Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa yli 6 v. Minä olen 29 v. ja mieheni 28 v. Suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta (vauvaa, asuntoa ym.) ja mieheni kertoi tähän asti olleensa sitä mieltä, että haluaa olla kanssani loppuelämänsä. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, viihdymme yhdessä, riitelemme harvoin ja olemme samaa mieltä asioista. Nyt hän on tavannut itseään nuoremman naisen, joka on ihastunut häneen ja hänkin kai tähän. Mieheni sanoo ruvenneensa miettimään, olenko kuitenkaan oikea hänelle. Onko hänellä nyt yhdistynyt kolmenkympin kriisi, sitoutumiskammo, seitsemän vuoden parisuhdekriisi vai mistä on kysymys? Hän sanoo ajatustensa olevan aivan sekaisin. Minä en ymmärrä tätä. Jos kaikki on ollut hyvin, miksi yhtäkkiä tallainen sekavuus? Kriisin ja ajatusten sekavuuden henk.koht. kokeneet, voisitteko valaista minulle, mistä on kysymys?
Kriisin kokeneet!
Sissi
3588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tapahtuu kun oma maailma "romahtaa" tai vahtaa muotoaan yhtäkkiä odottamattomalla tavalla. Kriisissä on usein kyse jonkinlaisesta heräämisestä. Kestää hetken aikaa että osaa suhteutua muutokseen. Voi olla ettö poikaystäväsi on ihastunut jollain uudella tavalla ja hän ihmettelee noita uusia tuntemuksia.
Kriisit aiheuttaa aina sisäisiä muutoksia ja usein se heijastuu ulospäin muutoksina esim. parisuhteessa. Jotain teillä muuttuu varmasti. Suhteen ei tarvitse loppua mutta miehesi on varmasti kriisin jälkeen vähän erilainen.
Sitä kai tämä elämä pohjimmiltaan on: Muutosta. Suurin tuska tuntuu tulevan sillai että yrittää rakentaa jotain "pysyvää". Ei sellaista ole. Kestävä parisuhde on mahdollinen mutta siihen pitää jättää tarpeeksi joustonvaraa väistämättömille muutoksille joita elämä aina tuo tullessaan. Ja oikeastaan...hyvä niin.
Ymmärrän muutoksen itsekin. Mietin vain, viekö tämä uusi ihastus mennessään vai onko meillä vielä mahdollisuus. Elämä kai näyttää.. Muutimme erillemme, jotta hän saisi tilaa ajatuksilleen.
vuosi sitten menetin ihmisen elämästäni jonka kanssa kuvittelin viettäväni koko loppuelämäni.
Teillä ei tarvitse tietenkään tapahtua samoin.
Jos jotain niin aina kun elämään tulee tyhjiö niin ennemmin tai myöhemmin se kyllä täyttyy ja jälkeenpäin ajateltuna usein...paremmilla asioilla.