Tuntuu, että suhteessamme saan koko ajan enemmän ja enemmän periksi lähes joka asiassa. Liityen rahaan, anopille meneniseen ja hänen auttamiseen, kaupassa käyntiin, tiskaamiseen, siivoamiseen ym.
Vaimoni on toista kertaa raskaana. Eka kerralla tilanne ei ollut tällainen. Nyt hän vain syyttää minua egoistiksi. Itse hän työpäivän jälkeen saattaa mennä kaverilleen kylään kertomatta minulle asiasta mitään. Tulee sitten puolilta öin kotiin. Mikäli ei ole kyläilemässä tai muualla syö ja lukee kirjaa. Ei kuulemma raskauden takia jaksa muuta. Minä laitan ruokaa, tiskaan ja siivoilen. Kun en kestä epäsiistiä kotia.
Minä tienaan rahat perheeseen tekemällä pirusti ylitötiä. Tunnen, että olen vaimolleni enää vain pankki ja autonkuljettaja. Mihin muuhun hän minua tarvitsee. Jos hän pyytää jotain, enkä oikein ole halukas syystä tai toisesta, olen egoisti. Puhuu jatkuvasti, että minun pitää asua yksin, siis puhuu erosta. Viimeksi eilen illalla, kun oli kinaa anopille menosta. Joka viikonloppu sinne pitäisi mennä vanhaa äikäistä mummoa auttamaan! Alkaa mitta täyttyä.
Voisinko eronkin uhalla laittaa hänet tiukan paikan eteen. Talous (laskut) tulojen mukaan jne. Poikaani rakstan kovasti. Hän on mahtava pakkaus ja se on oikeastaan ainut syy, miksi en tosiaan katso tilannetta loppuun asti.
Vaimoni on toista kertaa raskaana. Eka kerralla tilanne ei ollut tällainen. Nyt hän vain syyttää minua egoistiksi. Itse hän työpäivän jälkeen saattaa mennä kaverilleen kylään kertomatta minulle asiasta mitään. Tulee sitten puolilta öin kotiin. Mikäli ei ole kyläilemässä tai muualla syö ja lukee kirjaa. Ei kuulemma raskauden takia jaksa muuta. Minä laitan ruokaa, tiskaan ja siivoilen. Kun en kestä epäsiistiä kotia.
Minä tienaan rahat perheeseen tekemällä pirusti ylitötiä. Tunnen, että olen vaimolleni enää vain pankki ja autonkuljettaja. Mihin muuhun hän minua tarvitsee. Jos hän pyytää jotain, enkä oikein ole halukas syystä tai toisesta, olen egoisti. Puhuu jatkuvasti, että minun pitää asua yksin, siis puhuu erosta. Viimeksi eilen illalla, kun oli kinaa anopille menosta. Joka viikonloppu sinne pitäisi mennä vanhaa äikäistä mummoa auttamaan! Alkaa mitta täyttyä.
Voisinko eronkin uhalla laittaa hänet tiukan paikan eteen. Talous (laskut) tulojen mukaan jne. Poikaani rakstan kovasti. Hän on mahtava pakkaus ja se on oikeastaan ainut syy, miksi en tosiaan katso tilannetta loppuun asti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
otappa se huomioon,että vaimosi on raskaana ja toinen raskaus ei ole koskaan samanlainen,kuin ensimmäinen.mieli heittelee laidasta laitaan....mutta sairaushan se ei ole ja joku rajahan tohon äksyilyyn on vedettävä,joten,jos ei asiallinen puhe auta,niin voithan ehdottaa,että,jospa sinä ottasit kamppees ja lähtisist vaikka vähäksi aikaa muualle olemaan.eihän kukaan jaksa ainasta narinaa kuunnella joku ratkasuhan siihen täytyy olla,joten yritystä kehiin toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Toki raskaus on oettava ja otettukin huomioon. Hänen mielialansa ei kylläkään heittele vaan on koko ajan sitä samaa väsymystä, rahaongelmaa, ym. Onko se sitten todellista vai vain henkistä minuun kyllästymistä joka laitetaan raskauden piikkiin, en tiedä. Minua ainakain sapettaa, kun oma mieliala olisi mitä parhain. Muuten suht tyytyväinen tilanteeseen.
Suhteemme saa kohta uuden käänteen, kun hän lähtee tästä kakkosasunnostamme omaan kotiimme Suomeen poikamme kanssa. Se on tilanteen sanalemaa, ei mistään erosta kyse. Asumme nyt ulkomailla. Ajattalen niin, että tämä tuleva ero selkiyttää tilanetta. Molemmilla on aika pohtia itsekseen, mikä onkaan parasta ja kaipaammeko enää toisiamme. Tästä yo. syystä en ole ryhtynyt mihinkään raskaampiin toimenpiteisiin näin "loppumetreiilä". Ettei tulisi tehtyä tyhmästi ja hätäisesti virheliikettä!
sitten vaimos miettii sitä rahallista tilannetta miten pärjäätte,kun tulee yks suu lisää ruokittavaks ja sinä teet hulluna töitä.kun tämä toinen on syntyny,niin kannattaisko sunkin ehkä vähän löysentää tota työ tahtia ja antaa enemmäm perheelle aikaa.se,kun ei ole kevyttä hommaa hoitaa kahta lasta yksin aamusta iltaan kokemusta on itellänikin...eikä vaimos välttämättä ilkeyttään sulle kitise vaan se voi johtua väsymyksestäkin...
Olen huomannut että hänen ajatuksensa ei kulje parhaalla mahd. tavalla väsyneenä. Lisäksi sättii minua erityisesti tällöin. Ehkä tämä ja se, että kohta hänen on yksin (äitinsä kanssa) huolehdittava taloudestaan ilman minua. Minä en joka viikonloppu sinne asti kykene ajamaan. Raha mielessä ja huolenaiheena raskaus. Voipi olla näin. Joten katsotaan. Kiitti tuesta!
semmonen,että oliskohan sen vaimos aika pikkuhiljaa jättää äitinsä vähemmäle huomiolle,kun tulee toinen muksu huusholliin eihän se voi joka suuntaan revetä.jos äitinsä on sairas tai muuta sellasta,niin onhan noita kaikenlaisia palveluja joista saa apua myös,jospa ehottasit sellasta?
niin heikkoja, että KAHDEN lapsen hoito vie voimat, eikä jaksa sitten mitään muuta???
En ole vielä ihan ikiloppu itsekkään, mutta minulla on ollut elämässä aika, jolloin oli viisi alle kahdeksan vuotiasta lasta, omia kaikki, siihen navetta- ja pihahommat lisäksi. Äitiyslomakin oli sen minkä synnyttämässä sairaalassa kävin ja navetalle takaisin...ja nyt nämä naiset valittaa, etteivät kotiäitinä jaksa kahta lasta hoitaa.
Totta, lapsia on ollut enemmän maaseudulla, mutta ihe kyllä, et puhu mitään kummankaan (sinun tai puolisosi) vanhemmista tai sisaruksista...Etenkin aiemmin samassa pihapiirissä/taloudessa on asunut useita sukupolvia eli eipä niitä lapsia ole itse tarvinnut hoitaa kokopäiväisesti. Samaten viisi-seitsemänvuotiaasta alkaen on lapia pyydetty auttamaan erilaisissa tehtävissä. Lomittajia yms on ollut ennenkin.
Maatalon työt ovat olleet osittain raskaita, mutta suurimmat on hoidettu talkoovoimin tms. Navettaan pitää kenties ehtiä aikaisin, mutta ei se päivä todellakaan aina ole pää kolmantena juoksua kuten toimistossa voi olla.
Kaksi vilkastta lasta kerrostaloasunnossa voi oikeasti olla rasittavampaa kuin 10 lasta ulkoleikeissä (kokemusta kummastakin on...)
Ehkä juttusi oli tosi, mutta harvempi 40-50v naisihminen kirjoittaa tuohon tyyliin...