miehet ja naiset, valaiskaa mua

Jotkut on ujoja koko aikuisikänsä. Varsinkin ne turmeltumattomat tapaukset.

Kysäise sitä vaikka kahdenkeskiselle kahvikupposelle ja jatka valloittavaa hymyilyä. Kyllä se siitä rohkaistuu. Kysele sen elämästä kiinnostuneena.

tarvitse enää arvuutella. Eli sun pitää siis olla parempi kuin muut naiset.

"Ei kai 3-kymppinen mies voi enää olla noin.. ujo?
Miten rohkaisisin häntä?"

Ihan takuulla voi olla
.
Ole juttusilla... flirttaa... mutta muista se ujous. Pienin askelein. Älä mee navan alle jutuilla, paitsi ehkä pikkasen. Ujo vastaa aina askeleeseen lopulta jos on kiinnostunut (ujoimmat vasta parin uudelleenyrityksen jälkeen), ja sitten myöhemmin kun ujous hellittää niin niitä askeleita alkaa tulla siltäkin suunnalta. Sanotaanko näin että ujot ihmiset ei oo itsetunnoltaan heikoille tarkoitettu.

Kosketus on yks tärkee juttu. Ihan sellainen pienikin kosketusele antaa voimaa, etenkin jos tunnelma muuten on hyvä. Tietty raja kun ylittyy niin ujostakin voi paljastua varsinainen tiikeri.

Tän kerron koska olen 32v mies ja yhä edelleen oikeasti ujo ennenkaikkea suhdejutuissa... vaikka elämänkokemusta on takana varsin paljon ja se muuten näkyy rentona olemuksena.

Mut auta armias jos huomaan jonkun sopivan olevan ihastunut muhun ja varmistun siitä... juuri sellaisen sopivan kosketusyhteyden kautta josta mä tajuan että tää nyt ei ole enää mikään vahinko tai normaalia sosiaalisuutta... varsin nopeasti sellainen nainen löytää itsensä mun jalata altavievän suudelman vastaanottajana... Siinä vaiheessa musta taas tuntuu ettei tarvi ujostella. Saattapi jopa "rooli
t" mennä nurinniskoin olen huomannut... :D

olen jo hiukan yli kolmekymppinen mies.
Hymyilen usein,jos vastapuoli kiinnostaa.
En tee koskaan aloitetta ja olen taas kerran vapailla markkinoilla,toivottavasti joku nainen mut huomaa. Muuten olen yksin ja jään myös yksin.