perhe painostaa sopimaan

Moips,
Tossa just luin tekstiä persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä. Tarkemmin siis oireista. Ja kyllä jokainen kohta napsahti nuorimpaan siskooni.

En ole ollut hänen kanssaan väleissä 3,5 vuoteen. Tällä kertaa syynä oli kun hän yritti iskeä mieheni ja sen päälle sai hirvittävän raivokohtauksen ja kävi päälle. (Mies kertoi tästä iskuyrityksetä jälkikäteen tämän mainitsemani raivokohtauksen jälkeen kun välit olivat jo tapahtuneesta suhteellisen kireät).

Eikä minulla ole mitään syytä epäillä etteikö tämä iskuyritys mennyt hänen kertomallaan tavalla, VARSINKIN kun "tunnen" siskoni, sekä tiedän monet hänen tempuistaan.
Eikä tuo iskuyritys edes hämmätyttänyt millään lailla. (koska sisko flirttaili edellisillekkin poikaystävilleni, ja humalassa oli suorastaan mahdoton, vaikkei suoraan asiaan käynytkään).
Arvatenkin, eipä hän häihimmekään kutsua saanut.

Ongelma vaan alkaa olemaan se että muu perhe on täysin kiukustunut minuun, kun minua ei kiinnosta korjata välejä.

Ja tässä vähän aika sitten nähtiin hautajaisten yhteydessä. Siinä hän minulle vakuutteli muuttuneensa paljon, myöhemmin istuimme iltaa äitini luona, alkoi taas sama vanha raivoaminen, kiukuttelu, huorittelu ja haistattelu. Tällä kertaa vaan vihat niskaansa sai toinen siskoni.
Ja kun äitee yritteli rauhoitella, niin hyvä ettei turpaansa saanut. Katsoin siinä vaiheessa parhaimmaksi mennä vähin äänin nukkumaan.
Eli se siitä hänen "muuttumisestaan".

Mimmi on nyt 25 -vuotias, nyt ensimmäistä kertaa töissä (3 kuukauden lyhyt keikka), ei ole ammattia, ei mitään muutakaan.
Entinen poikaystävä elätti siskoa monta vuotta, ja hän tuli petetyksi ja jätetyksi monta kertaa, mutta otti jostain hullusta syystä siskon aina takaisin kun tämä sormiaan napsautti.

Nyt taasen äitimuori elättää rahallisesti, siitäkin huolimatta että toinen saa nyt palkkaakin (huvittavaa), myös toinen siskoni kuulemmma myös pistää aikaajoin tälle siskolle rahaa.
Äidin avomies on jatkuvasti aivan hiilenä nuorimman siskoni käytöksestä äitiämme kohtaan.
Sisko päästelee suustaan ihan käsittämättömiä asoita. Osa jutuista on ihan vainoharhaista höpötystä.

Ja näitä hänen kuuluisia raivokohtauksiaan pelätään perheessä, sen tähden kukaan muu ei uskalla sanoa mitään, ja kaikki tehdään miten sisko ilmoittaa ja haluaa, tai muuten alkaa taas hillitön raivoaminen, joka on sitten aivan suoraa huutoa ja haistattelua (paitsi minä en koskaan ole hänen kiukutteluihinsa taipunut, siksi olenkin niin paha paha paha).

Erittäin ihana ja herttainen hän osaa olla jos jotain todella haluaa, tai yleensä siinä vaiheessa hän haluaa jotain.
Kiitosta hän ei osoita kellekkään, jotka häntä rahallisesti ja henkisesti tukevat, vaan paskaa niskaan syytää ämpäritolkulla.

Olen tilanteesta myös jutellut äidin avomiehen kanssa, tai siis hän halusi sydäntään purkaa. Ja äiteekin jättää kertomatta niitä pahimpia asioita miten sisko käyttäytyy, ja joka kerta meinaa korvat tippua päästä kun asiat vaan pahenevat. Ja alkaa äiteekin kuulemma olemaan henkisesti aivan finaalissa ja kohta itsekkin hoidon tarpeessa.
Äitee alkaa olemaan siskolle jo sen verran sokea, että siskosta ei saa sanoa mitään pahaa. Ja jokaisen pitäisi kuulema ymmärtää että tällä siskolla on NIIIIIN vaikeata.
Mutta eihän tuollainen hyssyttely ja kaiken maksaminen siskoa millään tavalla auta, ja vielä vähemmän auttaa häntä itsenäistymään omassa elämässään.

Tässä vaiheessa on pakko sanoa sen verran että en ole millään tavalla kateellinen siskolle. Minulla menee kuitenkin hyvin. On työpaikat, loistava mies ja oma iso talo.

Nyt tää onkin niin surkuhupaisaa, että sisko on pitkän aikaa sydäntäsärkevästi jauhanut "perheelle", että haluaa saada välinsä korjattua minuun, ja kuinka on ikävä (tunne vaan ei ole molemminpuoleinen). Ja kieltää että on koskaan mitään tehnyt ja laimaa mieheni valehtelijaksi.
Sehän on tietenkin johtanut siihen että minua painostetaan jatkuvasti ottamaan yhteyttä, kun sisko "kaipaa". Ja minä olen sitä mieltä että jos sisko välit kuntoon haluaa, hän itse ottaa yhteyttä kun on ne rikkonutkin, enkä minä ala sitä sitä ihmistä nuoleskelemaan ja paijaamaan, niinkuin muu perhe.
En siltikkään tule tuohon ihmiseen luottamaan punaisen puupennin vertaa, tunnen ja tiedän hänen temppunsa jo niin hyvin. Minä kun vaan en anna tuon ihmisen pyöritellä itseäni samalla tavalla kun muu perhe.
Pahalta vaan tuntuu äiteen puolesta, joka todella toivoo että tulisimme toimeen.

Ja kyllähän muukin perhe tunnustaa kärsivänsä tämän ihmisen käytöksestä, mutta kukaan ei uskalla tehdä mitään, eikä sanoa mitään. Varsinkaan äitee, kun pelkää että sisko tekee suutuspäissään itselleen jotakin. (sisko oli aikanaan aika itsetuhoinen). Ja tämäkin on siskolla aikamoinen keino kiristää.
Eli eräänkin kerran sisko vaati raivohärkänä vuokrarahoja, äitee ilmoitti että kun ei ole. Sisko sai hillittömän raivokohtauksen, Ja haukkui äiteen huoraksi, pihtaavaksi marttyyriksi jne jne. Löi luurin korvaan eikä vastannut viikkoon puhelimeen.
Mutsi tietty oli aivan hysteerinen ja oli jo ajamassa 400km matkan katsomaan ettei sisko ole itselleen mitään tehnyt. Siis suorastaan ihan ÄLYTÖNTÄ!

Niin.. alan olemaan tähän painostukseen perheen puolelta aivan kypsä. Ja jos se ei pian lopu. Menen varmaan ja pistän välit poikki koko perheeseen. Ei helvetti tota paskaa jaksa enää! Itelläänkin on ihan tarpeeksi tässä kaikenlaista tekemistä, joten minä en ainakaan ala kumartelemaan muun perheen tapaan yhdelle hullulle, ja ottamaan ylimääräistä painolastia aikuisesta ihmisestä, joka ei osaa käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan.

Ja tässä on vain pieni pintaraapaisu siskon tempauksista. Niistä nimittäin voisi kirjoittaa paksun kirjan. Itse olen luojan kiitos säästynyt kaikista pahimmilta tempauksilta. Mutta en minä niitä ole koskaan suostunut jäämään katselemaankaan.

Ihan haluaisin vaan kommentteja, miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa? Ajattelin että jollakulla voisi löytyä ihan hyviä ja käyttökelpoisia ideoita. Tämä sepostus voi kuullostaa hieman sekavalta, en ole ollut koskaan kovinkaan hyvä kirjoittamaan ja ilmaisemaan tällä tavalla asoita. Mutta olis mukava lukea muitten ihmisten mietteitä.