Mieheni kuolema

Cata77

Menetin rakkaan aviomieheni kesäkuussa, täysin yllättäen. Jouduin jopa itse elvyttämään häntä mutta mitään ei ollut tehtävissä. En kestä tätä tuskaa ja surua. Olen käynyt psykiatrin juttusilla, mutta mikään ei auta. Rakastin häntä niin paljon... Miten tästä voi selvitä kun ei pysty uloskaan enää menemään? Juuri ja juuri kaupassa nurkan takana jaksaa käydä :(

13

3736

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ,,,,,,,,,,,,

      Siitä on vielä niin vähän aikaa kulunut, etten yhtään ihmettele jos vielä voit tosi huonosti.
      Päinvastoin ihmettelisin jos asiat olisi toisin.

      Oman lapseni kuolemasta on vasta vuosi , ja en ymmärrä mihin tämä vuosi katosi.Suru on suuri edelleenkin. Mutta se sekava vaihe mikä vallitsi vielä kahden kuukauden jälkeen on selkiintynyt.
      Se aika jolloin muisti katosi, unohtelin sekoitin asioita ym.

      Anna itsellesi aikaa surra. Mikä on suru? No se on juuri se olo miltä sinusta nyt túntuu.

      Toivottavasti sinulla on ystäviä tai muita läheisiä kenen kanssa voit jakaa murheet ja ajatuksesi. Ainahan voi kirjoittaa tännekkin.
      Itse aloitin päiväkirjan mihin purin kaikki ja tarkoitan aivan kaikki ajatukseni jotka ei todella olleet kauniimmasta päästä.

      Edelleenkin tulee päiviä kun en tunne jaksavani tätä elämää ollenkaan. Viimeksi eilen maksin sohvalla tuskissani ja toivoin vaan kuolevani.

      Silloin mietin omaa kuolemaani , mietin juuri sitä paskaa oloa miltä minusta tuntuu, ja ajattelen. Voinko aiheuttaa minun läheilleeni enää lisää tuskaa kuolemalla itse pois. vastaan aina- en voi vaikkei jaksa juuri nyt ajatella mitään hyvää.

      Jostain löytää melkein huomaamatta sen voimalähteen joka saa sinut jatkamaan päivä kerrallaa eteenpäin.

      Itse minulta meni ruokahalu, mutta minut pakotettiin syömään.Jos en lopettaa olo ei taatusti ainakaan parane. En käytännön syistäkään voinnut sairastua siihgen pisteeseeen että makaisin vaan sängyssä rauniona.

      Ymmärrän hyvin ettet jaksa mennä ulos. En jaksanut minäkään. Ulkoilin ne pakolliset. Kaupat pankit sun muut asiat mitä piti hoitaa hautajaisten jälkeen.Hyväähän se olisi, mutta se oli minusta murheista pienin.

      Jostain sain aina sen voiman jaksaa yksi päivä. Eikä se ollut mitään hyperaktiivista toimintaa. Lähinnä minua auttoi arki.
      Älä ota turhia paineita että olosi pitää edes ollakkaan vielä hyvä. Miten se voisikaan sitä olla? Olethan menettänyt rakkaan miehesi.

      Jokainen löytää kuin itsestään omat keinonsa selvitä.Mutta jos olet vajonnut yksinäisyyteen etkä saa mitään tehtyä , edes niitä pieniä kauppareissuja. HAE APUA !!!!

      Minun keinoni oli.
      _miettiminen ja esitin itselleni kysymyksiä. Niitä samoja tuli kelattua edes takas kunnes tuntui että hämmennän sitä samaa soppaa edes takas.
      Esitin itselleni vastakysymyksiä johon yritin uskotella itselleni vastauksia.
      Kenelle minä olisin osani toivonut oli yksi.
      Olen protestoinnut kaikkia kliseitä vastaan. Olen raivonnut, itkenyt , olen ollut ja olen kai edelleen katkera. Mielialani on heitellyt ja tekee sitä edelleen.
      Olen potenut vaikka mitä tuntoja kunnes yksi päivä ymmärsin että se kuuluu suruuni, se on minun tapa surra.
      Ei ole kivaa kunnen aina ole maailman ystävällisin olento. Mutta minkäs teet?

      Usko minua tulee pieniä hyviä hetkiä vielä. Ne pient hyvät hetket muuttuu lopulta hyviksi minuuteiksi. Ja siitä se kasvaa.

      Minä en voi koskaan lopettaa kaipaamasta lastani, en voi ikinä unohtaa. Silti pärjään jo hieman paremmin kuin silloin kun oli vasta kaksi kuukautta mennyt. Luin täältä että aika se parantaa. Joka tuntui niin ahdistavan tyhmältä. Muitan ajatelkleeni etten minä unohda ajankaan kanssa. Ei sitä unohdakkaan, mutta totta se on. Aika parantaa sinut omalla tavallasi kuitenkin.

      Alussa pyörin vaan omassa surussani. Olinhan minä menettänyt maailman rakkaimman ihanimman lapseni. Vasta nyt olen tavallaan ymmärtänyt että , niin kaikki muutkin suree omia rakkaitaan.
      Ei se minua lohduttanut eikä se poistanut omaa suruani, mutta se auttoi ymmärtämään etteä ehkä minäkin selviän vielä hiukan paremmin.

      Olen oppinut että tulee isoja takapakkeja. Kun koko kehoni protestoi koko kuolemaa vastaan. Tiedän jo että oksennan surusta, tiedän että mahani on sekaisin surusta. Olen vasta nyt oppinut miltä minun suruni tuntuu ja miltä se tavallaan näyttää.

      En minä elä samaa elämää kuin silloin. Minun tämän päivän iloni on todella pient ilot. Voin jopa nyt mennä kauppaan ystävän kanssa. Voin jopa lähteä kahvilaan hetkeksi. Osaan jo hetkellisesti haaveilla tulevaisuudesta. Joka tarkoittaa että voin jopa toivoa uutta sohvaa tai jopa ajatella että pitäisi jo vaihtaa tapetit.

      Vuosi on mennyt samoilla pääsiäisverhoilla, vuosi on mennyt ilman suursiivousta, vuosi on mennyt haravoimatta ja ilman vaikka mitä .
      Ei niillä asioilla ollut merkitystä . Mutta kun huomaan että yksi ajatuskin on jo jotain sinnepäin, en nyt voi sanoa että iloitsen, mutta ymmärrän sentään etteä se on kuitenkin minulle edistystä.
      On myös editystä kun voin naurahtaa jollekkin asialle.

      Kirjoitin myös ajatuksiani ns. päiväkirjaani. Ja siitä ymmärsin miten aika kuluu, ja mistä asioista påuhun, miten aiheet muuttuu . Ilman sitä tämä vuosi olisi ollut minusta sitä samaa mössöä aamusta iltaan. Lukemalla ymmärrän että asiat on jollakin ihmeen tavalla kuitenkin mennyt eteenpäin.
      Voimia sinulle ja valitan että tuli pitkää tekstiä. Halöuan vaan auttaa sinua . Valaa sinuunkin uskoa että selviät.

      Kun joku sanoo ettei lapseni olisi halunnut nähdä minun surevan. Ymmärrän senkin vasta kun mietin mitä itse olisin toivonut lapseni elävän mikäli minä olisin kuollut hänen sijastaan. En olisi toivonut muuta kuin että hän olisi päässyt elämään kiinni mahdollisimman pian. Ei ole helppoa toimia itse niin. Mutta vain näin ajattelemalla ymmärrän kuitenkin jotenkin, ettei lapsenikaan toivoisi minun itkevän lopun elämäni, tai voivan huonosti.
      Pyydänkin usein häneltä anteeksi kyyneleeni. Mutta sanon että ne on vaan rakkauteni joka purkautuu .Lupaan aina yrittää olla reippaampi taas yhden päivän.

      Toivottvasti löysit edes yhden pienen vinkin. Koska kukaan ei voi kirjoittaa mitään ohjekirjaa kenellekään tästä asiasta. Hyvällä tuurila joku asia auttaa omalla tavallaan.Muuneltuna sinulle sopivaksi. Toivon niin. ja jollei muuta. Ehkä tuntuu hyv'lle että joku välittää sinunkin surustasi. Joku "kuunteli " sinua.

      jaksamisiin..

      Surutyö on niin yksillöllistä ettei siitä voi antaa mitä ohjetta koska sitä ei ole.
      Minun lapseni kuolema oli niin suuri järkytys etten tahtonut ollenkaan ymmärtää hänen kuolleen, vaikka hautasin hänet. Minua painoi myös syyllisyys siitä etten alussa itkenyt. Kaikki syytökset jauhói päässäni.
      Enkö rakastanut lastaniu tarpeeksi kunnei itku tule vaan totean vaan tapahtuneen?
      Enkä kaipaa häntä kunnen näe hänestä unta ym.

    • 25.v tyttönen

      katoa koskaan.avomieheni kuoli 25.5.olimme yhdessä 9 vuotta.niin kauan sain pitää häntä luonani.suru ja tuska on pikkuhiljaa vaihtumassa raastavaan ikävään.joka ikinen sekuntti kaipaan häntä lähelleni ja aina uudestaan petyn kun tajuan sen olevan mahdotonta.rakastin häntä enemmän kuin elämää ja rakastan yhä.rakkaus ei koskaan kuole vaan elää sydämessä ikuisesti.

      otan osaa suruusi,elämän tärkeimmän ihmisen menettäminen kuolemalle on oman elämän pysähdys.on kuitenkin jatkettava tätä tarpomista eteenpäin vaikka se joskus tuntuukin mahdottomalta.en usko että rakas olisi mielissään jos päättäisin lopettaa elämisen hänen takiaan.elän hänen muistolleen ja pikkuhiljaa huomaan että olen jo osin selviytynyt,olenhan kaikesta huolimatta tässä.pitää vaan toivoa että hänen on nyt hyvä olla tuolla ylhäällä.hän ei tunne kipua eikä surua ja murhetta.hän varmasti katselee minua pilven päätä ja hymyilee.vartioi öisin untani ja päivisin potkii minua eteenpäin kun en itse jaksaisi mennä.

      kirjoita ajatuksistasi jos jaksat.kaikki me täällä elämme surun keskellä ja kaikista meistä varmasti tuntuu välillä että eteenpäin ei jaksaisi mennä(niin minusta ainakin).tuen saaminen täällä on korvaamatonta.jakselehan!

    • rakas lähimmäinen

      ja usko pois,niitä sinulta löytyy.joka päivä ja joka yö vie sinua eteenpäin ja silloin kun sinusta tuntuu ettet jaksa kävellä niin jumala kantaa sinua.suru musertaa nyt mutta aika auttaa.älä peitä tunteita,mie itkin oli paikka mikä hyvänsä jos siltä tuntui.kerran eräs ihminen itki kuollutta puolisoaan ja sanoi ettei voi unohtaa.joku sanoi siihen viisaasti että sinun pitää taistella vain sitä vastaan ettet unohtaisi.toivon että sinulla on ystäviä jotka pysyvät lähellä ja antavat sinulle voimia.jos tuntisin sinut niin olisin vain lähelläsi,mitään ei tarvitsisi puhua ellet halua,olisin vain lähellä.

    • yxkaxyksin

      kuoli heinäkuun alussa nokkakolarissa rattijuopon kanssa. 10 vuotta sain pitää hänet omanani.Ikävä,suru ja viha vuorottelevat sisimmässäni. Välillä tuntuu että ei jaksa enää päivääkään. Silti jostain saa aina voimia seuraavaan päivään. Töissä olen ollut nyt kaks viikkoo.kotona on hoidettavana 7 koiraa ja kanalauma,jotka kyllä pitää elämässä kiinni. Olihan eläimet rakkaalleni tärkeitä, miksi ei siis minullekin. Olen aivan varma että hän olisi halunnut minun jatkavan elämää eteenpäin eikä riutuvan ikävään.Kyyneleet on jokapäivä seurana,viha ja katkeruus vastapuolta kohtaan nousee väkisin ajatuksiin, vaikka yritän sen pitää loitolla.Oli vastapuolen rangaistus mikä tahansa,ei se tuo rakkaintani takaisin.Elämä jätkuu kaikesta huolimatta ja uskon että rakkaani ohjaa minua eteenpäin sieltä pilven reunalta.Voimia kaikille läheisensä menettäneille. Meitä on täällä paljon

    • a-nelly

      Minä menetin mieheni 17.7. äkillisesti aortan repeämään. Hän oli juuri täyttänyt 50v. Olimme olleet yhdessä 32v, eli aivan melkein lapsesta asti. Itse ole vielä alle 50. Olen surusta välillä aivan sekaisin. Hautausmaalla, kun käyn, en voi uskoa, että rakkaani on siellä maan alla. En enää ikinä saa koskea häntä, suudella häntä, kiusata, helliä, motkottaa, en mitään. Kaikki sanovat, että kyllä sinä pärjäät, olet vahva ihminen. Mutta, olen heikko ilman häntä. Vahvuuteni tuli hänestä, olen heikko ja yksinäinen, kun ei minulla ole rakasta miestäni. Jonakin päivänä voin puhua hänestä asiallisesti, enkä itke. Sitten seuraavana päivänä en pysty puhumaan sanaakaan hänestä ilman itkua. Se on kummallista aaltoliikettä, koskaan et voi tietää minkälainen päivä on tulossa. Työt aloitan ensi viikolla, en pysty olemaan tekemättä mitään. Illat ovat jo tarpeeksi kauheita ja yksinäisiä. Ilman lapsiani en jaksaisi, tai tietysti jaksaisin, olisi pakko. Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka olette menettäneet rakkaanne, oli se sitten aviopuoliso, lapsi, mummo, pappa, äiti tai isä, kuka vain. Suru on suuri ja musertava.
      Kuolemaa ei voi käsittää. Tänään sinulla on kiire, työt painaa päälle ja vauhtia riittää. Huomenna sinua ei enää ole, kiireet päättyy ja päivät vain menevät eteenpäin, vaikka luulisi, että aika
      pysähtyy. Ei pysähdy vaikka toivoisi. Ahdistus on ja pysyy, kunnes se pikkuhiljaa helpottaa, toivottavasti.
      Kaikille teille jaksamista, surua ei voi pyyhkiä pois se on elettävä, vaikka kuinka katkeralta tuntuisi.
      Olet ajatuksissani, ja toivon, että jaksat eteenpäin. Itsestäni tuntuu samalta ja aivan ahdistaa ajatus yksinäisestä talvesta, ilman rakasta ihmistä vierellä. Ahdistaa, ahdistaa....

    • Nimetön

      olen minäkin. menetin mieheni 26.7. äkillisesti. hän hukkui rakkaan harrastuksensa parissa. hän oli vasta 39 vuotias kuollessaan. olimme yhdessä 17 vuotta.
      on vaikea tajuta, että hän todella on poissa. jatkuvasti tulee eteen tilanteita, joissa uudestaan huomaan, että tämäkin asia täytyy kokea yksin, ilman kumppania. tyttäremme pitävät minut kiinni elämässä. on pakko elää arkisesti eteenpäin.
      ensimmäinen viikko meni kuin sumussa, järkytys oli päälimmäinen tunne. itkin, mutten tuntenut surua. surun tunteet tulivat vasta myöhemmin. ikävä on tunne, joka on koko ajan läsnä. se saa itkemään missä ja milloinka vaan. suru tulee aina silloin tällöin. välillä tunnen itsesääliä, sen tunteen voi ohittaa hymähdyksellä. välillä säälin tyttöjäni, se taas nostaa taistelutahtoa.
      muiden surua on vaikea kestää; oli todella vaikea ilmoittaa mieheni lapsesta asti tunteneelle ystävälle hänen kuolemastaan ja sillä tavalla järkyttää häntä. läheiset yrittävät myötäelää surussani, mutta eiväthän he voi tietää miltä minusta tuntuu, jokaisella on oma tapa surra.
      oli vaikeaa käydä läpi mieheni vaatteita, heittää pois ja laittaa kierrätykseen. toisaalta en kestänyt mennä enää vaatehuoneeseen, joka oli sen näköinen, kun mitään ei olisi tapahtunut. kaikki vaatteet toivat mieleen muistoja. pakkasin niitä pois ja ulisin ääneen. onneksi tytöt olivat koulussa ja sain rauhassa heittäytyä suruuni.
      muistoja tulvii mieleen, hyviä ja huonoja. onneksi en ole katkera, hyväksyn kuoleman osana elämää. syylistän silti itseäni, olisinko voinut tehdä jotain, joka olisi estänyt tapahtuman.
      käytännön asioiden hoitaminen sujuu jo. olen jotenkin turtunut sanomaan, että mieheni on kuollut, ensimmäisellä kerralla en saanut sitä ulos suustani.
      voimia teille muillekin samassa tilanteessa oleville!

      • a-nelly

        Kun olen kuollut,
        itke hiukan minun vuokseni
        Ajattele minua toisinaan
        Mutta älä liikaa.

        Ajattele minua silloin tällöin
        Sellaisena kun olin eläessäni

        Toisinaan on mukava muistella.
        Mutta ei kauan.

        Jätä minut rauhaan
        Niin minäkin jätän sinut rauhaan
        Ja niin kauan kun elät
        Säästä ajatuksesi eläviä varten.

        (perinteinen intiaanirukous)

        Ihana lohduttava runo, joka antaa luvan jossakin vaiheessa päästää irti menetetystä rakkaasta.
        Sitä aikaa odottaessa, tätä runoa on lohduttava lukea. Vielä on liian aikaista päästää irti.


      • Hainhammas
        a-nelly kirjoitti:

        Kun olen kuollut,
        itke hiukan minun vuokseni
        Ajattele minua toisinaan
        Mutta älä liikaa.

        Ajattele minua silloin tällöin
        Sellaisena kun olin eläessäni

        Toisinaan on mukava muistella.
        Mutta ei kauan.

        Jätä minut rauhaan
        Niin minäkin jätän sinut rauhaan
        Ja niin kauan kun elät
        Säästä ajatuksesi eläviä varten.

        (perinteinen intiaanirukous)

        Ihana lohduttava runo, joka antaa luvan jossakin vaiheessa päästää irti menetetystä rakkaasta.
        Sitä aikaa odottaessa, tätä runoa on lohduttava lukea. Vielä on liian aikaista päästää irti.

        Hei kaikille, minä menetin Rakkaimpani 3.7.2007 äkillisesti sairauskohtaukseen, jotain sydänperäistä sanoi patologi muttei antanut vielä tarkempaa selvitystä ja ilmoitti että alle 3 kk ei muita vastauksia tule. Ehdimme olla yhdessä vain vajaat 3 vuotta. Elämäni onnellisin aika. Hän olisi täyttänyt samana päivänä 51 vuotta kun sitten otti ja kuoli ja jätti minut tänne yksin. Kovin tuntuu monien teidän, eritoten a-nellyn kirjoitukset kuin omasta suusta tulleilta. Tuntuu vaan tuskaa ja ajatuksia olisiko jotain voinut tehdä... Tekis mieli vaan lyödä hanskat naulaan. Ei usko sekuntiakaan siihen että se toinen on todella poissa eikä ikinä tule takaisin. Luin jostain ajatelman, ja se on niin totta kuin voi:

        " Yksi ainoa ihminen on poissa ja koko maailma on tyhjä. Mitä ihmettä minä nyt teen?"

        ja viisas sanoi myös että niin suuri ja syvä kun on rakkaus, on myös tuska jos sen joutuu kohtaamaan. Ja niin se perkele on....... Kirjoittele/ kirjoitelkaa tuntojanne ja tarinoitanne myös osoitteeseen: hainhammas@hotmail.com


      • a-nelly
        Hainhammas kirjoitti:

        Hei kaikille, minä menetin Rakkaimpani 3.7.2007 äkillisesti sairauskohtaukseen, jotain sydänperäistä sanoi patologi muttei antanut vielä tarkempaa selvitystä ja ilmoitti että alle 3 kk ei muita vastauksia tule. Ehdimme olla yhdessä vain vajaat 3 vuotta. Elämäni onnellisin aika. Hän olisi täyttänyt samana päivänä 51 vuotta kun sitten otti ja kuoli ja jätti minut tänne yksin. Kovin tuntuu monien teidän, eritoten a-nellyn kirjoitukset kuin omasta suusta tulleilta. Tuntuu vaan tuskaa ja ajatuksia olisiko jotain voinut tehdä... Tekis mieli vaan lyödä hanskat naulaan. Ei usko sekuntiakaan siihen että se toinen on todella poissa eikä ikinä tule takaisin. Luin jostain ajatelman, ja se on niin totta kuin voi:

        " Yksi ainoa ihminen on poissa ja koko maailma on tyhjä. Mitä ihmettä minä nyt teen?"

        ja viisas sanoi myös että niin suuri ja syvä kun on rakkaus, on myös tuska jos sen joutuu kohtaamaan. Ja niin se perkele on....... Kirjoittele/ kirjoitelkaa tuntojanne ja tarinoitanne myös osoitteeseen: hainhammas@hotmail.com

        päällimmäisenä tunteista on tällä hetkellä vitutus, noin suoraan sanottuna. Ärsyttää ja kiukuttaa, kun kaikki paskat saa elää ja oma terve, ihana, rakas mies kuolee.Ehdimme olla 32 vuotta yhdessä. Sitä ei voi käsittää, eikä hyväksyä vielä pitkään aikaan. Miehelläni repesi aortta äkillisesti, hän oli 50v, mies parhaassa iässään. Kuoli melkein lapion varteen mökille. Ehdin viedä sairaalaan ja melkein ehti leikkauspöydälle. Tiedä sitten olisiko ollut monta vuotta leikkauksella saatu elinaikaa lisää, vai olisiko elämä ollut lopuksi kuoleman odottelua ja pelkäämistä, että joko tänään.
        Silti ei ajatukset lohduta, tänään mikään ei lohduta..
        Tänään kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä.
        Kuten olen jo ennemminkin kirjoittanut, suru on joka päivä erilainen.
        Tällä hetkellä se on vihaa enimmäkseen.


      • vesimies-38
        a-nelly kirjoitti:

        Kun olen kuollut,
        itke hiukan minun vuokseni
        Ajattele minua toisinaan
        Mutta älä liikaa.

        Ajattele minua silloin tällöin
        Sellaisena kun olin eläessäni

        Toisinaan on mukava muistella.
        Mutta ei kauan.

        Jätä minut rauhaan
        Niin minäkin jätän sinut rauhaan
        Ja niin kauan kun elät
        Säästä ajatuksesi eläviä varten.

        (perinteinen intiaanirukous)

        Ihana lohduttava runo, joka antaa luvan jossakin vaiheessa päästää irti menetetystä rakkaasta.
        Sitä aikaa odottaessa, tätä runoa on lohduttava lukea. Vielä on liian aikaista päästää irti.

        ihana lohduttava runo.Luin sen parhaalle ystävälleni, joka menetti äsken miehensä.Kiitos siitä.Löytyykö näitä runoja lisää?


      • a-nelly
        vesimies-38 kirjoitti:

        ihana lohduttava runo.Luin sen parhaalle ystävälleni, joka menetti äsken miehensä.Kiitos siitä.Löytyykö näitä runoja lisää?

        Saatoin arvata,että kaipaisin sinua,
        että moni asia olisi toisin ja vaikeaa
        ja monimutkaista.

        En sitä,että kaikki olisi niin yksinkertaista.
        Että autius ei olisi jossakin,vaan
        kaikessa,
        kaikkialla.
        Että suru asettuisi taloksi.
        Että kaipaus tuntuisi
        joka hetki.

        Tämäkin runo tulee suoraan sydämestä.


      • vesimies-38
        a-nelly kirjoitti:

        Saatoin arvata,että kaipaisin sinua,
        että moni asia olisi toisin ja vaikeaa
        ja monimutkaista.

        En sitä,että kaikki olisi niin yksinkertaista.
        Että autius ei olisi jossakin,vaan
        kaikessa,
        kaikkialla.
        Että suru asettuisi taloksi.
        Että kaipaus tuntuisi
        joka hetki.

        Tämäkin runo tulee suoraan sydämestä.

        Mistä löydätkin näitä runoja.Luen niitä ystävilleni ja ne antavat lohtua.


      • a-nelly
        vesimies-38 kirjoitti:

        Mistä löydätkin näitä runoja.Luen niitä ystävilleni ja ne antavat lohtua.

        ON AIKA
        On aika katsoa tyhjyyteen
        kun mitään ei näy.
        On aika olla hiljaa
        kun hiljaisuutta ei löydy
        kun äänettömyys puhuu jyrinällä joka on liian kovaa kestettäväksi.
        On aika itkeä
        kun kyyneleet eivät tahdo tulla
        kun surun jalokivet on käytetty loppuun
        mutta monta vielä tarvittaisiin.
        On aika levätä
        kun vain levottomuus on läsnä
        kun ajatukset kiertävät kehää ja tulevaisuus toistaa mennyttä.
        On aika toivoa
        kun epätoivo sokaisee silmät
        kun tänään on raskaampi kuin eilen
        eikä huomista vielä näy.
        On aika
        sillä ei ole toista aikaa
        ei toista paikkaa
        ei toista elämää
        ei toista sinua.

        Lohdutan niillä itseäni. On mukavaa, jos niistä on muillekin apua. Tämän runon on kirjoittanut Saila, en tiedä kuka. Hieno runo minusta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4267
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3477
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1812
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1698
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1439
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      945
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      848
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      839
    Aihe