Mitkä syyt riittävät suhteen päättämiseen teidän mielestänne? Seksin puute tai nautinnon puute? Yhteisymmärryksen puute? Jatkuva riitely? Milloin pitäisi osata lopettaa vaikka ei haluaisikaan luopua toisesta, mutta homma ei tunnu vain toimivan?
Milloin kannattaa luovuttaa?
-N-
92054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina kannattaa kumppaninsa kanssa jutella asiat läpi, mikä mättää suhteessa. Mulle ainakin seksi on tärkeä suhteessa, juuri omnan rakkaansa kanssa ja nautinnollista. Terapia on yksi ratkaisu, jos jatkuvaa riitelyy tai välinpitämättömyyttä, ihan oman itsensä ja lastenkin takia. Älä anna kenenkään kohdella sua kaltoin, elämme vain kerran! Toivottavasti osaat päättää mitä tehdä ja tsemppiä!
Mielestäni aina asiat täytyy selittää toiselle. Olen kerran tullut jätetyksi "ilman syytä" (=tää ei vaan toimi),ja se vasta oli kauheaa. Minulla ei ollut hajuakaan miehen huonosta olosta kanssani. Eli kunnioitus sitä toista kohtaan siinäkin,että sanoo rehellisesti että nyt ei tunnu hyvältä.
Syyksi mielestäni ei tarvitse olla mitään konkreettista. Jos vaan ei ole hyvä olla,niin se on jo mielestäni hyvä syy. Mutta mieiti tarkasti,sillä itse en pidä siitä,että vkon päästä soitetaan ja kinutaan takas..
Temiä!
Oli syy mikä tahansa, kun tilanne on niin paha, että mietit eroa - PUHU asiasta kumppanisi kanssa!
Keskustelemalla asiat selviävät. Jos eivät, sitten ei liene vaihtoehtoa.
Periksi pitää antaa sitten vasta, kun keskustelu, terapia, itku ja kärsivällisyys eivät riitä.
Luovuta vasta sitten, kun sinun ei tarvitse enää edes miettiä, että luovuttaako vai ei. Jos epäröit, ei kannata erota.
Kuulostele sitä epäröintiäsi. Syyt on yksilöllisiä. Mulla oli sellanen epäröintivaihe, että olin pitänyt suhdetta itsestäänselvyytenä, ja kun sitten tajusin, että saan myös lähteä suhteesta, jos en voi hyvin, tuli epävarma olo. Oli niin radikaalia tajuta sen ratkaisun olemassaolo, että voisin lopettaa suhteen. Epäröin, koska en uskaltanut myöntää itselleni, että oikeastaan haluan mennä pois. Kun sitten totuin ajatukseen ja tarkastelin asioita, epäröinti muuttui aina selkeämmäksi varmuudeksi siitä, että mun täytyy lähteä. Tajusin, että mulle olisi helpotus olla yksin.
Yhtä hyvin voi tajuta, että haluaa yrittää kaikkensa jatkaakseen.
Jos on konkreettisia tyytymättömyyden aiheita puolisossa: niille voi joko antaa periksi ja oppia elämään näiden puutteiden kanssa, tai sitten saada keskustelemalla puolisoa muuttamaan joitain tapojaan. Tarvitaan molempien yhteistyötä, jos halutaan parantaa suhdetta.
Mieti yleensäkin, millaisen elämän haluat.
Osuit juuri asian ytimeen. Minä todellakin epäröin.
Toisaalta monet asiat ovat hyvin suhteessamme ja tulemme toimeen, arvot ja kiinnostukset menee yksiin, mutta olen alkanut kaivata jotain muuta. Koko ajan on sellaista pientä riitaa, jotka paisuvat aika ajoin isoiksi, mutta ne aina saadaan selvitettyä.
Eräs ystäväni, mies, on alkanut kiinnostaa minua enemmänkin kuin ystävänä. Hän edustaa juuri sitä kaikkea mitä minä haluaisin miehen olevan - unelmapuoliso. En kuitenkaan uskalla luopua tästä nykyisestä suhteestani sen vuoksi, että voisin ottaa selvää mitä tämän toisen kanssa voisi olla. Tämä on hyvin raastava tilanne, kun en haluaisi erota, mutta haluaisin kuitenkin tehdä lähempää tuttavuutta tämän toisen miehen kanssa.
Onkohan tämä vain jokin ohimenevä vaihe suhteessa? Onko tämä vain nuoruuden viettejä vai mitä? En enää tiedä itsekään mitä minä haluan. Järki ja tunteet eivät taida kulkea käsikädessä.. :(
Kiitos jo vastanneille ja niille, jotka vielä vastailevat! Saan hieman selvyyttä ajatuksiini lukemalla teidän viestejänne.
kun olet jo katsellut uutta, niin muista, että siinähän se oma puoliso alkaa näyttää entistä harmaammalta. Toki ihastusvaiheesa toinen näyttää niin ihanalta.
Toinen juttu on se, että jos nyt seurustellessasi tutustut tähän toiseen mieheen ja päädytte sänkyyn, niin hän ei voi ikinä kunnioittaa sinua, vaan pitää sinua pettäjänaisena.
Ota tai jätä, on minun neuvoni. Eli yksi mies kerrallaan, tee päätös haluatko olla nykyisesi kanssa vai et. Muut miehet tulevat mahdollisesti kuvioihin sitten, kun olet ollut omillasi jonkin aikaa.
Minä en elä selibaatissa, en jaksa vääntää joka asiasta enkä jaksa riidellä mistään.
Eli jos suhteen toinen osapuoli haluaa em. asioita tai ajaa tilanteen huonoon jamaan, lähden.
siis sinä ja se toinen mies? Onko se varmasti rakkautta, yleensä siihen menee ainakin 3-4 kk? Itse olen ollut vähän toisenlaisessa tilanteessa, toisena naisena olo. Nyt olemme ystäviä, vaikka todellakin haluaisin hänet kokonaan elämääni. Hänen elämä sotkuisa, en enää odota enkä oleta mitään yhteistä tulevaisuutta. Mutta asiasta sun murheeseesi, mieti kumpi heistä tuottaa enemmän onnellisuutta elämääsi? Et ehkä tunne tätä toista vielä kunnolla, mutta onko teillä millainen henkinen yhteys mieheesi?