Olen reurustellut miehen kanssa reilut pari kuukautta. Minulla ei ole mitään tunteita mutta mies sanonut jo useamman kerran rakastavansa. Minusta on tuntunut miltein koko suhteen ajan ettei sillä ole tulevaisuutta, kuinka kerron sen miehelle loukkaamatta hirveästi?
Kuinka lopettaa suhde?
ohikulkia
4730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miksi olet mennyt edes aloittamanan suhteen jos
sinulla ei ole tunteita toista kohtaan?
ettei sinulla ole tunteita häntä kohtaan. Ei kai tunteettomuuttaan voi kauaa kätkeä. Ole reilu, ja sano hänelle asia suoraan. Pääsette kumpikin piinasta ja mies tekemään surutyötään, jos kerran rakastaa.
Paras tehdä se kerralla, nopeasti, selkeästi, rehellisesti ja lopullisesti.
Se ei tarkoita ilkeyttä, vittumaisuutta, syyttelyä eikä mitään sellaista. Nopea, selkeä, rehellinen ja lopullinen voi olla myös ystävällisellä tavalla. Sillä tavalla se loukkaa vähiten ja siitä toipuu parhaiten ilman kaunaa.
Mutta älä veivaa. Älä tee sitä ennen kuin pystyt tuohon. Semmonen tyyli, että "musta vähän tuntuu että me voitais ottaa etäisyyttä... ai ei vai... mo katotaan nyt sitte" - se on myrkkyä molemmille, ihan sama onko joku juoppo vai ei.
Olen täysin samaa mieltä. Annoit selkeät ja hyvät neuvot.
Itse olen nyt pitkään ollut aviossa ja luultavasti pysynkin, joten asia ei ole minulle ajankohtainen.
Mutta nuoruudessa ennen tätä liitoa olen seurustellut kahden kaverin kanssa. Toisen kanssa juttu vain hiipui ja hiljeni ja seurustelu päätettiin lopettaa yhteistuumin. Aika olennaista on, että teimme sen toisiamme kunnioittaen. Olimme iloisia, että olimme tutustuneet toisiimme. Kiitimme toisiamme siitä yhteisestä pienestä pätkästä, jonka tiemme kulkivat vierekkäin. Mutta onneksi molemmat olivat sitä mieltä, että tämä oli tässä. "Kiitos ja kaikkea hyvää sinulle".
Toinen seurusteluni päättyi dramaattisemmin ja siinä on kummallisia aikoja, kun ensin toinen olisi halunnut jatkaa ja toinen ei ja sitten taas osat vaihtuivat. Siis raastavaa aikaa, mutta ehkäpä se oli tarpeen, jotta molemmille selvisi suhteen jatkon mahdottomuus.
Itselleni oli olennaista, että ei tarvinnut katua sitäkään suhdetta. Meillä oli hienoja aikoja ja hän oli tärkeä ihminen kasvussani täksi ihmiseksi, joka nyt olen. En tuntenut epäonnistuneeni, vaikka meistä ei tullutkaan pysyvää paria. Eikä kummallakaan ollut tarvetta mollata tai vihata toista.