Löysin vuosi sitten toisen rakkauden. Kuukauden elin kaksoiselämää kunnes oli tehtävä päätös. Kerroin suhteesta miehelleni ja lopetin tämän uuden suhteen. Mieheni sanoo nykyään luottavansa minuun ja olemme läheisempiä kuin koskaan. Kuitenkin mieheni rankaisee minua edelleen, hän muistuttaa suhteestani useasti, kahlitsee minua, antaa minun kärsiä huonosta omasta tunnosta. Kauanko tämä jatkuu? Joudunko loppuelämäni kuulemaan asiasta ja miettimään mitä tuli tehtyä?
Kauanko rankaistaan?
erehtynyt nainen
142002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei tule miehesi mielestä katoamaan koskaan..niinkuin ei minunkaan mielestä oman entisen mieheni erehdys...se jää ikkuisiksi ajoiksi kalvamaan mieltä...aika parantaa ja joksikin ajaksi se saattaa lokeroitua miehesi mielen sopukoihin,mutta se ei sieltä häviä ja kun tulee ankeempia aikoja..niin johan sieltä lokeroista kaivetaan ne ikävimmät asiat...niin se vain menee...itsellenikin kävi niin vaikka kuinka yritin pitää pintani ja aika monta vuotta selvittiinkin... :(
loppuelämäkseni tuomittu kulkemaan mieheni talutushihnassa ilman omaa päätösvaltaa asioistani? jos mies on antanut anteeksi ja luottaa niin miksi sen edelleen pitää mennä niin? ymmärrän kyllä että se säilyy mielessä, ei tuollaista voi unohtaa. mutta jotain rajaa ja jonkinlaisia oikeuksia myös pettäjille?!
on keveämpi olo, kun tiedän, että naisiin ei kannata luottaa.Eletään vain onnellista lapsiperheen arkipäivää, pääasiassa lasten ehdoilla.Ei tule yllätyksenä, jos eukko kärähtää vieraissakäynnistä.Toivottavasti en kärähdä itse, sitä ei vaimoni ymmärtäisi.
Kun tunteet ei ole määrättävissä, nyt ei olla oikeussalissa, jossa voidaan antaa tietty rangaistusaika vaan anteeksianto tulee silloin kun tulee, tuo haaveilemasi täydellinen unohdus joskus, ehkei koskaan. Niin se nyt vaan menee, että teoilla on seurauksia, joita ei voi välttämättä tuhota vaikka kumpikin kuinka haluaisi. Eikö sitä puhuta aina kuinka toista ei voi pakottaa rakastamaan, eihän ihmistä voi myöskään pakottaa unohtamaan saati antaa sille jotain aikarajaa? Miehesi haluaa antaa sinulle anteeksi, mutta silti asia ei ole häneltä unohtunut ja vieläkin se satuttaa, ymmärräthän?
Yritä ymmärtää, että pettäminen suhteen aikana on hyvin paha juttu. Toinen osapuoli ei luota enää koskaan 100%. Siellä se ajatus aina takaraivossa jyskyttää. Että "mitä jos se taas tekee sen, kun se kerran jo kehtasi pettää". Eikö se toinen ollutkaan loppujenlopuksi niin mielekäs, kun et hänen matkaansa lähtenyt, vaan valitsit sen tutun ja turvallisen, jonka kanssa sitten päätit jatkaa?
mutta olisit laittanut vähän kielioppivirheitä, niin useammat olisi lentäneet lankaan.
lämmitetään taatusti sataan kertaan. Terapiasta voi olla apua, mutta voi olla että sekään ei riitä. Yrittää kannattaa kuitenkin. Jos terapian jälkeenkään tilanne ei parane, kehotan sinua vielä miettimään, kannattaako jatkaa.
Miks ihmeessä sun oli mentävä kertomaan miehelles pettämisestä?
Viissammat ovat sanoneet että kertomalla pettäjä haluaa päästä omasta syyllisyydestään.
Hyvähän se sitten on olla jälkeenpäin niin katuvaa että.
Miten hemmetissä sä kehtaat edes valittaa kun sua kohdellaan "väärin"? Pitäiskö sun päästä jotenkin helpommalla?
Kärsi nyt vaan nahoissas kiltisti miehelles aiheuttamasi paha olo.
Kyllä se helpottaa ajan kanssa. Hatutus nostaa aika-ajoin päätään (miehelläsi), mutta sun on vaan kestettävä se.
Toivottavasti se miehes ei jatka sitä vahtimista, koska jos toinen haluaa pettää, niin aina löytyy tilaiskuusia siihen. Ei se vahtiminen mitään auta. Siinä mies kiusaa vaan itseään.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa.
Kun kerroit heitit syyllisyyden miehellesi ja odotat nyt että kaikki on kuin ennenkin.
Olisitko itse kyllin kypsä moiseen?
...ei sulla muuta vaihtoehtoa ole...anteeksi voi antaa mutta koskaan sitä ei unohda.
Kannattais varmaan häipyä sen toisen luo jos vielä huolii toisaaltaan kuka oikeesti haluaa pettävän mallin valmiiksi?
Suhteet jotka perustuu heti alusta pettämiseen harvemmin toimivat..
antaisin anteeksi,ikinä en unohtaisi.En haluan enkä tarvitsen sellainen elämänkumppani jonka makaa ja levittelee jalkojensa toiselle miehelle.
ikinä unohda,valitan.
Mahdollisesti katkaisit suhteen, joka olisi ollut jatkossa parempi. Kun olet erheesi tunnustanut ja lopettanut "harha-askeleesi". on mies nyt paljastanut karvansa. Hän ei lakkaa piinaamasta, hän on ikuisesti katkera ja saat kärsiä tästä niin kauan kuin jatkat suhdettasi.
Tämä ei ole onnea, ei tuo hyvinvointia, vain pahoinvointia.
Jätä se mies, aja ulos kodistasi ja aloita uusi suhde tasapainoisen, aikuisen miehen kanssa!
idiootilta idioottimainen neuvo.