Saako lapsi aina tietää?

Vanhemmat kertovat lapselle niin halutessaan. Anonyymisti ei voi enää luovuttaa. Nykyohjeistuksen mukaan lapsen identiteetin kannalta on hyvä kertoa lapselle hänen olevan lahjasolulapsi. 18v. täytettyään hänellä on oikeus saada selville solun lahjoittajan nimi. Solun lahjoittajalla ei ole kuitenkaan mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapseen.

Ei sitä mistään saa tietää, jos ei vanhemmat kerro.

kertoo lapselle mistä on tullut. Älä itse kerro tästä jutustä kenellekään sitten ei ole pelkoa ja voit itse päättää kerrotko vai jätätkö kertomatta. Neuvolassakaan ei ole pakko kertoa, jos kaikki menee hyvin. Itse en haluaisi tietää, että omat vanhemmat eivät olekaan omat - ne ovat minua kasvattaneet ja rakastaneet, rakastan itsekin niitä ja tämä tieto olisi tarpeeton ja tuottaisi pelkästään tuskaa.

Oma lapsi syntynyt luovutetuilla munasoluilla. Olen vuosia vatkannut mielessäni kertoako vai ei...

Hei!
Meillä on parhaillaan lahjasukusoluilla inseminaatiohoidot käynnissä ja ensi viikolla taas jännäillään, että miten tällä kertaa kävi.
Ennen hoitojen aloittamista kävimme lahjasukusoluneuvonnassa, jossa sitten käytiin läpi kaikkia asiaan liittyviä ja mieltä askarruttavia kysymyksiä. Oli ihanaa vihdoinkin kuulla faktoja, joita oli yrittänyt mm. netin kautta kaivella esiin. Niin kuin itsekin taisit todeta, asiasta on yllättävän vähän tietoa tarjolla.
Neuvonnassa meille sanottiin, että tutkimusten mukaan noin puolet vanhemmista kertovat lapsillee lahjasukusolualkuperästä ja puolet jättää kertomatta. Tutkimuksia on tehty aiheesta (tietysti tutkittu on voitu vain niitä lapsia joille on kerrottu) ja niiden mukaan lapset ovat suhtautuneet tietoon alkuperästään sitä paremmin, mitä aikaisemmassa vaiheessa heille on asiasta kerrottu.
Lainasimme myös aiheesta tehdyn dokumentin A Different Story, jossa lahjalapset kertovat kokemuksistaan ja mietteistään aiheeseen.
Pohdimme asiaa kovin ja dokumentin katsottuamme tulimme vahvasti siihen tulokseen, että me emme todennäköisesti tule kertomaan lapsellemme, jos toivottavasti sellainen vielä joku päivä meille siunaantuisi. Syitä on useita. Mutta jotenkin mua jäi ahdistamaan se, ettei mielestäni lapsen pitäisi joutua pohtimaan tällaisia aikuisillekin vaikeita kysymyksiä yms.
Mutta kuten sanoin, noin puoliksi menee se kertovatko ihmiset vai eivät. Eikä ilmeisesti ole toteen näytetty kumpi tapa sitten lopulta on se parempi. Varmasti on hyvin paljon myös tapaus/lapsi/perhekohtaista. Miettikää asiaa ja makustelkaa, kyllä se juuri teille oikea ratkaisu sieltä alkaa syntyä.
Ja tsemppiä yritykseen, toivottavasti meillä kaikilla on pian se pienokainen jota rakastaa.

Nimimerkille Papuli

Olen lahjasolulapsen ikionnellinen mummo ja lapsen vanhemmat ovat päättäneet kertoa lapselle muutaman vuoden kuluttua kuinka kovasti he lasta toivoivat, mutta että äiti ei muuten voinut lasta saada. On turha pitää niin suurta "luurankoa kaapissa". Lapsi on meille kaikille, sekä vanhemmilleen että isovanhemmille, sellainen aarre, että tämä asia ei hänen maailmaansa järkytä, koska hän tietää kuinka suunnattomasti me kaikki häntä rakastamme. Näin menetellen ei tarvitse koskaan pelätä, että lapsi sattumalta sen saa tietää jostain muualta kuin kotoa. Jos näin käy niin silloin hänen luottamuksensa vanhempiinsa järkkyy pahan kerran. Sitä mahdollisuutta emme anna tapahtua.

Terveisin ikionnellinen mummo