Turvallisuudentunne miehestä???

Minä en ehkä fyysistä turvaa ITSELLENI etsi, mutta turvallisuuden tunne siten ehkä on mukana, että pidänkö miestä LUOTETTAVANA. Eli kun etsin kuitenkin sitä vakikumppania, niin haluaisin myös lapsia - eli miehen pitäisi tuntua siten turvalliselta, että uskoisin hänenkin haluavan sitoutua noin pariksikymmeneksi vuodeksi - senhän lapsenkasvatus ainakin vie.

Ja turvallinen siten, ettei hän alista minua, komentele minua, ei halveksi minua, ei kunnioittaisi minua - eli että uskallan OLLA hänen seurassaan vaikka ihan kahden, vaikka keskellä metsää mökissä, eikä minun tarvitse pelätä, että hän tekee minulle jotain, mitä en halua (lyö tms.)

Moni etsii varmaan siementäjää ja ties mitä bodaria itselleen suojelijaksi. Mutta miksi ihmeessä?
Riittää varmaan suurimmalle osalle naisille aivan normaali, kaikin aistein varusteltu mies, joka tulee naisen kanssa toimeen niin henkisellä kuin muillakin tasoilla.
Sinun mittoihin varmaan ihastuu osa "naikkosia", joten saumoja sinulla aivan varmasti tulee olemaan:)!

Osa naisista katsoo miehen varallisuutta, osa jotain muuta naiselle itselleen merkittävää asiaa.

pitkät ja sopusuhtaset miehet... kyllä kiinnitän huomioo.ehkä tossakin on vähän totta että olo tuntuu turvallisemmalta:), mutta sitten kun puhutaan rakkaudesta, niin koolla ei oo väliä...

Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja itkuisin silmin sanoin bye bye miesystävälleni, jonka kanssa jo kolmatta vuotta kohta olisimme taivaltaneet.
Aluksi sokeana pyörin miehen hyvän huumorin, rakkauden ja ajoittaisten hyvien hetkien sumussa, kunnes huomasin, että minähän se olen enemmän mies kuin tuo edessäni oleva neiti, jolle vahingossa oli luotu jotain uloketta jalkojen väliin.
Olen nainen isolla N:llä ja haluan todellakin, että mies on myös mies isolla M:llä. Ehdottamisti miehen täytyy olla minua ainakin päätä pidempi, (lihaskimpuista en välitä), mutta harteikas täytyy olla. Se luo jo huomattavasti eroa naisen hentoihin olkaluihin ja siinä onkin jo tarpeeksi "ulkoista" turvaa, mitä mies voi minulle antaa, kun hän kaappaa minut syliinsä ja ai että on ihanaa.
Miehekkyyttä ja herrasmiehisyyttä puhekielessäkään ei sovi unohtaa. Kun nuo kaksi: miehisen turvallisen puheen ja "kropan eleet" yhdistää.. siinä on jo oikea turvallisuus-setti.
Tämä ex-mieheni, oli lähinnä se ihana mies minulle neljän seinän sisällä (jos silloinkaan) ja muualla hän hysteerisesti osoitti minulle puheellaan ja kehollaan koko ajan jokaisesta epäilyttävästä ihmisestä ympärillämme. Kun "hätäpaikka" tuli, huomasin, että sehän olin minä, joka yritti suojella miestä ja lohduttaa ja rauhoittaa ja kaapata syliin. Hellanlettat tentään... vaikka oli kuinka mukava mies muuten, oli pakko lopettaa se siihen, koska hänestä ei todellakaan ollut minulle (NAISELLE) miestä.
Jotkut naisethan voivat toki pitää "pehmommista" pojista, mutta voin luvata ukit kuulkaa, että suurin osa naisista kaipaa MIESTÄ... muuten me varmaan olisimmekin jo lesboja.

kirjoitti: Sissi
Mitä mieltä, kantaa?