Gospelia ja yhteislaulua kirkkoihin!!

Tosi kivoja ehdotuksia! :) Olen varma että muitakin vastaavista tilaisuuksista kiinnostuneita olisi. Alalla työskentelevänä voin vaan hieman suruissanikin kertoa, että resurssipula vaivaa kirkonkin piireissä. Työtä on tosi paljon ja kaikkea ei millään ehdi ja pysty järjestämään, vaikka haluaisikin. Kaiken kukkuraksi aina löytyy niitä "vastarannan kiiskejä", jotka pitää ensin pehmittää kun jotain uutta keksii. :) Nämä nyt on vain yhden temppelipelimannin ajatuksia, mutta kiitos tosiaan vinkeistä, koitan tehdä asialle jotain - omalla paikallani. Rentoa laulufiilistä! :)

On totta, että monilla kanttoreilla on ennakkoasenteita tai ohjelmistollisia puutteita uutta musiikkia kohtaan, esim. virsikirjan ulkopuolisia lauluja.

Mutta on pakko huomauttaa, että samanlainen mutta erisuuntainen ongelma on monilla seurakuntanuorison pääasiallisen kasvattajakunnan jäsenillä eli nuorisotyönohjaajilla: olen nähnyt useita seurakuntia, joissa virsikirjasta ei käytetä edes Nuoret-osaston virsiä nuorisotyössä lainkaan, vaikka juuri tässä osastossa kolmea ensimmäistä virttä lukuunottamatta musiikillinen ero NSV- ja Tuomaslauluja-kokoelmien lauluihin on pääosin nolla (tekstit ovat ajoittain hieman eksplisiittisempiä uskonasioista; tämä on mielestäni hyvä asia).

Ihan kuin muka tietyt laulut siirrettäisiin virsikirjaan sen takia, ettei niitä enää käytettäisi nuorisotyössä, vaikka juuri siksi ne sinne siirretään, että ne olisivat kaikkien nuorten ulottuvilla eikä vain niiden jonka kotiseurakunnannuorisotyössä käytetään virsikirjan sijaan laulukirjaa x.

Ja kun sitten nuoriso menee kirkkoon, on lähes sama onko siellä nuorten vai aikuisten virsiä (ellei kyseessä ole erityisen rohkea nuori, joka uskaltaa laulaa tuntematta laulua); niitä ei osata kuitenkaan, koska nuorisotyössä ei niitä käytetä. Tietyt poikkeukset (511, 517 yms.) osataan, mutta lapsuudenkokemusten, ei nuorisotyön ansiosta. Painotan, että tämä on vain oma havaintoni useimmista tutuista seurakunnista.