milloin yhteenmuutto?

Minusta kummankin täytyy olla yhtämieltä muutosta. Minä ja mieheni muutimme 3 kk seurustelun jälkeen yhteen. Vaikuttimet olivat vähän samat, aina oltiin mieheni asunnossa ja minulla oli kaksi kissaa, joita kävin ohimennen moikkaamassa. Kissojen puolesta tuntui pahalta. No, päätimme ottaa riskin ja etsimme kolmannen asunnon johon kumpikin sitten muutti tasavertaisina asujina. Nyt olemme jo kolmannessa yhteisessä kodissa ja vuosia takana 12!
Toivotan sinulle pitkämielisyyttä ja puhukaa asiasta!

Rehellisesti sanoen, älä ole hassu. Vaikka edellisen kirjoittajan tavoin jotkut aina onnistuvatkin siinä, että nopeasti yhteen ja onni kestää pitkään tai ikuisesti, niin ei se jokatytön kohdalle osu. Ja erittäin todennäköisesti se ei osu omalle kohdalle silloin, jos toinen on valmiiksi asiasta eri mieltä. Mies saattaa hyvinkin vierastaa ajatusta yhteenmuutosta, koska epäilee, että seuraavaksi alkavat vaatimukset kihloista, häistä ja vauvoista. Näin me naiset valitettavasti joskus toimimme, kun yksi "palkinto" on saatu, nälkä kasvaa syödessä...

Viisi kuukautta on ihmissuhteessa älyttömän lyhyt aika. Ja tottakai sinä aikana ollaan yhdessä tiiviisti, sitähän se ihastuminen tarkoittaa.

Anteeksi vain, mutta se, että kyselet täällä "eikö yhteenmuutto olisi paras ratkaisu" osoittaa mielestäni, että olet vielä suhteellisen nuori ja miehesikin saattaa tietää sen. Yhteenmuutto on molemminpuolinen juttu, ja silloin kun se oikeasti on ajankohtaista, sen kyllä tietää ilman nettipalstojakin. Molemmat.

Ymmärrän pointtisi vuokranmaksusta, ja olin aikanaan itse samassa tilanteessa. Ei tullut silti mieleenikään, että olisin vuokran takia muuttanut miehen luokse.

Mekin ollaan mieheni kanssa yli vuosi seurusteltu ja ollaan puheltu jos ens vuoden puolella miettis yhteistä kämppää.. Ei kannata hoppuilla, kyllä sitä kotia ehtii leikkimään sitten loppuelämän.

Kukin tyylillään ja jokaisen oma asiahan tuo on, mutta kyllä siihen yhteenmuuttamiseen tarvitaan kummankin suostumus.. Painostamalla ei ainakaan saa mitään hyvää aikaiseksi.

Me asutaan poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla, pari sataa kilsaa välissämme ja ollaan puhuttu siitä, että hakisin töitä sieltäpäin. Siltikään emme muuttaisi vielä yhteen. Kummallakin olisi oma asunto.. En tiedä, onko viisasta vai ei, mutta näin meillä. Mikäs kiire tässä on?

Katselkaa tuota yhteiseloa ainakin vuoden verran ja jos tuntuu siltä, että yhteiselo onnistuu niin voihan sitä yrittää. Tilanne voi kuitenkin antaa sinulle eräänlaista vapauden tunnetta, kun asutte eri osoitteissa. Saman katon alla kun asustellaan niin siinä joutuu nopeasti tekemisiin toisen huonojen puolien kanssa.

Talodellisesta näkökulmasta ajatellen miehesi tulot alkaa vaikuttaa opinto- ja asumistukeesi. Miehesi maksaa kuitenkin suurimman osan asumiskustannuksista, koska omistaa asunnon (onhan siihenkin omat konstinsa kuinka tasata asumiskustannukset esim. alivuokralaisena olemalla).

Ei miehesi ajattele sinua riesana jos hän sinusta todella välittää.

Sinne vaan kimppaan ja kohta vikisemään vaikeuksia ja muuta mitä puuttuu kun ei osaa elää omaa elämää,vaan joku täytyy olla kainalossa koko ajan.

luulisin että about. kuukausi sen jälkeen kun oltiin alettu seurustelemaan, muutin miehen luo.. ei tässä asiassa kannata muita kuunnella, ihan itseään vaan. tottakai se vähän hullulta tuntui, mutta oon nyt puolen vuoden jälkeen onnellinen siitä että muutin kumppanini luo.. Sun kannattaisi jutella miehesi kanssa siitä mitä tämä ajattelee.. perustelet että miksi olisi parempi että asuisit siellä.. kannattaa sanoa että et halua edetä liian nopeasti mutta mielestäsi se olisi hyvä ratkaisu.. kysy myös mieheltä miksi ei olisi hyvä idea että muutatte yhteen.. Jos pystyt maksamaan omankin vuokran niin mikäs riesa sinä olisit? Jospa ehdottaisit jotakin koeaikaa, vaikka kuukautta, että katsotte miten yhteiselo sujuu.

Me seurustelimme n.2vuotta ennenkuin muutimme saman katon alle. Poikaystäväni tosin vietti kyllä suurimman osan viikosta minun kotonani.

Meille tämä ratkaisu oli hyvä. Ehdimme tutustua toisiimme hyvin ennen yhteenmuuttoa. Näin ollen mitään yllätyksiä ei sitten tullut kun kumppanin oudot tavat ja siisteyskäsitys ym asiat olivat jo tiedossa.

Yhteenmuuton myötä suhde arkipäiväistyi luonnollisesti jonkinverran, mutta mielestäni hyvän suhteen resepti on se että kommunikoidaan kaikista asioista, vihaisena ei mennä nukkumaan. Ei pidetä toista itsestään selvyytenä vaan käydään treffeillä aivan niinkuin alkuaikoinakin. ja myöskin päivittäinen flirttailu pitää suhteen hyvänä:)