avovaimo jätti mut eilen. en oo saanut unta koko yönä ja on ihan paska olo,tietenkin.. puolisokin(ex nyk.) on ihan paskana. hän on 21 ja mä 25. kysyin syytä ja hän ei vain osannut selittää muutakuin että rakkaus mua kohtaan on loppunut. mut silti mä haluun "paremman" vastauksen. jotenkin tuntuu ettei se uskalla kertoo mulle oikeeta vastausta. se sano että saan asuu sen kans niin kauan ku saan uuden kämpän mutta haluisin jo muuttaaa täältä pois,mut kämppiä on vähän vaikee saada täältä hgistä.. halusin vaan kertoo teille tästä ja jos jollakin olis jotn infoo mis voisin keskustella tästä paremmin niin kiitti..
jätetty ilman selitystä
Orgasmo
41302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koin yli puoli vuotta sitten aivan saman tilanteen, avopuolisoni kertoi minulle vain ettei enää rakasta minua. Maailma romahti siltä seisomalta. Olisin saanut myös jäädä asumaan, muta en kyennyt enää olemaan samassa kodissa entisen avomieheni kanssa. Lähdin siis siltä seisomalta ystäväni luokse, enkä ole edelleenkään (puolen vuoden jälkeen) saanut mitään sen kummempaa selitystä sille että elämäni muuttui totaalisesti sinä maaliskuisena iltana.
Kuitenkin siitä alkoi pikkuhiljaa minun selviytymistarinani. Viikon makasin sohvalla ja itkin, sitten nousin jaloilleni ja päätin että tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin.
Ja tähän on tultu; Mulla on oma asunto, ja totaalisesti oma elämä. Olen tehnyt tämän puolen vuoden aikana asioita joista en edes uskaltanut uneksia silloin kun seurustelin. Suhteemme kesti 3 vuotta, ja olimme lopulta jo kihloissa ja menossa naimisiin. Nyt kun katson aikaa taaksepäin, olen huomannut että tässä maailmassa on olemassa vielä se oikea minullekkin. Ennenkö hän kävelee vastaan, otan elämästä kaiken irti.
Itse ajattelin, että tämä kaikki vääryys oli minulle tarkoitettu, ja nyt olen vahvempi kuin koskaan aiemmin. Ja aina elämästä löytyy asioita joista voi olla kiitollinen. Minulle ne asiat olivat esimerkiksi välittävät ystävät ja perheeni, jota ilman olisin aikamoinen ihmisraunio.
Itse olen jättänyt kaiken suhteeseen liittyvän taakseni, enkä enää edes haluaisi tietää miksi kaikki pättyi niinkuin päättyi. Exäni on yrittänyt kysellä minulta ja ystäviltäni mitä minulle kuuluu, mutta en ole pitänyt häneen mitään yhteyttä, koska koen ettei hän enää tule kuulumaan minun elämääni edes ystävänä. Vaikka ymmäränkin ettei toisen kanssa voi eikä pidäkkään seurustella ilman tunteita sitä toista kohtaan, niin koen että myöskään tämä ei ole oikea tapa hoitaa asioita.
Koita jaksaa. Nyt on vain aika siirtyä eteenpäin, ja muista että aina myskyn jälkeen on poutasää.
Oli todella "huojentavaa" lukea sun viesti,se oli voimia antava,kiitos! itseasiassa mulle soitettiin n.30min sitten Sato oy:stä ja sanottiin että mulle on löytynyt asunto jos kiinnostaa!!! se on itä-pasilas mutta sillä ei oo mitn väliä kunhan pääsen täältä "helvetin" esikartanosta pois! eli kävi niin hyvä tuuri että tänään täytin hakulomakkeen aamulla ja nyt illalla mulle jo soitettiin!!!! =D jotn iloa tähän kurjuuteen,heh!
Voiko sen PAREMPAA selitystä suhteen päättämiselle olla kuin se, että "rakkaus loppui". Itseasiassa se on paras mahdollinen ja sanoisinpa melkein, että ainoa hyvä syy päättää suhde.
Mitä on elää vain rinnakkain jonkin muun syyn (raha, turvattomuus, tottuminen tms...) vuoksi sen sijaan, että RAKASTAISI?!
Eli ole onnellinen, että kumppanisi oli sinulle ja itselleen rehellinen eikä jäänyt suhteeseen "vääristä syistä". Nyt teillä kummallakin on mahdollisuus löytää se rakkaus sen sijaan, että kituuttaisitte yhdessä...
Tosin kannattaa sitten muistaa se, että se tunne, jota nimitämme "rakkaudeksi" on usein suurta intohimoa ja rakastumista. Ehkä rakastuminen loppui - eikä rakkautteen ollut tietä? Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Ja sitä sen ymmärtäminen ja todeksi eläminen johtaa niihin pitäaikaisiin ja onnelisiin liittoihin.
Se kaikki on sinulla siis vielä edessä :) Ihanaa!
ehkä? mutta olin niin varma meidän yhteisestä tulevaisuudesta koska hänkin puhui minulle naimisiinmenosta ja lapsista ja hän oli tosissaan/innoissaan puhuessaan niistä...mutta sitten näin kuinka hänen iloisuutensa alkoi kadota enkä enään edes muista koska viimeksi sain hänet hymyilemään? ehkä hänen rakkautensa sitten vain loppui?..
mä joudun katsomaan häntä päivittäin tässä samassa asunnossa koska pääsen muuttamaan vasta ens kuun alussa pois ja se on pahinta mulle.