Ahdistaa riitely, miten keskustella asiat kuntoon?

Riitojen sopiminen/selvittely voi olla joskus todella tuskaista, koska se menee herkästi vain toisen syyttelyksi, kun molemmat pitää oman päänsä. Aloita keskustelu sillä, että otat syytä itsellesi, niin ehkä toinenkin tulee sitten vastaan. Niin meillä.

kannattaa yrtittää puhua ja vaikka itse myöntyä kun kinastelu alkaa.. kun kumpikin on rauhoittunut niin puhutte asioista mikä painaa ja mitä asioille tekis..mutta joskus tekee ihan hyvää purkaa toiselle huonoa oloonsa...ja toisen on vaan kestettävä!!

Viestintä parisuhteessa on päättymätön prosessi. Ei projekti, joka alkaa tiettynä hetkenä ja päättyy toisena. Pika-avun tarjoaminen on vaikea asia, mutta sinun ja kumppanisi onnistumisen edellytyksiä parantaa, kun molemmat osapuolet sitoutuvat opettelemaan nykyistä toimivampaa viestintää.

Oletko, Minävaan, ehkä nyt tilanteessa, josta voisi sanoa - otan huomioon itseni, mutta en ota huomioon sinua, vai tilanteessa, josta sanoisit - en ota huomioon itseäni, mutta otan huomioon sinut?
Molemmat ovat hankalia tilanteita, joissa toinen voittaa ja toinen häviää. Toiselle tulee mielipahaa ja toiselle (ehkä) mielihyvää. Pidemmän päälle kumpikaan vaihtoehto ei voi toimia, koska saavan osapuolen vaatimukset kasvavat ja antavan osapuolen voimat vähenevät. Seurauksena saattaa olla toivottomuus, tilanne, jossa minä en ota huomioon itseäni ja en ota huomioon myöskään sinua.

Kannattaa pyrkiä yhdessä kumppanisi kanssa sellaiseen prosessiin, jossa molemmat voitte todeta - minä otan huomioon itseni ja minä otan huomioon sinut. Me molemmat voitamme.

Kun todella haluatte kehittää parisuhteenne toimivuutta, kannattaa siihen panostaa ja käyttää aikaa. Itselleni viestintä kumppanin kanssa on auennut vähitellen kuten hänellekin. Vuosien määrätietoisen harjoittelun, erehdysten ja korjausten jälkeen meillä alkaa olla kohtalaisen seesteinen viestintäprosessi hoidossamme.
Mm.kirja, Pariviestinnän parempi opas, ISBN 951-621-964-0, antaa hyvät puitteet omatoimisellekin harjoittelulle. Tietääkseni kirjasta on myös tiivistetty versio, mahdollisesti eri nimellä.

On todella vaikeaa tämä puolison kanssa viestimään opetteleminen. On aivan tolkutonta, että kun sanot jotain aivan tavallista asiaa esim. ruuanlaitosta niin kuin meillä tänä aamuna ja sinulla takuvarmasti ei ollut mitään taka-ajatuksia, niin puoliso jostain syystä otti viestini niin, että arvostelin hänen kalastuksen taitojaan ja loukkaantui ihan hirveästi. Sitten vaan yritetään olla kuin ei mitään olisi, vaikka ilmapiiri on hyvin tiheä. Ja sitten minä loukkaannun, kun hän sekaantuu asiaan, joka mielestäni ei lainkaan kuulunut hänelle. Ja soppa on valmis. Mutta olen päättänyt, että kun hän tulee kotiin, pyydän että voisimme keskustella tämän asian ihan selväksi asiallisesti ja ilman tunteenpurkauksia. Ajattelin kysyä, että voisitko kertoa, mikä viestissäni herätti sinussa tunteen siitä, että arvostelin sinua ja taitojasi. Jospa siitä sitten päästäisiin eteenpäin.

Pienistä ja yleensä tyhmistäkin asioistahan ne riidat tavallisesti tulevat.

Jossakin vastauksessa tähän asiaan tuli esille, että pitää ottaa sekä itsensä että toinen huomioon. Tässä se vaikeus onkin. Kun molemmat oppisivat katsomaan asiaa myös toisen kannalta. Minä ainakin yritän miettiä, miten toinen sanomani asian ymmärtää. Tosin kun tilanne on päällä ja tunteet leiskuu, ei sitä ehdi kontrolloida itseään. Olen tullut siihen tulokseen, että jos on pitemmältä ajalta selvittämättömiä juttuja, eli on lakaistu maton alle, niin kuin aamulla meillä, niin sitä jotenkin pakastuu ja sitten riidan aikana ei pysty hallitsemaan tunteitaan sitäkään vähää, mitä normaalisti. Vaikka ei tietoisesti vetäisikään vanhoja asioita mukaan, on ne sisällä ja vaikuttavat tunteista käsin. Jos asiat sitä vastoin selvitetään kunnolla, että ei jää epäselväksi, mitä toinen tarkoitti, niin uusi tilanne pysyy paremmin kontrollissa. Sillä aina niitä uusia tulee ennemmin tai myöhemmin.