Se on ainakin tullut elämän aikana hyvinkin selväksi. Mua ei ole yksikään mies koskaan rakastanut. Tai ihastunut.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos et olisi niin pessimistinen niin ehkä joku kiinnostuisikin.
vaan realisti joka tiedostaa tosiasiat.
en minäkään ole =) Tietääkseni? Ja siinähän se juju just piileekin.. kun ei noista tiedä et kenestä ne tykkää ja pelimiehiä jne. ei lasketa kun ne tykkää kaikista.
Profiilisi luettuani en yhtään ihmtellekään kun kukaan ei tykkää.
Hannaa. Ymmärrettävästi nuorella ja ilmeisimmin tunteellisella ihmisellä on pessimismi vallalla kun hän haluaisi vaan löytää itselleen sen oman joka rakastaisi. On tuota pessimismiä kuule vanhemmillakin ihmisillä.
profiilissa siis?
Ei kannata välittää noista. Aina täällä on joku joka haluaa vaikka piruuttaan lannistaa toisia! Ihan hyvä sun profiili on mun mielestä. Tai siis tarkotan tota galleriasivuasi. En tiedä onko sulla deittiprofiilikin mutta sitä en ole nähnyt mutta varmaan sekin on hyvä.
Tosin kyllä varmasti joku on minuun joskus ihastunutkin, vähän liian kovastikin, mutta ihastuahan voi pelkkään ulkokuoreen. Mutta aina ne miehet, joista minä olen kiinnostunut karkaavat käsistä ennenkuin ehdin tajutakaan. Ja kun se tapahtuu kerta toisensa jälkeen, niin se musertaa tosissaan itsetuntoa. Olen ulkoisesti ihan nätti mielestäni, ja varmasti jonkun muunkin mielestä. Olen tämmönen pieni, siro ja timmi. 160/50. Ja lihaksiakin löytyy, olen korvannut kaiken puuttuvan liikunnalla :( tuntuu että siitä on tullut melkein elämäntehtäväni. Kroppakin on siis kuosissa, ei ole kesäkuntoon- projekteja eikä rannalla tarvii arastella. Kun ulkoasu on mielestäni ihan jees, niin se silkko löytyykin varmasti sitten sisältä.
En kyllä ole keksinyt mikä se olisi, eihän kukaan ole täydellinen. En mielestäni ole sen kummempi kuin kaverinikaan, jotka onnistuvat kyllä lassoamaan miehiä. Olen hieman hiljainen ja ujokin ehkä, toisaalta uskallan kyllä jutella ja tehdä tuttavuutta hieman tutummissakin piireissä. Mulla on opiskelut hyvin pulkassa ja mulla on mielenkiintoinen ja hyvä/arvostettu työ. Iloinenkin olen enimmäkseen, en kyllä mielestäni aina. Joskus sitä vaipuu syvälle mietteisiinsä ja työkin joskus rassaa ettei aihetta hymyyn välttämättä aina ole mielessä. Suurin ongelmani on varmasti sulkeutuneisuus. En kertakaikkiaan osaa olla avoin ja näyttää tunteitani niinkuin ehkä pitäsi. Yritän kyllä, ja siihen olen nyt keskittynyt itsessäni. Jospa se siitä.
Rehellinen yritän olla tietenkin. Entistä poikaystävää petin pahimmalla mahdollisella tavalla. Siitä on vuosia, mutta yhä se haluaisia olla kanssani, kaikesta huolimatta. Sanoin hänelle että unohda, mutta olinkin itse se joka ei pystynyt unohtamaan. Jos häntä ei olisi, en varmaan olisi tässä maailmassa enää lainkaan. Olen hyvin herkkä, enkä olisi jaksanut tälläistä ainaista pakenemista tietämättä, että joku on kuitenkin rakastanut minua joskus ihan tosissaan.
Miehet ovat kyllä kiinnostuneita, mut sitten kun ollaan hieman tutustuttu, ne katoaa kuin taivaan tuuliin. Ihan ilman mitään syytä kertomatta. Tiedän, että en ole tarpeeksi kiinnostava, mutta minkä minä itselleni voin? Iltaisin pimeinä hetkinä aina mietinkin että en ole kenellekään ihanne, se että pääsee kerran pari miehen kanssa treffeille ei auta pitkälle... Tässä tulee kyyniseksi, surulliseksi ja pettyneeksi. Minulle ei ole tässä maailmassa ketään.
Jospa vaikka keskittyisit olemaan oma itsesi? Ei siihen mitään sen ihmeempää tarvita että joku kiinnostuu, se vaan nyt kiinnostuu ja sillä selvä.
Ne sun tapailemasi miehet eivät vaan kokeneet juuri sua kiinnostavana, mutta maailmahan on täynnä ihmisiä joten ei kantsi heittää pyyhettä kehään. Mieti että millaisista miehistä tykkäät ja miksi, jospa siinä se ongelma piileekin.
niin, ajatus katkesi tossa edellisessä viestissä tuossa pettämiskohdassa. Siis petin poikaystävääni vuosia sitten, joskus alle parikymppisenä. Rehellisyyteen se liittyy siten että tuon tapahtuman myötä kaikki muuttui. Enää en ikimaailmassa pettäisi ketään, kun näin mitä se teki hänelle, ja minulle. Toisaalta olen "onnellinen" että tein sen joskus typeränä teininä jolloin kasvaminen oli reippaasti kesken, en aikuisella iällä. Nyt ainakin tiedän mitä se on, ja että ei todellakaan kannata. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
mitähän muuta mä sit oon? Ja aika ristiriitasta kun sit käsketään miettii mistä miehet tykkää..sekö on omana itsenä olemista? Miellyttää muita.
jotka eivät ole kenenkään ihannenaisia. Parikymppisenä olin toimistossa töissä ja tuntui, että kundit, joista olisin ollut kiinnostunut, hakivat jotain korkeatasoisempia tyttöjä.
Lähdin opiskelemaan ylipoistoon, valmistuin ja sain hyvän työn. Olen hankkinut naisena työlläni ja sijoituksillani suhteellisen merkittävän talousaseman, asun ja elän tasokkaasti, pukeudun tyylikkäästi. Tiedän, että olen hyvännäköinenkin, olen myös seurallinen ja kaikin puolin mukavaa seuraa, mutta en ole löytänyt elämänmiestäni vieläkään....
Olen yli 40 v ja olen alkanut ajattelemaankin, että ei minulle ehkä ole tarkoitettukaan ketään... Olen toki seurustellut nuorempana, vakavastikin, mutta aikoihin en ole tavannut ketään, joka kiinnostaisi. Toki tässä on välillä treffeillä käyty. Tuntuu, että kukaan tasokkaampi mies juuri minua koskaan yritäkään (tosin ei niihin juuri koskaan törmääkään). Pientä flirttailua on toki ollut, mutta ei sen kummempaa.... En tiedä, että pitäisikö itse sitten heti iskeä kiinni, jos joku vähän flirttailee, epäilen. Itse odotan mieheltä aika rohkeaa otetta ja asennetta, mutta sellaistahan löytyy vaan muutaman drinksun jälkeen, luulisin.
Itsekin olen iän myötä tullut vaan aremmaksi, vaikka nuorena olin todella sosiaalinen ja hyvä iskemään kundeja, mutta tässä sitä vaan ollaan ja ihmetellään.
Enkä ole ainoa vapaana oleva fiksu ja hyvännäköinen Lady, tiedän, että muitakin vastaavia on, itseasiassa jo omasta tuttavapiiristäkin tiedän muutamia.
vaan siitä että piruako roikkua sellaisissa tyypeissä mitkä ei selkeästi osoita mitään kiinnostusta?
Suurin osa jengistä feikkaa, myös minä. Omana itsenään oleminen on vaikeampaa kuin luulis.
Mutta jonkun mainitsema negatiivisuus ei kauheesti tsaansseja myöskään lisää =) ja se taitaa olla sun suurin "ongelmasi". Mun yksi kaveri aina valitti että miksei ikinä löydä miestä mutta jos asenne joka hiton asiaa kohtaan maailmassa on se että mikään ei voi onnistua (mistähän lie keksinyt senkin..) nii lopputulos on mitä on.
nähdä sen negatiivisuuden läpi, herkän ja tunteellisen ihmisen joka vain haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ja kun tuo ei toteudu, niin se ilmenee sun ilmaisuasi käyttäen negatiivisuutena.
"Ei kenenkään ihanne"
Varmasti olet jonkun ihanne. Se mies vaan ei ole kävellyt sua vastaan vielä mutta kohtaat sen varmasti.
KYL SÄ MULLE KELPAISIT
Sorry vaan mutta oon mies. :D
No joo, kyllä mä tajusin et tarkotit ton hansulle. Eipä mitään, kyllä hansu mullekin kelpais! :)
olevan vasta 24-vuotias, ja aika monella (paljon vanhemmallakin) on sama tilanne, että kukaan ei vielä ole rakastanut. Ihastumisista et välttämättä itse tiedä, koska kaikki eivät sellaisia uskalla paljastaa.
Sulla on nyt syystä tai toisesta päällä kova kuori, jota kukaan ei täällä sanoilla pysty rikkomaan. Kuoren avulla yrität estää ketään satuttamasta sinua, mutta samalla sen sisällä satutat itseäsi koko ajan. Mitä jos täydellisesti unohtaisit miehet ja niiden miellyttämisjutut vähäksi aikaa, kun sulla on paljon tärkeämpi henkilö huolehdittavana? (Me miehet ollaan sitä paitsi perseestä, noin niin kuin pääsääntöisesti.)