Puhuuko miehet vaimoistaan?

En tiedä mikä on NORMAALIA, mutta meillä töissä on yksi perheellinen pelimies, joka aina puhuu tekemisistään pelkästään "minä" -muodossa. Siitä syystä ehdin aikanaan ihastuakin häneen aika tavalla, kun luulin hänen olevan vapaa. Paskan marjat! Sänkyynkin ehdittiin ja ties mitä, kunnes paljastui että kyseessä on ukkomies. Voi hemmetti, että sitä voikin aikuinen ihminen olla tyhmä! Siis itseäni tarkoitan. Jotenkin vain oletin kaikesta tyypin puheista hänen olevan sinkku, en sitten tullut kysyneeksi...

Pelimiehelle pimppa kelpasi ja olisi kelvannut jatkossakin, mutta minä sain vihellettyä pelin poikki "ajoissa". En kuitenkaan riittävän ajoissa, kyllä siitä sydänsuruja tuli...

Että kyllä hälärit soi ja kovaa tämän tytön korvissa kun kuulen jonkun varatun kertovan tekemisistään "minä" -muodossa. Sinun siipastasi en tiedä.

Mistä te naiset aina niitä typeryksiä löydättekin?

puhuu me muodossa jos on puhe meidän asioista, meihin liittyvät asiat. Kuten kuuluukin.

Pikkuvihje poikakaverille olisi ehkä paikallaan..

sun pitäisi esittäytyä sille.:) Voihan sillä olla joku aivo- tai asennevamma, mitenkään normaalilta tuo ei vaikuta. Toisaalta normaalius ei ole olennaista vaan se, voiko sen jotenkin ymmärtää ja hyväksyä. Ehkä mies halusi leveillä kaverilleen, että itsellä on varaa ostaa talo. Voitatko pillastumalla enemmän kuin mahdollisesti menetät luottamuksessa (mies saa tietää sinun lukeneen hänen mailinsa; oli vahingossa auki tai ei).

Jos kyseessä on ihminen, joka tuntee tai edes tietää vaimoni, niin puhun me-muodossa.

Ihmisille, jotka eivät hänestä mitään tiedä, kuten satunnaiset keskustelukumppanit, puolitutut, etäisemmät työkeverit jne... puhun minä muodossa. Jos joku vaikkapa kertoo lähtevänsä työmatkalle Barcelonaan, saatan sanoa, että kiva kaupunki, kun kävin. En tunne mitään tarvetta korostaa, että ME kävimme. Se on aivan epäoleellista.

Ja edelleen sanon, asuvani XXX:ssä, en että asumme. Esimerkkejä on lukuisia. Sen olen kyllä huomannut, että monet naiset muistavat luikauttaa joka väliin: "Mun mies plaa plaa plaa..." tai "ME olimme lomalla." Naiset nähtävästi korostavat me-henkeä, mihet itse tapahtunutta.

Mutta mikä estää asiasta loukkaantumasta, kun muut naiset noin intomielisesti komppaavat. Sille, että joku nainen ehtii jo ihastua, koska mies ei jatkuvasti älyä käyttää me-muotoa, en voi kuin hymyillä hämmentyneenä. Täytyy olla tosi huono supliikki, jos ei sen vertaa osaa keskustelua viedä oikeaan suuntaan...

monikossa

Eikös ole miesten kirjoittamissa elämänkerroissakin niin, että tapahtuu sitä, tätä ja tuota. Ja sitten, oho, meninhän minä naimisiinkin ja jossain välissä syntyi pari lastakin. Toisin sanoen miehillä kyllä taitaa olla taipumusta tuohon, eikä siitä pidä liikaa hermostua. Rajansa tietysti kaikella, minämuodollakin, se on selvä.

Elämä taitaa joskus mennä sillä lailla hassusti, että silloin kun nainen joutuu väkisinkin keskittymään perheeseen, mies keskittyy työelämään. Jossain vaiheessa mies huomaa, että on se perhekin aika kiva, ja alkaa kääntyä kotia kohti. Mutta kas, siinä vaiheessa lapset ovatkin isoja ja vaimo vapautunut kodin velvoitteista, joten hän alkaa suunnata kiinnostustaan ulkomaailmaa kohti. Siinä sitten ihmetellään, että miten tässä nyt näin kävi... ;-)

Miesten mielestä ei ole kohteliasta jutella toisista selän takana, joten puhutaan vain omista asioista. Sitäpaitsi, miesten kavereita ei vois tosiaan vähempää kiinnostaa, mitä niitten vaimoille kuuluu.

mikä nyt sitten on normaalia. riippuu tilanteesta, mutta kyllä se korvaan särähtää jos aina ja joka tilanteessa puhutaan minä-muodossa, vaikka ollaan kimpassa. kyllä omille kavereille tulee puhuttua me-muodossa, ilman muuta. mutta joku täysyn satunnainen keskustelu jonkun vieraan kanssa, niin silloin se ei ole edes oleellista kumpaa tapaa käyttää. on se vähän outoa jos avokkisi puhuu omalle kaverilleenkin minä-muodossa. eikö se ole esitellyt teitä edes? outoa joo.

että naiset keskenään haukkuvat omat miehensä ja nauravat kaikille hauskoille jutuille, mitä oma mies on tehnyt tai sanonut. Miehet taas puhuvat naisistaan hyvin arvostavasti toisille miehille tai sitten eivät mainitse naista ollenkaan.

Kiitoksia kaikille kommenteista! Siksi tästä kysyinkin kun tuli mieleen, että kyseessä voi olla jokin miesten ja naisten välinen eroavaisuus. Ehkäpä juuri noin että naiset puhuvat miehistään paljon sekä hyvässä että pahassa (kerrotaan hauskoja juttuja ja haukutaankin... myönnän itsekin), miehet taas keskittyvät sen kuvaukseen mitä on tapahtunut. Ja kyseinen kaveri ei ole minua koskaan tavannut joten ehkä se selittää asiaa hiukan - tosin itse kertoisin avopuolisosta niillekin jotka eivät häntä henkilökohtaisesti tunne.

Taidan vähän tarkkailla tilannetta jatkossa mutta annan nyt asian olla muuten. Ja täytyy vielä sanoa että oli elämäni ensimmäinen kerta kun kenenkään sähköpostia luin, joten en siitä suurta syyllisyyttä aio tuntea. Olen ollut vähän liiankin sinisilmäinen ja luottavainen ja lopulta kävi niin että mies petti luottamukseni. Joten nyt yritän olla hiukan varovaisempi ja epäluuloisempi, oli se sitten moraaliselta kannalta oikein tai ei.