Nettitreffailu on muuttunut luonteeltaan aivan käsittämättömäksi. Tuntuu, että nettitreffien varsinainen tarkoitus, TOISEN IHMISEN TAPAAMINEN JA MAHDOLLISEN SUHTEEN ALOITTAMINEN on jäänyt aivan TOISSIJAISEKSI.
Ihmiset roikkuvat netissä kuukausi ja vuosi tolkulla ja rakentavat ja hiovat profiiliaan kohti täydellisyyttä. Samaa täydellisyyttä haetaan toisesta. Tuntuu, että MONI EI EDES HALUA TAVATA, ollaan vain saitilla ja retostellaan ulkonäöllä, harrastuksilla, varallisuudella tms.
Profiileja kun lukee, monella korostuu valtava tekemisen ja harrastamisen tarve ja halu julistaa siitä muillekin. Ilmeisesti yksinäisyys on jo sitten niin vakiintunut olotila, että se ilmenee jatkuvana menemisenä vapaa-aikana. Monella tuntuu olevan jatkuva ajanpuute edes tavata toista! Toki aktiivisuus on hyvästäkin.
Varsinainen nettitreffien ajatus ja idea, toisen ihmisen kohtaaminen, tutustuminen ja suhteen aloittaminen on jäänyt jonnekin aivan taka-alalle. Ilmeisesti olemme niin irtaantuneet todellisuudesta, että pystymme enää virtuaaliseen vain tutustumiseen, ei muuhun. Todella säälittävää, jos näin on.
Pikatreffeillä ehkä käydään, mutta puolen tunnin pikaisen tapaamisen perusteella rankan työpäivän jälkeen todetaan "ei ollut mun juttu". Unohdetaan, että toiseen ihmiseen tutustuminen vie kuitenkin valtavasti aikaa. Ehkä taas jälleen kerran se oma yksinäisyys ja sinkkuus on niin vakiintunut tila, että ei oikeasti haluta edes tutustua toiseen. Voisi sattua, jos saisikin siipeensä.
Kummastuttaa myös se seikka, että kaveruutta tai ystävyyttä nettitreffeistä on turha hakea. Olisi kiva tutustua toiseen ja tapailla pelkkänä kaverina ja ystävänä. Eihän ns. tosi elämässäkään voi edellyttää, että joka kerta kun tapaa toisen ihmisen ravintolassa, harrastuksissa tms., että siitä tulee ns. oikea juttu. Monesti ollaan pelkkiä kavereita, ja siltä pohjalta tapaillaan ja vietetään aikaa yhdessä.
Ehkä todellisuus on sitten jonkinlaista utopiaa ihmissuhteettomasta yhteiskunnasta ; )
Ihmiset roikkuvat netissä kuukausi ja vuosi tolkulla ja rakentavat ja hiovat profiiliaan kohti täydellisyyttä. Samaa täydellisyyttä haetaan toisesta. Tuntuu, että MONI EI EDES HALUA TAVATA, ollaan vain saitilla ja retostellaan ulkonäöllä, harrastuksilla, varallisuudella tms.
Profiileja kun lukee, monella korostuu valtava tekemisen ja harrastamisen tarve ja halu julistaa siitä muillekin. Ilmeisesti yksinäisyys on jo sitten niin vakiintunut olotila, että se ilmenee jatkuvana menemisenä vapaa-aikana. Monella tuntuu olevan jatkuva ajanpuute edes tavata toista! Toki aktiivisuus on hyvästäkin.
Varsinainen nettitreffien ajatus ja idea, toisen ihmisen kohtaaminen, tutustuminen ja suhteen aloittaminen on jäänyt jonnekin aivan taka-alalle. Ilmeisesti olemme niin irtaantuneet todellisuudesta, että pystymme enää virtuaaliseen vain tutustumiseen, ei muuhun. Todella säälittävää, jos näin on.
Pikatreffeillä ehkä käydään, mutta puolen tunnin pikaisen tapaamisen perusteella rankan työpäivän jälkeen todetaan "ei ollut mun juttu". Unohdetaan, että toiseen ihmiseen tutustuminen vie kuitenkin valtavasti aikaa. Ehkä taas jälleen kerran se oma yksinäisyys ja sinkkuus on niin vakiintunut tila, että ei oikeasti haluta edes tutustua toiseen. Voisi sattua, jos saisikin siipeensä.
Kummastuttaa myös se seikka, että kaveruutta tai ystävyyttä nettitreffeistä on turha hakea. Olisi kiva tutustua toiseen ja tapailla pelkkänä kaverina ja ystävänä. Eihän ns. tosi elämässäkään voi edellyttää, että joka kerta kun tapaa toisen ihmisen ravintolassa, harrastuksissa tms., että siitä tulee ns. oikea juttu. Monesti ollaan pelkkiä kavereita, ja siltä pohjalta tapaillaan ja vietetään aikaa yhdessä.
Ehkä todellisuus on sitten jonkinlaista utopiaa ihmissuhteettomasta yhteiskunnasta ; )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Netissä on niin helppo hioa tarinaansa ja "tehdä" itsestään täydellisen. Siitä hienosta profiilista saa sitten huomattavan paljon huomiota, johonka ilmeisen moni jää koukkuun.
Ja kun profiili on tehty sitten hieman valheelliselta pohjalta, ei sitten uskalletakaan tavata livenä, sillä sitten itse ei vastaakaan sitä mitä on muille kertonut.
Eli samaa mieltä, aika täysin käsistä lähtenyt koko juttu.
Minakin tiedän ihmisen, joka on ollut koukussa pari vuotta. Hänellä on netissä laaja ystäväpiiri, lähinnä ulkomailta, jopa "parisuhteita".
Tosielämässä hyvinkin yksinäinen, hankala persoona.
Tuttua puhetta. Netissä sanavalmis, aktiivinen, pärjää kaikkien kanssa. Tosi asiassa elämä ihan erilaista.
... jonka tunnen on pitänyt galleria-sivustoa vuoden päivät. Hän päivittää sitä melkein joka päivä ja kävijämäärä on pitkälle toistakymmentä tuhatta tähän mennessä vai lieneekö jo enemmän. Hänen "päiväkirjansa" on pelkkää haavekuvaa. Hän kertoilee ulkomaalaisesta miesystävästään mitä on tämän kanssa puuhaillut (asiallisia ja uskottavia juttuja), mutta itse asiassa tuo nainen on aivan yksin. Minulle hän valehteli aikoinaan, että 20-30-vuotiaat miehet juoksevat hänen perässään... huh. Nainen on ikäisekseen kyllä ihan kohtuullisen hyvännäköinen, mutta hänen juttunsa ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Niin, ja ammatiltaan hän on omien sanojensa mukaan kirjailija. Tiedän, ettei hän ole ja saman voi todeta hänen tekstiensä laadusta... mutta jos hän saa siitä onnea itselleen ja lievitystä yksinäisyyteensä niin hyvä asia sinänsä, koska ei hän ulkopuolisia ihmisiä loukkaa ei herjaa. Elää vain omassa pikkumaailmassaan työttömänä ja syrjäytyneenä vailla live-kontakteja (kuten moni muukin netti-ihminen).
Nythän on niin, että jos haluat ikinä saada mitään vastausta tuolt nettideittien viidakosta, niin sen profiilin tai ilmoituksen on pakko olla jollain tavalla edustavampi kuin muut keskimäärin ovat.
Useimmille helpoin tapa tuoda näennäistä edustavuutta on juurikin listata mahdollisimman paljon extreme-lajeja harrastuksiinsa tai trendikkäitä lomakohteita ajanviettopaikoikseen. Samalla vihjaa ohimennen varakkuudesta ja mistä nyt tarvitseekaan vihjata ... ongelma on, että kun kaikki tekevät sitä, ja kynnys pieneen liioitteluun ja siitä edelleen suoranaiseen satuiluun on aika pieni, ei oikein mikään enää sävähdytä.
Mulla on nyt kokeilussa aika minimalistinen profiili jossa pari kuvaa ja melko vähän raapustusta, eikä yhtään viittausta harrastuksiin, varallisuuteen tai muihin tällaisiin ei-niin-olennaisiin asioihin. Toistaiseksi ei tuntuisi tämäkään toimivan :D
Ei auta toimivan karsittukaan profiili. Kokeilin myös.
Käsittääkseni ihmiset kertovat itsestään sellaisia asioita, joiden toivotaan löytyvän jossain määrin myös vastapuolesta. Muuten voi aika käydä pitkäksi. Osalle tietysti elintaso ja elämänlaatu kulkevat käsikkäin. Levottomuus ja ällistyttävät kulutustottumukset kertovat myös jotakin toisesta.
Jos esim. kertoo harrastavansa lukemista/kirjallisuutta ja/tai ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen, niin voidaan olettaa, ettei lukemistoon pelkästään kuulu seiskasta, iltiksestä tai ammattikirjallisuudesta koostuva repertuaari.
Ulkomailakin voi matkailla monella tapaa. Osalle matkailu tarkoittaa rantalomaa, toiselle shoppailua ja kolmannelle nähtävyyksien/museoiden kiertelyä.
Profiilit ovat vain suuntaa-antavia. Muutaman kirjoittelukerran jälkeen saa vastapuolesta hieman jäsentyneemmän mielikuva. Vapaa-aika on toki vapaa-aikaa. Arjen pyörittelyyn kuuluu myös vapaa-aika.