Seurustelin tytön kanssa 3 vuotta, lasta yritettiin 1½ vuotta, ilman tulosta...Sitten suhteemme ajautui siihen pisteeseen että päätimme ottaa välimatkaa/erota ja katsella itsekseen miltä se elämä näyttää yksin. Riitoja ei oikeastaan ikinä ole ollut ja se ei ollut eron syy, ehkä vain se että tyttöni halusi katsella vielä elämää... minä olisin suhteessa halunnut jatkaa.. Mutta nyt sitten eroamisen jälkeen ja minun paikkakunnalta muutosta noin viikon päästä hän tulikin raskaaksi, tai siis olihan jo ollut silloin kun itsekin siellä olin, mutta emme siitä tienneet. Juteltiin asiasta ja kumpikin haluaa pitää lapsen, eli abortti ei ole käynyt mielessä ollenkaan, joten pidämme lapsen. Nooh... hän sitten on luvannut muuttaa mun luo tänne uudelle paikkakunnalle että saadaan kasvattaa yhdessä lasta ja että minä saan olla isä lapselle. Hän on puhunut että ei ehkä ole valmis enään minun kanssa parisuhteeseen ja katsottaisiin rauhassa miten asuminen ja lastenhoito sujuu yhdessä.. Minä toki vielä hölmönä elättelen toivoa yhdessä olemisesta,koska näin lapsen tulonkin myötä, tunnesiteetkin ovat vain kasvaneet häneen. Tällähetkellä suunnitelmat on, tai ainakin oli että hän tulisi tänne 3 kuukauden päästä kun pääsee töistä pois ja että sitten muutettaisiin saman katon alle. Nytpä hän on kuitenkin löytänyt uuden ystävän, siis miehen, jonka kanssa hän viettää aikaa todella paljon, hän ei jaksa enään jutella mun kanssa puheleimessa, ei kiinnosta puhua enään mistään, vaan haikailee ja miettii sitä uutta kumppaniaan koko ajan. Arvatkaa tuntuuko pahalta?! Nyt olen alkanut jo pelkäämään että hän ei ikinä muutakaan tänne vaan ilmoittaa jonkunajan kuluttua että viihtyy niin hyvin sen uuden miehen kanssa että ei halua enään muuttaa mihinkään... Siinäpä sitten on mukava kun joku toinen mies on sun lapsen kanssa sen syntymästä ja näkee kun se kehittyy ja itse olen sitten ns. viikonloppuisi.... jos sitäkään...
Eli tilanne on meleko hankala... En tiiä mitä ihmettä täs pitäs tehä? Miks tää kaikki pitää tapahtua nyt? Eikä esim: vuosi sitten kun kaikki oli vielä hyvin... Pää meinaa räjähtää kun miettii kaikkia asioita ja vaihtoehtoja mitä täs voi käydä. Tää juttu on varmaan aika sekavan kuulonen ja paljon asioita on mitä ei käy tässä ilmi, mitkä liittyy olennaisesti juttuun, mutta pääpiirteittäin se olis tässä... Mitä ihmettä mun nyt pitäs ajatella tai tehdä? itsellä ei nimittäin enään ajatus kulje ollenkaan... niin paljon olen tätä mutustellut ja pyöritellyt...
Eli tilanne on meleko hankala... En tiiä mitä ihmettä täs pitäs tehä? Miks tää kaikki pitää tapahtua nyt? Eikä esim: vuosi sitten kun kaikki oli vielä hyvin... Pää meinaa räjähtää kun miettii kaikkia asioita ja vaihtoehtoja mitä täs voi käydä. Tää juttu on varmaan aika sekavan kuulonen ja paljon asioita on mitä ei käy tässä ilmi, mitkä liittyy olennaisesti juttuun, mutta pääpiirteittäin se olis tässä... Mitä ihmettä mun nyt pitäs ajatella tai tehdä? itsellä ei nimittäin enään ajatus kulje ollenkaan... niin paljon olen tätä mutustellut ja pyöritellyt...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta varaudu siihen että tää sun naises ei muuta sun luokse,niin pahalta ku se kuulostaakin. koita jaksaa..
Otetaampas nyt järki oikein käteen. On todella epätodennäköistä, että sellainen suhde tulisi toimimaan, että asutte yhdessä, kasvatette lasta yhdessä, mutta kuitenkaan ette ole pari (ainakaan neisen mielestä). Jompi kumpi kuitenkin jossakin vaiheessa rakastuisi johonkin kolmanteen osapuoleen ja sitten kaikkia sattuisi. Kyllä sinun nyt vaan pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja todeta, että kyllä sinusta nyt on tulossa isä, joka ei voi olla lapsensa kanssa aina. Sovitte vaan selvät pelisäännöt. Et kai oikeasti kuvittele, että olisitte voineet asua yhdessä olematta peri siihen saakka kun yhteinen lapsenne täyttää 18 ja kummallaan ei olisi ollut suhdetta muualla?! Olet varmaan niin uppoutunut tähän asiaan, ettet pysty ajattelemaan asiasta aivan selkeästi. Nyt vaan myönnät tosiasiat ja keskityt siihen, että saat itsesi jaloillesi ja oman elämäsi parhaaseen mahdolliseen kuntoon, että voit huolehtia siitä vauvelista on se maailmaan pullahtaa.
Että hommaat virallisesti isyyden heti kun se on mahdollista, älä usko suullisiin lupauksiin tapaamisoikeudesta ym. Ja, ikävä kyllä, isyytesi varmistaminen laboratoriotesteinkin on välttämätöntä, koska suhteenne oli väljähtynyt jo ennen eroa. Koskaan ei voi olla liian varma näissä asioissa. Tsemppiä, kyllä kaikki selviää parhain päin.