Tuohon omaan kysymykseeni tiedän jo kyllä vastauksen...järki sanoo tekisin, sydän sanoo että mieti. Olen seurustellut 3,5v persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa, jolla aivan kultainen sydän, huomaavainen ym. kun sillä päällä on. Toisinaan kamala...kuin eri ihminen, juopottelee, käyttää tilinsä viikossa ja ruinaa multa lisää viina ja tupakkirahaa. Miks ihmeessä en vaan pääse eroon? Haluaisin lopettaa suhteen, en saa siitä mitään, seksiä on tosi harvoin. Itse olen kovin seksuaalinen ihminen, kaipaan myös hellyyttä ja läheisyyttä paljon. Jotenkin mies aina kääntää asiat mun syyksi. On sanonut monta kertaa, että vetäis mua turpaan, jos olisin mies. Omasta mielestäni olen kuitenkin ihan ok nainen, hoidan työt, en käytä viinaa, en polta, harrastuksia on, hoidan kodin enkä jäkätä muusta kuin mainitsen ainaisesta rahanmenosta, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa mieli järkkyä. Itkeskelen salaa töissä ja olen alakuloinen. Onko ketään samassa tilanteessa olevaa? Josta saisi vaikkapa ystävän? En ole puhunut muille ystävilleni asioitani...
tekisinkö oikean ratkaisun?
Mariana68
61186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
teillä ei ole lapsia ettekä ole naimisissa. Se helpottaa ratkaisun tekemistä huomattavasti.
Entä onko teillä yhteistä omaisuutta, yhteinen asunto tms.?
Jos mitään tuollaista ei ole, ei tarvitse paljon harkita. Rakkautesi kuihtuu kyllä muutaman lähivuoden aikana, mutta haluatko kokea ne vuodet tuon henkilön kanssa vai joissakin aivan muissa merkeissä?
Yleensä kannatan suhteen jatkamista, mutta jos sinä et saa siitä mitään eikä lapsia ole, niin miksi tuhlata elämäänsä?
Ehkä on parempi lähteä silloin kun jää vielä kauniitakin muistoja.
Sen miehen kannattais lopettaa se viinan juonti.
Olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa, voimia sinulle. Itselleni on vaan mahdotonta katkaista suhdetta... raha ei onneksi ole mukana ongelmissa, exä kylläkin. Ulkopuolisena se on helppo sanoa, että lähde nyt. Älä hukkaa vuosiasi. Uuden kanssa on helpompaa.
sitä ensimmäistä lyöntiä?
Taas kerran,luin kuin omaa kertomustani,on todella vaikeaa rakastaa ja lähteä.
Mieti kaksi kertaa,(oletko jo luisumassa siihen tilaan,josta,)mitä kauemmin se jatkuu,sitä vaikeampaa on irrottautua.
Oletko jo alistettu,kaikki tapahtuu miehen ehdoilla,onko sinulla enää ystäviä,voitko mennä,tulla ilman kaiken kattavia selityksiä.
Mitä enemmän ripustaudut mieheen,anoen rakkautta,seksiä,sitä tiukemmin hän kiertää sinut pikkusormensa ympäri,kiduttaen henkisesti,antaen välillä välähdysen,siitä ihanasta miehestä,johon aikoinaan rakastuit.
Kuulostaako mikään tutulle???
Itse jäin typeryyttäni,uskoen rakkauden muuttavaan voimaan ja mitä sain..pettämistä,valehtelua,pahoinpitelyä,rahan pyytelyä,jopa omin luvin ottamista,kaikkinensa hyväksikäyttöä.Tämä tuli esiin,vuosien jälkeen.
Siis,kannattaako tuhlata elämänsä????
hei. olisi kiva jutella enempi kanssasi samassa tilanteessa olen minä kanssa.. laita mulle meiliä! [email protected]
Mitä pitenpään olet hänen kanssaan sitä vaikeanpi on lähteä pois.