Perheellinen sinkkuna

en ole kokenut mitään,
kun kerran mentiin naimisiin, siinä on pysytty,
lapset ovat jo 30v.

Aina on mietitty, löytyisikö parempaa puolisoa ja vastaus on ollut että yhtä luotettavaa ei löydy.
Aina uusissa tapauksissa on jo jalka ovenvälissä lähdössä.

Mutta
jos olet eronnut tai eroamassa,
mikä on hirveän ikävä ja huono tilanne jos on lapsia, näin on aivan varmaan, 90% tapauksista.

Vaikka lapsesta tulee hyvin koulutettu, hän on vain yhden alan taituri, raha-alan,
siitä heikko alkaa omaa perhettä rakentaman.

sinun todella pitäisi katsoa,
taaksepäin.

sinun pitäisi ymmärtää miehen ja naisen erot.
sinun pitäisi ymmärtää,
että ensin kaikki panostetaan kotiin,
jos jää aikaa ja potkua, tai rahaa, sitten vasta omiin juttuihin.

Ysi ikävä totuus on,
aina seuraavat suhteet ovat vieläkin huonompia, kuten vaihtoautotkin ovat huonompia uusiin verrattuna.

Mutta elämä kasvattaa, toisia nopeammin ja toisia hitaammin.

Kolmannen puolison kohdalla vaatimukset yleensä loppuvat, ihmisestä
tulee nöyrä ja tyytyy paljon huonompaan puolisoon kuin se ensimmäinen olisi todellisuudessa ollut.

Mitään ei voi siis kauheasti yleistää. No itse olen eronnut 6 vuotta sitten ja takaisin siihen suhteeseen en menisi mistään hinnasta (sitä kesti kuitenkin yli 20v). Monet karikot koitettiin kestää ja antaa anteeksikin, vaan loppuhan siitä tuli. Jopa tyttäremme on tyytyväinen siihen ratkaisuun. Perhe josta puuttuu rakkaus, heijastuu myös lapsiin. Päivääkään emme ole riidelleet lapsesta ja hän on yhtä rakastettu molempien puolelta. Ei ole koskaan tarvittu muiden tekemiä päätöksiä tapaamisista, vaan tyttö on aina saanut viettää viikonloppunsa oman päätöksen mukaan. Pysyvä koti hänellä on kuitenkin minun kanssani.

Helppoja juttuja erot eivät ole koskaan, sillä siinä on niin monia seikkoja jotka tuntuu todella pahalta. Eroon johtaneet syytkin ovat erilaisia ja siksi on mahdotonta alkaa täällä kauheasti neuvomaan. Mutta jos suinkin mahdollista, niin koittakaa saada asiat puhuttua niin selviksi kuin mahdollista ja ilman jumalatonta riitaa. Se tajuton riitely kun ei enää tee ainakaan asiaa helpommaksi. Tiedän, että tunteet ovat pinnassa, mutta jos päätös on yhteinen, niin kyllä siinä pitää kyetä käyttäytymäänkin kuin aikuiset. Se helpottaa jatkossakin, varsinkin jos on niitä lapsiakin.
Voimia tarvitset ja ystävät ovat tukipilareita, mutta parempi yksin, kuin suhteessa joka on todella mennyt jo karille. Kyllä sinä pärjäät!