Voiko suhde olla teidän mielestänne täydellinen?
Mieheni ON täydellinen. Ulkoisesti, ja sisäisesti. Hän osaa olla hellä, rakastava, ei juo, ei polta, ei riitele turhista, perustetelee kaiken täydellisesti... :)
Itse vaikutan hieman epätäydelliseltä hänen rinnallaan, mutta rakastan häntä, ja kiitän onneani että sain hänet.
Muilla samoja piirteitä? :)
Mieheni ON täydellinen. Ulkoisesti, ja sisäisesti. Hän osaa olla hellä, rakastava, ei juo, ei polta, ei riitele turhista, perustetelee kaiken täydellisesti... :)
Itse vaikutan hieman epätäydelliseltä hänen rinnallaan, mutta rakastan häntä, ja kiitän onneani että sain hänet.
Muilla samoja piirteitä? :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei voi olla täydellinen, koska kaikissa meissä on omat vikamme ja puutteemme. Niin myös miehessäsi niinkuin sinussakin. Näkisin pienen riskin suhteessanne, ettet ole huomannut miehesi huonoja puolia. Oletko kenties vielä rakkauden sokaisema?
muuten nimimerkkini käyttöönotosta.
Rakkauden alkuhuumassa saattaa tuntua, että kumppani on täydellinen ja suhde on täydellinen ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Itse asiassa minustakin tuntui siltä suhteeni alkuvaiheessa. Kannattaa vaan pitää mielessä, että todennäköisesti arki tulee eteen siinä täydellisessäkin suhteessa, ja ennemmin tai myöhemmin kumppanissa saattaa ilmetä pieniä vikojakin. Jos kuvittelee muuta, saattaa tulla isoja pettymyksiä.
ja siksi epäilinkin kirjoittaa. Olemme seurustelleet jo 8kk, ja asuneet yhdessä 4 kk. Päivääkään emme vietä erillämme. Olemme molemmat omistushaluisia, ja uskollisia.
Vaikeaa on tosiaan uskoa tässä erojen täyttämässä maailmassamme, että täydellinen ja unelmasuhde olisi olemassa... mutta miksi ei olisi? Minäkään en uskonut siihen, en myöskään siksi, että nettituttavuudesta alkanut suhde poikikin omasta mielestäni täydelliseksi.
Miehessäni ei ole huonoja puolia, hän on kiltti, mutta ei LIIAN kiltti, hän kohtelee minua kuin kuningatarta, mutta kohtuuden rajoissa. Hänellä on tismalleen samanlainen huumorintaju kuin minulla, ja hän on luonnollinen ja hauska. Kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen.
Minä taas olen hänen vastakohtansa. Saatan suuttua olemattomasta, ja päästellä valkoisia valheita. Mutta hän suhtautuu niihinkin oikein, ja rakastaa minua.
Toivottavasti lapsemme perii häneltä kaikki hänen hyvät puolensa... :)
näin voi joskus olla. Ja jos se joskus on sitä ollut, se voi siksi myös aina tulla. Riippuu yleensä arvioijasta.
Hieno karikatyyri naisen tavasta ajatella: "mieheni on täydellinen = suhteemme on täydellinen". Niinpä niin.
...ihmiset odottavat suhteiltaan kohtuuttomia. Pitäisi oppia arvostamaan pienempiä asioita. "Täydellinen suhde"...aika rohkea veto sanoa ja kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta lopullisesti. Jos meikäläinen sanoisi tollasen täällä ääneen, niin oltais varmaan vaimoni kanssa seuraavalla viikolla eroa tekemässä. Mut onhan se hienoa, että on onnellinen. Minäkin pidän omaa onneani arvossa, mut en sitä halua hehkutella, koska heti "sattuu Juhaa leukaan". Elän mielelläni elämää, jossa olen onnellinen, ilman että sitä tarvitsee korostaen tuoda esille. Nyt herää tietty kysymys, miksi onni pitää kätkeä, jos on onnellinen?? Ei varmastikaan pidä, ja tämä olikin vain mun tyylini suhtautua asiaan. Enkä tarkoita, että muiden tulisi suhtautua samalla tavalla kuin minä.
suhdetta ei ole! Jos miehesi on täydellinen(sinun mielestäsi) ehkä sinä et enää olekaan. Ja miksi miehesi täydellisyys tekee SUHTEESTANNE täydellisen? Olethan sinäkin siinä mielipiteinesi!!! Eikö naisen enää kuulu tehdä suhteen eteen mitään muuta kuin ottaa? Onko tosiaan tämä "taide" jätetty miesten nimiin kokonaan?(siksikö, että eron tullen voi syyttää yksin miestä) Järki hoi, sehän on parisuhde!!!
Eletään kuin mehiläiskuningattaret, ei ihme, tällä asenteella, että tulee vaikeuksia.
Minulle on opetettu, ettei ole oikein saada jos ei ole antanutkaan...
suhde?! Voisi tietenkin miettiä, mikä siitä niin täydellisen kysyjän mielestä tekee? Kirjoittamasi mukaan se, että mies on täydellinen. Se ei riitä valitettavasti kahden ihmisen välistä suhdetta kenenkään kohdalla tekemään täydelliseksi. Sillä, voihan olla, että miehesi ei koe suhdettanne täydelliseksi.
Ja sitten, jos tämä on, kuten epäilen, alkuhuumaa, se haihtuu! Kumpikaan teistä ei vielä ole näyttänyt niitä pahimpia puoliaan toisilleen! Eli sinun täydellinen suhteesi katoaa siinä vaiheessa kun tuo täydellinen miehesi sanoo ensimmäisen poikittaisen sanan sinulle. Ja se päivä tulee.
Jalat maahan tyttö! Putoat matalammalta ja vähemmillä kolhuilla kun alat realistisesti ajatella tätäkin asiaa. Nyt on tietenkin sulla jo pää täynnä vauvoja, asuntolainaa ym. ym.
Sanoisin tähän että ei tule ottaa huomioon niitä pikkumaisuuksia,vaan suhteen kokonaisuus!Sitäpaitsi kärsivällisyys auttaa paljon asiaan koska silloin ymmärtää paremmin pikkuhiljaa ne kumppanin heikotkin puolet.Jos suhde siis on kokonaisuudelta hyvä ja toimiva,niin ei tähän pikkumaisuuksien pitäis paljookaa haitata.Kysymys on että antaa anteeksi toisen virheet ja siinä se!
Vastarakastunut ihminen on rakastunut ihannekuvaan, joka tosin pohjaa todellisuuteen. Tästä totuudesta on vain karsittu pois huonot puolet, asiat, joita ei onnen huumassa halua ajatella eikä nähdä. Kun totuus väkisinkin lopulta paljastuu, se voi johtaa jopa eroon.
Meidän kohdallamme se ei johtanut eroon, mutta vuosia harmittelin mielessäni, miksei mieheni voi olla muuta kuin hän on. Minun piti kulkea pitkä tie, ennen kuin tajusin, ettei se ole vika, jos mies ei vastaa kaikkia pilvilinnojani. Ja kun sen tajusin ja aloin keskittyä tosiasioihin haaveitten sijaan, suhteestamme tuli parempi kuin koskaan!
Mieheni on oma itsensä ja hieno sellaisenaan. Täydellinen, itse asiassa.
Toivonkin, että kirjoitit viestisi ylistääksesi pitkää suhdettasi. Vastarakastuneitten juttuja ei kukaan ota vakavasti, kuten näkyy ;)
Minullakin on aivan ihana mies ja täydellinen parisuhde. Koen sen täydelliseksi, vaikka miehessänikin on huonoja puolia, ihan niinkuin minussa. Mutta tulemme erittäin hyvin juttuun - siitäkin huolimatta, että minä tykkään käydä baareissa useammin kuin hän; hän ei edes oikeastaan juo koskaan. Ja "huvittavinta" tässä on se, että me löysimme toisemme alunperin netistä..en olisi uskonut, että sieltä voisin niin mahtavan, hellän, huomioivan, tarpeeksi kiltin ja rakastavan miehen löytää..*naurahdus*..mutta tässä sitä ollaan - yli vuosi ollaan seurusteltu ja tänä (ilmeisesti) tänä vuonna muutamme yhteen. IHANAA!
Onko vuosi parisuhteessa jo pitkä aika? Mitä sinä aikana muka oppii toisesta ihmisestä? Minä olenkin sitten ollut iäisyyden omani kanssa!
Kun aloitimme parikymmentä vuotta sitten seurustelun kului jo seksin aloittamiseenkin lähes vuosi! Harjoiteltiin kyllä kovastikin, mutta yhdyntä jätettiin tulevaisuuteen. Oli jotenkin niin hienoa kun mies arvosti minua ja piti minusta muutenkin kuin vain sängyssä. Siitä kasvoi arvostus välillemme. Opiskelimme muita juttuja yhdessä kuin yhdyntää.
Sitten kun sekin aloitettiin se oli taivaallista! Jatkoimme tutustumista ilman paineita lapsenteosta tai asuntolainasta. Juttelimme ja suunnittelimme, mutta mitään pakkoja ei asetettu kummallekaan. Näin voimme kasvaa itsenäisiksi, vaikka yhdessä olimmekin. Sillä unelmasta tulee tavoite, kun siihen liitetään suunnitelma...
Ja se tavoite oli onnellinen parisuhde. Se meillä tänäänkin on. Mutta ei sitä saavuteta maalailemalla pilvilinnoja. Sen eteen tehdään työtä. Oikeassa järjestyksessä. Kukaan ei ole sattumalta hyvä, sitä on opittava.
Vuosi parisuhteessa ei ole vielä juuri mitään, monessa suhteessa ei vuodessa ole vielä alkuhuumakaan loppunut. Eli jos vuoden yhdessäolon jälkeen kaikki on ihanaa ja täydellistä, niin ei kannata kuitenkaan uskotella, että se varmuudella olisi sitä vielä 10 tai 20 vuoden päästäkin.
Sun tarinashan oli kuin mun kirjoittama!
Täydellinen (riidaton?) suhde ei mielestäni ole mahdollinen. Suhde voi näyttää rakkauden alkuhuumassa täydelliseltä ja se vaihe kestää noin vuoden. Siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin.
Arki tulee suhteeseen ja sitä huomaa toisen virheet ja ärsyttävät piirteet, vasta sitten suhde punnitaan.
Minusta suhteeseen kuuluu riidat, itkut, takaiskut, mutta myös ne hyvät hetket, joiden takia yhdessä ollaan.
Mitä sitten "täydellisellä suhteella" tarkoitetaan ? Täydellinen (?) suhde kestää elämän karikot, arjen, luonteiden heikkoudet, vanhemmuuden, vanhenemisen.
että ihmiset ajattelee asioista niin erilailla (rikkautta!). Itse en ole kertaakaan edes miettinyt onko avokkini täydellinen. Jos nyt alan sitä miettimään niin aika nopeasti voin sanoa, ettei todellakaan ole. Mutten ole minäkään. Sillä 'täydellistä' ihmistä en ole vielä tavannut. Joku tuossa aikaisemmin kirjoitti, että onko täydellinen sama kuin unelma. Minusta on. Tosin en myöskään unelmoi että mieheni olisi täydellinen. Mieluummin sanon, että hän on 'sopiva' minulle. Ristiriitoja on, erimielisyyksiä on, hän on hyvännäköinen muttei malli, ottaa minut sopivasti huomioon muttei tee siitä 'lällyilyä', osaa käyttäytyä mutta kotona on varsinainen...MIES! :)
suhteenne voi olla täydellinen jos pidät vain miestäsi täydellisenä, muttet itseäsi?
Olen huomannut myös, että parisuhteessa pärjäävät sellaiset ihmiset, jotka näkevät kumppaninsa mahdollisimman realistisesti, virheineen päivineen. Ei tässä maailmassa kukaan ole täydellinen.
ei ole täydellistä ihmistä, oletko juuri rakastunut ja tunnet niin?
Jos kummallakin teistä on sama nousevamerkki eli luonne ominaisuudet!Myös on tärkeetä että teidän tunnemaailmanne eli kuumerkit vetävät samaan suuntaan!Syntymä ajoistakin sen saa selvää jos kiinnostaa!?