KUULANTYÖNNÖN ME:N KEHITYKSESTÄ
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 7.8.2007 klo 10.20
Kuulantyöntö on aina liitetty dopingiin, sillä juuri voimailulajeissa siitä saadut hyödyt ovat suurimmat. Ensimmäiset dopingtestit olympialaisissa tehtiin vasta vuonna 1968 Meksikossa, joten sinne saakka niitä on pystynyt käyttämään suhteellisen vapaasti. Ehkä siitä syystä ME-tulos kuulantyönnössä oli jo 1960-luvulla niin kova, ettei sitä kovinkaan suuresti ole pystytty enää parantamaan viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana.
Kuulantyönnön ME:n käsittely kannattaa aloittaa siten 1960-luvulta, jolloin vuonna 1967 USA:n Randel Matson työnsi ME-lukemat 21,78. Sitten alkaakin dopingkohu kuulantyönnön ympärillä. USA:n Brian Oldfield työnsi vuonna 1975 22,86, mutta ME-tulos hylättiin dopingin vuoksi. 20.8.1977 Tsekkoslovakian Helena Fibingerova työnsi naisten kuulantyönnön ME-tuloksen 22,32, kun Suomessa naiset työnsivät tuolloin 15-metrisiä lukemia.
Miesten puolella 22-metrin raja rikkoontui Göteborgissa 6.7.1978, kun DDR:n Udo Beyer työnsi 22,15. Reijo Ståhlberg teki vuotta myöhemmin SE-tuloksen 21,69, joten Suomessa oltiin tuossa vaiheessa hyvin kehityksessä mukana. Arsi Harju voitti sittemmin hieman yllättäen kuulantyönnön olympiafinaalin Sydneyssä vuonna 2000. Arsi Harjun voittotulos oli 21,29 ja vuonna 1968 Meksikon olympiafinaalissa voittotulos oli 20,54.
1980-luvulla kehitystä tapahtui edelleen, kun DDR:n Ulf Timmerman työnsi Berliinissä 21.9.1985 lukemat 22,62. Vanha konkari Udo Beyer otti ME-tuloksen uudestaan nimiinsä 20.8.1986 lukemilla 22,64. Italian Alessandro Andrei työnsi 12.8.1987 ME-tuloksen 22,91. Ulf Timmerman rikkoi ensimmäisenä 23-metrin rajan 22.5.1988 tuloksella 23,06. USA:n Randy Barnes teki nykyisen ME-tuloksen 23,12 Westwoodissa 20.5.1990. Kuulantyönnössä on siten poikkeuksellisen vanha ME-tulos, mikä on säilynyt jo 17 vuotta.
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 7.8.2007 klo 10.20
Kuulantyöntö on aina liitetty dopingiin, sillä juuri voimailulajeissa siitä saadut hyödyt ovat suurimmat. Ensimmäiset dopingtestit olympialaisissa tehtiin vasta vuonna 1968 Meksikossa, joten sinne saakka niitä on pystynyt käyttämään suhteellisen vapaasti. Ehkä siitä syystä ME-tulos kuulantyönnössä oli jo 1960-luvulla niin kova, ettei sitä kovinkaan suuresti ole pystytty enää parantamaan viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana.
Kuulantyönnön ME:n käsittely kannattaa aloittaa siten 1960-luvulta, jolloin vuonna 1967 USA:n Randel Matson työnsi ME-lukemat 21,78. Sitten alkaakin dopingkohu kuulantyönnön ympärillä. USA:n Brian Oldfield työnsi vuonna 1975 22,86, mutta ME-tulos hylättiin dopingin vuoksi. 20.8.1977 Tsekkoslovakian Helena Fibingerova työnsi naisten kuulantyönnön ME-tuloksen 22,32, kun Suomessa naiset työnsivät tuolloin 15-metrisiä lukemia.
Miesten puolella 22-metrin raja rikkoontui Göteborgissa 6.7.1978, kun DDR:n Udo Beyer työnsi 22,15. Reijo Ståhlberg teki vuotta myöhemmin SE-tuloksen 21,69, joten Suomessa oltiin tuossa vaiheessa hyvin kehityksessä mukana. Arsi Harju voitti sittemmin hieman yllättäen kuulantyönnön olympiafinaalin Sydneyssä vuonna 2000. Arsi Harjun voittotulos oli 21,29 ja vuonna 1968 Meksikon olympiafinaalissa voittotulos oli 20,54.
1980-luvulla kehitystä tapahtui edelleen, kun DDR:n Ulf Timmerman työnsi Berliinissä 21.9.1985 lukemat 22,62. Vanha konkari Udo Beyer otti ME-tuloksen uudestaan nimiinsä 20.8.1986 lukemilla 22,64. Italian Alessandro Andrei työnsi 12.8.1987 ME-tuloksen 22,91. Ulf Timmerman rikkoi ensimmäisenä 23-metrin rajan 22.5.1988 tuloksella 23,06. USA:n Randy Barnes teki nykyisen ME-tuloksen 23,12 Westwoodissa 20.5.1990. Kuulantyönnössä on siten poikkeuksellisen vanha ME-tulos, mikä on säilynyt jo 17 vuotta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Dopingia alettiin käyttää vasta 1950-luvun puolivälissä. Sitä ennen tehtyjä tuloksia voi huoletta pitää puhtaina, jos jotain on kokeiltu (lähinnä piristeitä) ei niistä ainakaan voimalajeissa ole ollut hyötyä. Amerikkalaiset lienevät tutustuneet steroideihin ensimmäisinä. Moukarinheittäjä Harold Connolly ja pikajuoksija Wilma Rudolph-Ward saivat niitä polion hoitoon ja nopeasti tajuttiin, että myös terveet voivat parantaa niillä suorituksiaan. Connolly asui 1960-luvun alussa vuoden Suomessa, mutta ei ole tietoa onko hän levittänyt doping-tietoutta täällä.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa alettiin kokeilla dopingia 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Joka tapauksessa Suomi on aina ollut doping-aineiden käytössä pahasti jälkijunassa ja homma on ollut täällä täysin amatöörimäistä. Missään tapauksessa Suomi ei ole koskaan saanut dopingista mitään etua muihin maihin verrattuna. Sen sijaan dopingin kitkemisessä Suomi on ollut 1980-luvulta lähtien eturivin maita.
Kyllä nimenomaan heittolajien tuloskehitys viimeisten 15 vuoden aikana osoittaa, että dopingvalvonnassa on edistytty. Tilastojen perusteella voidaan perustellusti väittää, että ilman aineita miesten kuulantyönnön ME olisi nykyisin jossain välillä 21-22 m. Naisten kohdalla kysymys on vaikeampi, koska naisten yleisurheiluharrastuksen voimakas laajeneminen osuu samaan ajankohtaan kuin dopingin käytön yleistyminen (mitään yhteyttä näillä asioilla ei tietenkään ole!).
Pari kommenttia kirjoituksestasi: Oldfieldin tulosta 22.86 ei hyväksytty, koska hän oli virallisesti ammattilainen (ITA-talli), ei dopingin takia. Andrei työnsi tuloksensa 22.91 korotetulta alustalta eikä sitä olisi pitänyt koskaan hyväksyä ME:ksi.
ja ruisleivällä! Se, että Mika työnsi ko. tuloksen sisähallissa, ei alenna yhtään sen arvoa.
Pakko kommentoida tätä:
"Joka tapauksessa Suomi on aina ollut doping-aineiden käytössä pahasti jälkijunassa ja homma on ollut täällä täysin amatöörimäistä. Missään tapauksessa Suomi ei ole koskaan saanut dopingista mitään etua muihin maihin verrattuna."
Jos lainauksen sisältö ei ole vitsi, niin mihin asiaan perustat sen, että Suomi oli 70-luvulla yleisurheilun mahtimaita maailmassa?
Ei sovi unohtaa, että nykyisen sekä ulkoratojen että sisäratojen maailmanennätysten haltija Randy Barnes on elinikäisessä kilpailukiellossa käryttyään kahdesti, vuosina 1990 ja 1998.