eikö täydellistä voisi olla?

Minulla taasen ongelmana se,että minä rakastan naistani todella,mutten tiedä rakastaako naiseni mua enää?
Ja välilliä tulee tunne,että hän haluaa olla kanssani vain silloin,kun se hänelle sopii ja hän on hyvällä tuulella. Minä haluisin jutella ,mutta hän taas ei,koska se ei vain kuulu hänen tapoihin jutella,hän ahdistuu,jos samoja asioita toistuu minun keskusteluissa, sanoissani saan pikkasen varoa, ja samoin minusta tuntuu etä olen itsestäänselvyys. Tosin varsinaisen riidan asteelle erimielisyytemme ei ole koskaan (vielä)noussut. Hän näyttää myös peräytyvän suhteemme kehittymistä ajatellen. En todellakaan tiedä missä mennään,enkä taida enää uskaltaa ottaa asiaa puheeksi,koska hän ehkä ei enää jaksa yhtäkään keskustelua ja laittaa välit poikki,jota en missään tapauksessa haluisi. Olemme kuitenkin kokeneet niin unohtumattoman hyviä aikoja tänä aikana,ettei ihan vähästä saisi luovuttaa..,pitäisköhän mun ottaa etäisyyttä?,olenkohan liian takertuvainen?
Koska hän on elänyt niin kauan ilman ns normaalia parisuhdetta,niin onko tämä 2 vuotta tiivistä seurustelua ollut liian suuri muutos hänen elämässään? Ja kyse ei enää ole mistään 20v-rakkaudesta,vaan tuplaten se.En kuitenkaan vähättele 20-vuotiaiden suhteita, samaa suhdesoppaa se on,hieman eri mausteilla höystettynä vaan.
Kuitenkin suhteessamme on edelleenkin paljon hyviäkin asioita,tunnemme toisemme,olemme monista asioista pääpiirteittäin samaa mieltä,ajatusmaailmamme on yhteneväinen ja uskoakseni molemminpuolin meillä on hyvä olla toistemme seurassa.
Mitähän minun ,tunteilla niin voimakkasti reagoivan miehen tulis ny tehrä..

samassa paketissa siis! Minulla on ainakin yksi sellainen. Mieheni käy kyllä välillä kavereiden kanssa ulkona (kuten minäkin) mutta niistä kerroista sovitaan aina etukäteen ja seuraava päivä vietetäänkin sitten kahden jotain puuhaillein. Lisäksi jos on mieheni vuoro imuroida sillä viikolla kun menossa ja tietaa ettei baari-illan jälkeen jaksa sitä tehdä, hän tekee sen ennen baariin lähtöä, eli hoitaa kyllä omat velvoitteensa.
Sinulle suosittelisin miehen vaihtoa, jos kavereitaan enemmän rakastaa, kyllä naisen tulisi aina olla se ykkönen. Täydellisiä miehiä toki ei ole (sukat eivät aina löydä pyykkikoriin ym.), mutta ei itseään kannata ovimattona pitää!

Ei ole kyllä reilua että kaveri-ilta menee jatkuvasti sinun edellesi.. Te ette taida kauheasti viettää yhteistä laatuaikaa vaan pelkästään arki rullaa? Kieltämättä sitä mieluummin menee varmaan kavereiden kanssa kaivelemaan munia jos ei ole mitään mielekästä puuhaa sinun kanssa. Jotta siihen tulisi muutosta, niin molemmilla pitäisi olla mielikuvitusta ja keksiä jotain yhteistä kivaa, eikä vaan sitä että istutaan kotona ja katotaan salkkareita.. Menkää vaikka jonnekin lemmenlomalle!

Älä syytä vaan miestäsi, tee itsekin jotakin asian eteen! Jos vaan siivoilet kotona ja huomauttelet siitä mitä olet TAAS tehnyt niin tuskin se häntäkään riemastuttaa.. ehkä joku päivä hänkin tajuaa että oma osuus pitäis tehdä, mutta tuskin nalkutus siihen auttaa.

Ja kukaan ei ole täydellinen, vaihtamalla ei miehet yleensä parane.. Sun pitää vaan pitää puolesi suhteessa ja yrittää saada mies innostumaan koska mies ei ilmeisesti sitä itse osaa tehdä.