seurustelimme yli kaksi vuotta. rakastin sua enemmän kuin mitään, sä opetit mitä rakkaus on. miksi sitten sattui niin paljon pahaa? aivan liikaa. tuun aina rakastamaan sua, kaikesta huolimatta. huusit, petit ja jätit. sun takiasi sairatuin bulimiaan, koska vaikka kuinka yritin en koskaan tuntenut riittäväni sinulle. haukuit minua aina riidan aikana läskiksi ja rumaksi, ja minä niin yritin olla sulle mieliksi. en sietänyt ajatusta että olisit toisen kanssa. mutta nähtävästi ehdit olla, kehuit kuinka laiha ja pieni sinun uusin oli, joka vain ruokki minun sairauttani. voi kun voisin oksentaa tämän koko elämäni ulos. siitä on vain päivä kun erottiin, mutta nyt jo tunnen kuolevani henkisesti. eihän mulla ole enää mitään, sinä olit mulle kaikki. oli meillä hyviäkin hetkiä, eikö niin? olen riippuvainen susta, hegitin sun kauttasi. en jaksa enää. mutta ei enää loukkauksia, eihän? olet saanut mut jo rikki, repinyt kappaleiksi. ei sun enää tarvitse sitä yrittää, onnistuit.
niin paljon pahaa
ei voi käsittää
6786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu,itse erosin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa muutama päivä sitten..en tiedä syytä miksi mutta hän vain jätti minut, en sitten kai riittänyt hänelle,tuntuu että olen epäonnistunut ja että minussa on jotain vikaa kun hän ei enään halua olla kanssani..meillä oli myös ihania hetkiä ja tiedän että hän on oikeasti minua rakastanut..on niin vaikeaa yrittää tehdä mitn, mikään ei maistu miltään ja kaikki masentaa..toivon todella että tilanteesi helpottuisi ja saisit valoa elämääsi!itse ajattelen niin että kyllä niitä muitakin poikia maailmassa on..aika parantaa haavat niin se vain menee,koitetaan jaksaa elämää eteenpäin kyllä nää murheet tästä helpottuu kun aikaa kuluu..ja sinussa ei varmastikkaan ole mitn vikaa!!poikaystäväsi on vain niin sokea ettei nää sitä hyvää mitä sinussa on, joku toinen ihminen tulee sen kyllä vielä huomaamaan :) koita jatkaa elämää,kaikista pahin on jos jää itsesääliin ikuisiksi ajoiksi,aikansa on tietenkin hyvä itkeä ja surra,mutta elämässä on myös jatkettava eteenpäin..voisit vaikka käydä juttelemassa jossain tuosta tapahtuneesta niin minkäkin tein ja se on kyllä helpottanut..olen myös käynyt kirkossa istumassa ja sekin on helpottanut oloani..voimia sinulle,muista että olet tärkeä ihminen!!
Koin samanlaista 18 kk kestäneen suhteemme aikana. Ehdin sanoa vakivirkani irti ja myydä asuntoni kun muutin hänen peräänsä. Henkinen väkivalta oli aivan uskomatonta. Aikaisemmin ajattelin olevani juht järkevä ja "tavallinen" ihminen, mutta hän teki minusta aivan kurjan, onnettoman, mitään osaamattoman, ... en osaa sanoin edes kuvata.
Minulla on nyt kylkiluu poikki, mutta tuo fyysinen kipu ei yllä ollenkaan henkisen kivun yläpuolelle. Niin paha olo on. Muutin juuri pois sieltä. Aloitan kaiken alusta.
Yritä sinäkin jaksaa, kyllä meille täytyy joku tuolla jossakin olla. Aivan varmasti!!!
Sen siitä saa jos antaa yhden ihmisen vaikuttaa sun elämään noin suuressa mittakaavassa, että mikään muu ei ole mistään kotoisin, paitsi juuri se yks ihminen, joka nyt vaan sattuu heittämään ilkeätä läppää ulkoisesta olemuksesta ja sen sellaisesta.
Tunteet ei selkeestikään olleet molemminpuoliset. Ainakaan loppupeleissä. Sä se vaan annoit itsesi kestää sitä "pahaa" rakkautesi pauloissa. Ensi kerralla kannattaa kokeilla myös sitä järjenkäyttöä ja kasvattaa jopa selkäranka.
kyllä elämä on kurjaa jos vain järjellä ajattelee että kannattaako nyt antaa tuon ihmisen vaikuttaa minuun noin suuresti. hitto, antakaa ihmisten tuntea ja antaa toisten vaikuttaa omaan elämäänsä just niin paljon ku ne haluaa. tollaset järkiajattelijat ei myöskään koskaan koe sitä rakkautta mitä tunteilijat kokee kun ne sen kokee!
ja suurin osa noista tunteilla ajattelevia sortelevista on noita idiootteja järkiajattelijoita. koittakaa joskus heittäytyä mukaan! ei aina voi ajatella että jos tässä käykin huonosti. sit ei enää saa mitään
Kylläpäs siellä nyt metelöidään. Jos järki on annettu, niin sitä kannattaa myös käyttää. Vai kestääkö järki ihmisetkin kaiken mahdollisen paskan, mitä toinen osapuoli heidän päälleen lapioi, vaikka itse näkevät ja kuulevat "toi tyyppihän on helvetin inhottava mua kohtaan, vittuilee mulle mun ulkonäöstä ja kaikesta" --- "mutta ah, mä rakastan sitä niin paljon ja sekin varmaan vittuilee mulle ihan rakkaudesta ja koska se pitää mua niin ihanana yksilönä"
Että semmosta...
Ei tuo ole rakkautta. Tyttö ansaitset paljon parempaa, sitä oikeanlaista rakkautta! Voimia sulle ja hyvä, että pääsit hänestä eroon!!!