Mäkin olen huomannut että yksinolo on parempi olotila. En ole ehkä hyväntuulinen, mutta rauhallinen. Mieheni näkeminen jotenkin laukaisee epätoivoisen, hysteerisen raivon.
Ja mikä ihme on tämän kaiken funktio? Pitääkö naisen jotenkin suojella munasoluaan vai mistä ihmeestä tässä on kyse? Ollaanko me mielisairaita?
Tämä on ehkä vanha juttu, mutta sopii tilanteeseen:)
Jokainen hormonihirviö tietää, että kerran kuussa tulee sellaisia päiviä,joina miehen ei tarvitse kuin avata suunsa ja hengenlähtö on lähellä.
Siksi jokaisen miehen tulisi tulostaa tämä pieni opas paperille ja
säilyttää sitä lompakossaan ajokortin ja muiden tärkeiden papereiden
joukossa.
VAARALLISTA: Mitä tänään syödään?
TURVALLISEMPAA: Voinko auttaa päivällisen valmistamisessa?
TURVALLISINTA: Minne haluaisit lähteä syömään päivällistä?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Mitä sulla oikein on päälläsi?
TURVALLISEMPAA: Wau, näytät hyvältä ruskeissa vaatteissa.
TURVALLISINTA: WAU!
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Mikä nyt mättää?
TURVALLISEMPAA: Etkö nyt vähän ylireagoi?
TURVALLISINTA: Ota tästä 50 egeä
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
VAARALLISTA: Kannattaako tuota nyt syödä?
TURVALLISEMPAA: Olisi tuolla omenoitakin
TURVALLISINTA: Ottaisitko lasillisen viiniä tuon kanssa?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata
VAARALLISTA: Mitä sinäkin olet koko päivän tehnyt?
TURVALLISEMPAA: Toivottavasti et ole rasittanut liikaa itseäsi
TURVALLISINTA: Näytät tosi hyvältä tuossa aamutakissa
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.
hehehe...kirjoituksesi saattaa kuulostaa hyvältäkin vitsiltä tuo mutta kun se onkin NIIN TOTTA. Jos mies oikeesti vosi lukea tuota lappua ja noudattaa noita ohjeita niin ongelmasta olis puolet jo pois :(
selvästi se huipputurvallinen vaihtoehto on miesten tiedossa. Ai miksikö? No kun katselee yli 30 naisia, niin siinä on suklaata mennyt poikineen, ylipainoa näkyy kertyneen siihen malliin, heh.
Lääkäriin mars.
Ei ole normaalia, eikä tarvitse kenekään kestää...
miehen mielipide, eikö? Voin kokemuksesta kertoa, ettei lääkäri (edes gynekologi) mahda kyseisille oireille YHTÄÄN MITÄÄN. Nimimerkillä kokemusta on.
Nythän on näin, että pms-oireisiin ehdotellaan 'hoidoksi' milloin mitäkin masennus- tai hormonilääkitystä, mutta vaikutuksen kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.
Toki olisi kiva tavata mies, joka ihan naisen mieliksi napsii hormoneita (jotka saa hormonitasapainon entistä sekaisemmaksi), tai masennuslääkkeitä (yleensä ihan aikaansaava ihminen saattaa muuttua flegmaattiseksi).
Ja miehille tiedoksi: kukaan nainen ei tahallisesti pms-oireissaan ole vittumainen. Jos olisi joku pms-simulaattori, niin päivä kyseisessä laitteessa voisi olla miehille aika avartava kokemus =D
mies mahtaa napsia masennuslääkkeitä/rauhoittavia sen takia kun saa ahdistuskohtauksia kotona riehuvan PMS hirviön takia? Itse tiedän ainakin tapauksia...
Mies olen kyllä, mutta kokemusta on sen verran, että tiedän hormonien auttavan.
Ei niitä muuten "napsita".
Vielä enemmän erehdyt siinä, ettei nainen olisi tahallaan vittumainen, kaikelle räyhäämiselle kun on vielä hyvä tekosyykin valmiina...
Yleensähän nuo oireet johtuvat keltarauhashormonin tuotannon vähenemisestä iän myötä, jotenka oikeinkin hyvä keino on kiltisti popsia hormonivalmisteita.
Itse olin tuossa vielä vuosi sitten sitä mieltä, että mitään kemiallista en itseeni tuuppaa. Olinhan jo 20-vuotta ilman pillereitä pärjännyt. Avioeroni jälkeen kuitenkin uskaltauduin e-pillereiden käyttäjäksi ja tuotteeksi valittiin nimenomaan keltarauhashormonituote.
Alussa tunnevuoristorata oli aika kammottava. En raivonnut tms, vaan itkin :D Työmatkat meni vollottaessa ja piti välillä kesken työpäivääkin käydä nenää turisuttamassa vessassa. Aika nopeasti tasoittui elämä ja nykyään olen erittäinkin tasaluontoinen ja ennen vanhaiset yleisvitutuksetkin on roimasti lieventyneet =)
Mars gynelle! Ei kannata itseään ja ympäristöään riivata.
että kyseessä on PMS? voiko kaikki raivonpuuskat pistää sen piikkiin...? epäilyttää vain, että puolet kuusta voisi kärsiä PMS oireista.
itsekin ärsyynnyn toisinaan tosi pienestä, mutta en ole edes osannut yhdistää kuukautisiin.
täytyy kait ruveta seuraamaan, et tuleeko nuo raivarit ennen kuukautisia!
Kyllä minä tiedän että kyseessä on PMS, olen tarkistanut sen että oireet voivat tosiaan pahimmillaan kestää kaksi viikkoa. Ja ne alkavat kuin kellonlyömällä... suusta alkaa tippua hävyttömyyksiä, ja joskus tipauttelen anteeksipyynnöt heti perään, ja siltikin seuraavassa lausessa taas puran kiukkuani miespolooni.
Itkettää, masentaa, kiukuttaa, ahdistaa. Kyllä se on PMS puhtaimmillaan.