http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708096445453_ko.shtml
Niin se on, julkisella paikalla anetaan lasten huutaja meluta, kun niin saa huomioita.
Vastuu kasvattajana jää; kun tämän vanhemman on saatava huomio ihan vaan sitten lapsen huutaessa, kun ei muuten saa.
Niin se on, julkisella paikalla anetaan lasten huutaja meluta, kun niin saa huomioita.
Vastuu kasvattajana jää; kun tämän vanhemman on saatava huomio ihan vaan sitten lapsen huutaessa, kun ei muuten saa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valitettavaa on, että sinänsä ironisesta kolumnista osa on totta. Nykyaikaisesta vanhemmuudesta ei kuitenkaan ole kyse, kun keskustellaan kasvatuksessa epäonnistumista. Sitä on sattunut kautta aikojen, ja tulokset näkyvät nyt niissä epäonnistuneissa aikuisissa. Katsokaas vaikka tätä anoppi-palstaa, virheitä on tehty jo melkein sata vuotta sitten. Vai olisiko elämän varrella opittu uusia virheitä hyvästä kasvatuksesta huolimatta, tiedä sitä.
Hupaisaa kommentissasi on se, että näitä huomiota haluavia vanhempia on ollut jo iät ja ajat. Ja mistähän ne sitten tulevat?
Lapsiahan hankitaan itsekkäistä syistä, oman egon pönkitykseksi ja että oltaisiin "normaaleja". Monit vanhemmat ovat hirveän kiukkuisia, arki ottaa todella hermoille, mutta silti on pitänyt hankkia lapsia. Lapsia ei pitäisikään hankkia muuta kuin sellaisten, joilla on halua lasten kasvattamiseen ja joka ymmärtää, että oma esimerkki on ihan olennainen asia kasvatuksessa. Heikkohermoisten ei tule hankkia lapsia ollenkaan, koska sellainen ihminen saa pelkästään pahaa aikaiseksi. Ei voi esim. raivota lapselle, että älä kiroile, jos isä kiroilee äidille ja kotona riidellään. Erityisesti murrosikäisestä lapsesta näkyy selkeimmin kodin arvot. Vaikea murrosikä on niillä lapsilla, joita ei olla kasvatettu ja joiden kotona on röyhkeät ja pinnalliset arvot.
Niin, on jännää, että vaikka esimerkiksi työpaikan saanti tai koulutukseen pääsy on joskus äärimmäisen vaikeaa, niin kaksi isoa asiaa on jokaisen ulottuvilla: ajokortin saaminen ja lasten teko. Niin liikenteessä kuin perheenisänä/-äitinäin voi tehdä äärimmäisen paljon pahaa viattomille lähimmäisilleen.
Osaksi puhut asiaa mutta aina ei pidä paikkaansa että vaikea murrosikä johtuu kotioloista.
Usein varmaan mutta kyllä se murkkuus ottaa joskus lujille vaikka koti olisi "tavallinen" ja ehjä,arvot kunniassa ja muutenkin kasvatus "normaalia".
Täydellistä kotiahan ei ole olemassakaan,jokainen meistä virheitä tekee vaikka kuinka yrittäisi hyvää.
Ihmisiä ollaan ja inhimillisiä.
Ja tällä en puolusta ketään enkä mitään,asiat ei vain aina ole mustavalkoisia eikä yksioikoisia.
Kyllä se niin vaan on, että jos lapselle opetetaan käytöstapoja, joka vaatii, että lapsen kanssa ollaan ja häntä ohjataan, niin kun lasta kiukuttaa, hän osaa hillitä puhumistaan ja riehumistaan. Kodeissa, joissa ei ole selkeitä rajoja ja joissa vanhemmat asettavat itsensä ja esim. oman uransa lasten edelle, lasten kasvatus jää yleensä retuperälle. Ei murrosikään tarvitse kuulua riehumista, mummojen potkimista kaduilla tai aikuisille haistattelemista. Ne ovat merkkejä käytöstapojen puutteesta ja kotona ovat asiat pielessä.
Tätä murrosikäasiaa on tutkittu ja on saatu selville, että eniten juuri murrosikäisessä näkyvät kodin arvot. Kun katsoo murrosikäistä, voi aika pitkälle päätellä, minkälaiset vanhemmat ovat. Erikseen on tietenkin, jos lapsi on jollain tapaa mieleltään sairas, mutta osa mielenterveyden ongelmistakin on ympäristötekijöiden aiheuttamia.
Ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että ihan kaikkien ei tule saada lapsia. Esim. narsistin on vaikea saada lastaan kasvatettua tasapainoiseksi. Lisäksi kun narsisti valitsee puolisokseen vielä läheisriippuvaisia, joten malli lapsille on mahdollisimman huono. Myöskään narkkareiden ja hoitamattomien alkoholistien ei tulisi saada lapsia, koska eivät pysty pitämään heistä huolta.
Edelleen puhut asiaa mutta en tarkoittanutkaan murkkuiän ongelmilla aivan tuota mummojen potkimista ja riehumista.
Sehän on todellakin merkki siitä että nuorella on pahoja ongelmia eikä ole "rakkaus kohdallaan".
Tarkoitin että murkkuus voi muuten ottaa tosi lujille ja olla henkisesti vaikea vaikka koti turvallinen ja "tavallinen" olisikin.
”Lapsi vahvistaa vanhemman kuvitelmia omasta keskeisyydestään. Jokaisen esikoisen vanhempi on maailman ensimmäinen isä ja äiti”
”Missä vaiheessa mä muka kasvan ihmisenä, mähän vain putoan tylsistymiseeni.”
JA SE ON KYLLÄ ANOPIN VIKA.
”Kaukosäädin? Mis on DVD:n kaukosäädin? Äkkiä! Mä istutan ne tohon kahdeks tunniks katsomaan Muumeja, ja sit suoraan nukkumaan.”
Isovanhemmat eivät tee velvollisuuttaan ja otan tenavaa hoitoon.
Lisäksi pitäisi saada rahallista ”tukea” omaan vapa-ajan viettoon ja lasten kuluihin, isovanhemman velvollisuus.
Kyllä näiden KIRKUVIEN mukuloiden vanhempien reagointi lastensa huutoon yleisillä paikoilla on; ”Ihanaa nyt MEIDÄT huomataan”
Tilanteessa kasvattaminen esm. täällä matkustaa muitakin eikä kukaan halua kuulla ja katsella tuollaista huutoa ja kiukuttelua.
Äitiyspäiväraha ja Lapsilisä pitäisi lakisääteisesti hakea jo ennen raskaasi tuloaan.
Voidakseen ne saada.
Kuten esm. Äitiysavustuspakkaus ennen raskauden 3.kk siihen on kriteerinsä. Tässä tuo on ehdoton, ilman mitään selittelyn mahdollisuuta.(Sikiön parhaaksi)
Nykyinen ehkäisymahdollisuus poistaa VAHINKO raskaudet.
Tämä haku pitäisi olla kuin tarkastus, että vanhemmaksi haluava tajuaa vastuusta ja velvollisuudesta vanhempana: edes alkeet. Lasta ei saa käyttää toimeentulotukena ja oikeutena vaatia yhteiskunnalta sosiaaliset tulonsiirrot vanhemman tuloiksi.
Ostoskärryissä on kyllä mäyräkoira tai useampi tupakaa ja viihdelehtiä, mutta lapsen ottama limpapullo palautetaan hyllyyn.
Mutta aika kärjistetty juttu, tuttavapiirissäni tuskin kukaan toimii kuten tuossa jutussa kerrottiin. Tarkkoja ollaan tv:n katselusta, ettei liian pienenä vaan tulisi neurologisia ongelmia. Tarkkoja ollaan siitä että tehtäisiin kaikki oikein, ettei vaan lapselle aiheudu mitään pahaa, että oltaisiin sille kullanmurulle täydellinen äiti ja isi. Se vain, että täydellistä ei ole. On päiviä jolloin jaksaa enemmän, ja päiviä jolloin väsyttää, eikä kyetä varpustamaan siihen myyttiin, mikä oman pään sisällä tarkoittaa hyvänä vanhempana toimimista lapsensa parhaan eteen. Siinä sitten vielä yksi tai kaksi isoäitiä kertomaan, miten sentään ennen vanhaan selvittiin mistä vain ja ei oltu vasyneitä, ja vaikka oltaisiin oltukin, silti mentiin läpi harmaan kiven. No, ehkä niin. Mutta miten se auttaa ketään tulemaan paremmaksi vanhemmaksi?
Läpi harmaan kiven. Siitä tuloksena me, jotka emme koskaan koe olevamme riittävän hyviä vanhempia.