huono parisuhde vai yksinhuoltaja

Katselen juuri pääkaupunkiseudun vuokra-asuntomarkkinoita.
Syy miksi tässä välissä päätin katsoa Suomi24n sivuja lähti tunti sitten ulko-ovesta. Minun ihanalla ex avomiehelläni on tuolla treffisivuilla hakemus: Vapaa, yksin asuva, rehellinen, onnellinen... mies. Sain sattumoisin selville, enkä typerä suostunut aluksi edes uskomaan todeksi. Tuossa vieressäni kun tuhisee juuri 9 kk täyttänyt pikkupoikakin. Siis kyse taisi olla minun puoleltani enemmänkin yksinhuoltajuuden pelosta. Asunto on miehen, joten nyt olisi pikaista tarvetta vuokra-asunnolle. Minua ahdistaa jo yhteisten tavaroiden keskellä oleminenkin, mutta edellinen muutto on vielä hyvin mielessäni. Näin pikapikaa, asunto tilanne ei aiheuta riemun kiljahduksia.
Olen myös ahdistuksella seurannut keskusteluja yksinhuoltajien arjesta. Lastenhoidon ja töiden yhteensovittaminen, tulevat elinkustannukset ja ennenkaikkea huoli lapselle jäävästä ajasta. Vanhemmalla iällä yllättäen lapsen saaminen (tämä oln kyllä parasta, mitä elämässäni on tapahtunut) ja vuoden sisällä yksinhuoltajaksi tuleminen ei käynyt edes mielessäni kaksi vuotta sitten. Täytyy myöntää, että minuakin pelottaa tuleva.

Tietenkin ennen muuttamista kannattaa laskeskella ja miettiä se taloudellinen puoli ettei tule mitään yllätyksiä. Vastuu päätöksestä pitää kantaa itse. Kun talous on selvillä mietitty, niin ei kun muuttoa järkkäämään. On todella vapauttavaa, kun ei enää tarvitse siivoilla tyhjiä kaljapulloja, haistella vanhan viinan lemua jne. Kotisi on kotisi ja voit elää sellaista elämää kuin haluat: kutsua ystäviäsi kylään tai olla kutsumatta, puhua puhelimessa silloin kun lystäät, lähteä kylään tai olla menemättä...Samoin lapsesi. Koti on muuten paljon siistimpi, kun sieltä on yksi alkkisäijä deletoitu: siivoamisen määrä puolittuu. Uskomaton juttu sekin sinänsä. Eikä se sohva ole aina varattu. Lapsillasi on taatusti mukavampaa myös. Miehesi ehkä alkaa tapailemaan heitä (nythän hän tuskin tekee mitään lastensa kanssa, eikö?). Puhuit myös jotain pelosta. Muuton jälkeen voit nukkua yösi rauhassa ja jos äijä on aggressiivista sorttia, niin soitto vain poliiseille: he auttavat varmasti. Kertovat hänelle, että ihmisen / entisen vaimonkin pitää saada elää rauhassa. Ehkä pieni keskustelutuokio on riittävä, mikäli miehesi ei ole ihan alhaalla. Muuttosi on muuten hänellekin mahdollisuus uuteen elämään. Peiliin katsomisen paikka. Takaisinmenohan on sitten pois vaihtoehdoista....tai siis se on virhe. tällaisissa tapauksissa aina. Sitä tulisit katumaan. Henkilökohtaisesti takaisin meno ei ole tullut edes mieleen: niin paljon paremmin kaikki on nyt! Ihmettelen vain itsekseni, että miten saatoin olla niin....surkimus ja saamaton, tyhmä....että en muuttanut pois aiemmin. Mutta kai se vaati sen, että mitta tuli täyteen.

Ystävät ovat muuten aika tärkeitä. Kannatta ennen muuttoa vähän keskustella heidänkin kanssa ja pitää muutoinkin ajan tasalla. Et ole sitten yksin, mikäli esim. exä heittäytyy hankalaksi.

Meillä on vain yksi elämä. Ja lapsilla vain yksi lapsuus.

Uskon että yksinhuoltajuus on paljon parempi kuin huono suhde. Kun olet itse valmis ja kypsynyt päätökseen huomaat sen itsekin. Yksinäisyys on pahinta, joten rohkeasti omaan elämää suunnittelemaan ja ystäviä tapaileen.Onnea ja rohkeutta sinulle!