Tää ei varmaan kuulu tähän osastoon, mutta huomaan tällä osastolla olevan aikamoinen trafiikki, joten luotan, että edes saisin muutaman vastauksen asiaan, jota itsekseni olen jo liikaakin pohtinut.
Kysymys on rakkaasta ystävyyssuhteesta, jossa olen pikkuhiljaa huomannut miehen alkoholisoituneen. Missä se raja kulkeekin, niin alkoa ottaa monena päivänä kuitenkin viikossa, mielestäni se on paljon. Myös sukulaiset ovat asiasta kuulema jo huolissaan. Kaikkein kamalinta on se, että näen uskomattoman ihmisen menevän kohti pohjaa.
Hän ilmoittelee humaltuneena itsestään ja halusta elää kanssani. Olen huomannut, että selvistä päin yhteydenpito on vaikeaa. Miksi? Rakastan häntä suunnattomasti ja haluaisin yhteistä, mutta en uskalla tästä syystä johtuen. Olen yrittänyt hänelle siitä varovaisesti sanoa, mutta ongelmaa ei kuulema ole.
Mitä mieltä olette, pitäisikö minun yrittää puhua hänelle vain "järkeä", joka tosin ei taida onnistua ja yrittää ohjata hoitoon? Vai lopetanko yhteydenpidon kokonaan? Pettäisinkö hänet?
Kyllä tiedän tarinat, että ihmisen pitää haluta itse hoitoa, mutta todellisuudessa he eivät halua, koska heillä on "sairaus, joka sanoo, etteivät he ole sairaita". Olen käännekohdassa elämässäni, miten tässä kohdin osaisin tehdä oikein?
Kysymys on rakkaasta ystävyyssuhteesta, jossa olen pikkuhiljaa huomannut miehen alkoholisoituneen. Missä se raja kulkeekin, niin alkoa ottaa monena päivänä kuitenkin viikossa, mielestäni se on paljon. Myös sukulaiset ovat asiasta kuulema jo huolissaan. Kaikkein kamalinta on se, että näen uskomattoman ihmisen menevän kohti pohjaa.
Hän ilmoittelee humaltuneena itsestään ja halusta elää kanssani. Olen huomannut, että selvistä päin yhteydenpito on vaikeaa. Miksi? Rakastan häntä suunnattomasti ja haluaisin yhteistä, mutta en uskalla tästä syystä johtuen. Olen yrittänyt hänelle siitä varovaisesti sanoa, mutta ongelmaa ei kuulema ole.
Mitä mieltä olette, pitäisikö minun yrittää puhua hänelle vain "järkeä", joka tosin ei taida onnistua ja yrittää ohjata hoitoon? Vai lopetanko yhteydenpidon kokonaan? Pettäisinkö hänet?
Kyllä tiedän tarinat, että ihmisen pitää haluta itse hoitoa, mutta todellisuudessa he eivät halua, koska heillä on "sairaus, joka sanoo, etteivät he ole sairaita". Olen käännekohdassa elämässäni, miten tässä kohdin osaisin tehdä oikein?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuten itsekin totesit, juominen ei lopu kuin omasta päätöksestä. Ei aikuista ihmistä voi kieltää edes omaa elämäänsä pilaamasta.
Mies epäilemättä pitää sinusta, kun ottaa kännissä yhteyttä. Valitettavasti sitä varmaankin sitten hävettää selvinpäin, joten hänestä ei kuulu mitään.
Sinuna pitäisin suhteen ystävyyden tasolla niin kauan kunnes mies lopettaa juopottelun. Suhdetta on turha jäädä odottelemaan tai voi koko elämä mennä odotellessa.
sanoistasi. Olen juuri tuota miettinyt, että voisinko siirtää hänet ystävyysosastolle, mutta en oikeastaan voi, sillä tunteet ovat niin syvällä.
et yritä puhua mitään (tai enemmän kuin varovaisesti), saatat myöhemmin katua, ettet oikeastaan yrittänyt. Mies saattaa vähätellä juomistaan sinänsä, mutta jos kerrot hänelle omat tunteesi ja halusi ja sen, että yhteisen elämän esteenä on vain juominen, mies saattaa muuttaa asennoitumistaan dokaamiseensa. Tai sitten ei, mutta ainakin olet yrittänyt.
Jos mies on aina tavatessa kännissä ja selvin päin vaikea tavoittaa, kirjoita sille kirje, jota se saa omissa oloissaan mietiskellä.
olen jo tehnyt, tietää tunteistani ja halustani olla yhdessä, mutta en muuta yhteen miehen kanssa joka käyttää noin runsaasti alkoa. Olen myös kirjoittanut jne jne.