... että mun sydän enää särkyis mistään.
Mun oli pakko tehdä se. Pakko kertoa, että mä en pysty olemaan vain kaveri. En sellasen ihmisen kanssa, jota mä olen rakastanut koko sielullani joskus. En jaksa esittää iloista hänen seurassaan, en jaksa olla, niinkuin en välittäisi.
Koska välitän edelleen ihan liikaa.
Ei miehellä ollut mitään sanottavaa asiaan, kun kerroin miksei enää voida tavata. Ei vastannut mulle mitään. Ehkä pahinta on toisen ihmisen totaalinen välinpitämättömyys. En siis edes kaverina ollut vastaamisen arvoinen.
Mun oli pakko tehdä se. Pakko kertoa, että mä en pysty olemaan vain kaveri. En sellasen ihmisen kanssa, jota mä olen rakastanut koko sielullani joskus. En jaksa esittää iloista hänen seurassaan, en jaksa olla, niinkuin en välittäisi.
Koska välitän edelleen ihan liikaa.
Ei miehellä ollut mitään sanottavaa asiaan, kun kerroin miksei enää voida tavata. Ei vastannut mulle mitään. Ehkä pahinta on toisen ihmisen totaalinen välinpitämättömyys. En siis edes kaverina ollut vastaamisen arvoinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitten kyllä kannattaa unohtaa..Niinkuin itse tuossa totesit niin välinpitämättömyyshän tuossa on kyse..Olit kuitenkin rehellinen hänelle ja itsellesi, se on tärkeintä..Siitä sun on hyvä jatkaa
Ehkäpä se ei vaan osannut sisäistää tätä sun paljastusta. Varsinkin jos se todellakin piti sua ihan vaan ystävänä. En mäkään tiedä, osaisinko suoralta kädeltä vastata mitään sellaiseen paljastukseen? Mitä sä sitten odotit? "ööö, joo, kai me voidaan seurustellakin jos sä sitä niin kovasti kaipaat" tyylistä läppää vai?
eikä tää varmasti ollut sille mikään yllätys.
Taidan ite vaan kaivata menneisyyden haamuja, niitä "hyviä aikoja".
Kyllä tästä selvitään, olisin vaan toivonut, että joku kuittaus olisi tullut takaisin.
Ei-mitään on niin kylmää ja tylyä mun mielestä.
Niin siis selvennyksenä, että tässä taustalla on muutaman vuoden mittainen suhde, joka olosuhteiden pakosta aikanaan "lopetettiin" ja päätettiin vaan olla ystäviä....