Anoppi ja appi "roikkuvat" kiinni miehessäni

Tuskastunut nainen

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian kahdeksan vuotta. Olen 26-vuotias ja mieheni on 33-vuotias. Me odotamme ensimmäistä lastamme.

Vierailemme "anoppilassa" eli mieheni vanhempien luona parin viikon tai muutaman viikon välein, riippuen siitä onko meitä kutsuttu sinne tai onko meillä ollut muita kiireitä, jne...

Nyt emme ole muutamaan viikkoon heillä ehtineet käymään, koska meillä on ollut kiireitä. Olemme hankkineet mm. tulevalle lapsellemme tarvikkeita. Mieheni ei myöskään ole soittanut heille nyt niin usein kuin aiemmin.

Eilen iltana olimme mieheni kanssa hakemassa pinnasänkyä vajaan tunnin ajomatkan päästä. Kun ajoimme kotiin, sillä välin appiukko oli yrittänyt soittaa mieheni kännykkään. Mutta mieheni kännykkä oli taskussa ja auton melussa emme sen sointia huomanneet.

Kun pääsimme kotiin, aloimme kasata pinnasänkyä, ja sillä välin minun puhelimeni soi. Soittaja oli appiukko. Mieheni vastasi ja heti appiukko alkoi latelemaan hänelle kaikenlaisia syytöksiä: "Vältteletkö meitä? Miksi et vastaa puhelimeesi?"

Mieheni ei siihen muuta osannut vastata kuin että me oltiin ajamassa autolla, ei huomattu, että soitit.

Sitten puhelimessa alkoi tivaus, johon oli kuulemma yhtynyt taustalta anoppikin, että miksi me ei olla missään yhteydessä oltu ja välttelemmekö kuitenkin heitä...

No, mieheni sai puhelun jotenkin kunnialla loppuun. Ja voi jumalauta, että mua alkoi vituttaa mieheni vanhemmat!!! Luulevatko he omistavansa mieheni??!! Ja luulevatko he, että he voivat määräillä yli 30-vuotiaan miehen tekemisiä...??!!

Tuollaista syyttelyä ja ahdistelua on ollut aiemminkin, mutta tuo eilisiltainen oli ihan huippu!

Anoppiin ja appeen kun iskee vielä "vanhuudenhöperyys" jossain vaiheessa, niin siinä sitä ollaan, kunnon liemessä...

Onko teillä muilla neuvoja, miten sanoa heille, että me ei heitä vältellä, mutta tuollainen kyttäys ja ahdistelu saa loppua???

41

4734

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • et sitten muuta keksinyt...

      Missä oli ongelma?

      Jos tuo oli huippu, helpolla olet päässyt.

      Löysää pipoa, ei kaikkea tarvitse jäädä märehtimään.

      • alkup.

        Se, jos sinulla on "suurempia" ongelmia appivanhempiesi kanssa, ei tarkoita sitä, että minun ongelmani olisivat mitättömiä.

        Vai voitko väittää, että jos minulta murtuu jalka, niin se ei haittaa minua, jos sinulla on sydänsairaus??


    • ......

      yrittää asiallisesti sanoa,että meillä on nyt oma elämä ja muuta tekemistä,jos ei auta niin sitten ei kannata vastata puhelimeen. Kyllä aikuisten ihmisten täytyy ymmärtää,ettei ketää voi ahdistella eiväthän he ahdistele varmaan muitakaan sukulaisia?!? vai??
      Jos heillä ei ole mitää tekemistä keskenään tai mitään omaa elämää ovat esim. eläkkeellä tms. niin ei se ole teidän vika,ette voi ottaa vastuuta heidän elämästään vaan elätte omaanne!!

      • ......

        Ei haittaa vaikka suuttuvat,jos ette vastaa.eihän ihmiset yleensäkkään mene pakolla esim. vierailulle jos toiselle ei sovi!! Nyt rajat esiin!!


    • että tämmästä

      mikä ihmeen teini siellä taas itkee. Olisit nyt päärynä onnellinen että sulla on mies, lapsi tulossa ja välittävät isovanhemmat. Taidat olla niitä rikkinäisen perheen lapsia jotka on potkittu pärjämään yksin. Ja ei aikaakaan kun sinä et enää tarvitse miehesi "palveluja"

      Muista nyt lypsää appivanhempasi ensin kun he kerta itseään noin tyrkyttävät. Tyly linja, tyli bitch.

      MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ-------->

      • alkup.

        Onko mielestäsi 26-vuotias työssä jo noin 8 vuotta käynyt henkilö teini?? Aika outoa.

        Onko sinulla lapsia? Aiotko kytätä ja ahdistella heitä samalla tavoin kuin minun appivanhempani tekevät? Olet sitten kyllä todella outo ihminen.

        Entä tykkäisitkö itse, jos sinulle soitettaisiin ja syytettäisiin, että "Vältteletkö meitä? Miksi et vastaa?"? Etenkin, jos et olisi koko puhelua edes huomannut?

        Ja kyllä se kuule on niin, että täällä pitää ennen kaikkea ajatella itseään ja sitten vasta muita. Joten kevyt minä-ajattelu ei edes ole pahitteeksi.


      • ......

        ei käsittääkseni ole teini 26v.? Siinä iässä haluaa varmasti rakentaa jo omaa elämää. Vastauksenne oli muutenkin kovin epämääräinen eikä siitä oikein tullut ilmi,miten se kosketti tuota aloittajan tekstiä? On hyvä jos on välittävät vanhemmat ja sukulaiset ympärillä,mutta jokainen haluaa varmasti olla joskus myös rauhassa ilman että kenenkään seura alkaa tuntua ahdistavalta ja tungettelevalta ja alkaa tulla jo puhelinlinjoja pitkin..


      • apua apua - eikö kukaan kuule?
        alkup. kirjoitti:

        Onko mielestäsi 26-vuotias työssä jo noin 8 vuotta käynyt henkilö teini?? Aika outoa.

        Onko sinulla lapsia? Aiotko kytätä ja ahdistella heitä samalla tavoin kuin minun appivanhempani tekevät? Olet sitten kyllä todella outo ihminen.

        Entä tykkäisitkö itse, jos sinulle soitettaisiin ja syytettäisiin, että "Vältteletkö meitä? Miksi et vastaa?"? Etenkin, jos et olisi koko puhelua edes huomannut?

        Ja kyllä se kuule on niin, että täällä pitää ennen kaikkea ajatella itseään ja sitten vasta muita. Joten kevyt minä-ajattelu ei edes ole pahitteeksi.

        "Ja kyllä se kuule on niin, että täällä pitää ennen kaikkea ajatella itseään ja sitten vasta muita. Joten kevyt minä-ajattelu ei edes ole pahitteeksi."

        alkup.
        Tämän kevyen lausahduksesi saat vielä kymmenesti naamallesi lähivuosien aikana.
        Voisit printata enneustukseni ja teipata seinään tietokoneen viereen.


      • neuvoja meille lisää?
        apua apua - eikö kukaan kuule? kirjoitti:

        "Ja kyllä se kuule on niin, että täällä pitää ennen kaikkea ajatella itseään ja sitten vasta muita. Joten kevyt minä-ajattelu ei edes ole pahitteeksi."

        alkup.
        Tämän kevyen lausahduksesi saat vielä kymmenesti naamallesi lähivuosien aikana.
        Voisit printata enneustukseni ja teipata seinään tietokoneen viereen.

        Sinä solvaat ap:ta, koska hän ajattelee vain itseään, sinun mielestäsi. Pitäisi ajatella aina vain muita ihmisiä, niin luen riviesi solvausten välistä. Ethän sinäkään niin tee, koska solvaat täällä muita? Oletko anoppi vai miniä?

        Kyllästynyt palvelemaan muita, mutta et pääse auttamisansastasi ulos enää, muuta kuin piikittämällä muita? Samaa harrasti se ap:n anoppi ja appiukko puheluissaan, eli ei mikään ihme, että tunnet sympatiaa heitä kohtaan. Olet sitten miniä tai anoppi. ERÄÄT meistä osaavat puuttua asioiden kulkuun, ENNEN kuin se on liian myöhäistä.


      • meistä on
        neuvoja meille lisää? kirjoitti:

        Sinä solvaat ap:ta, koska hän ajattelee vain itseään, sinun mielestäsi. Pitäisi ajatella aina vain muita ihmisiä, niin luen riviesi solvausten välistä. Ethän sinäkään niin tee, koska solvaat täällä muita? Oletko anoppi vai miniä?

        Kyllästynyt palvelemaan muita, mutta et pääse auttamisansastasi ulos enää, muuta kuin piikittämällä muita? Samaa harrasti se ap:n anoppi ja appiukko puheluissaan, eli ei mikään ihme, että tunnet sympatiaa heitä kohtaan. Olet sitten miniä tai anoppi. ERÄÄT meistä osaavat puuttua asioiden kulkuun, ENNEN kuin se on liian myöhäistä.

        oma pää NIIN syvällä omassa perseessä ettei nää valoa auringolta!

        Otan osaa surkeaan elämääsi.

        Voo voo raasua


      • en osaa en pysty
        meistä on kirjoitti:

        oma pää NIIN syvällä omassa perseessä ettei nää valoa auringolta!

        Otan osaa surkeaan elämääsi.

        Voo voo raasua

        Tuo on, ainakin minulle, ja varmaankin enemmistölle biologisesti, fysiologisesti ja teknisesti mahdoton liike, mutta onnittelen sinua, että sinä ilmeisesti osaat sen. Viesteistäsi päätellen.

        Oi tätä artikulaation taitoa. Et vastannut kysymyksiini, vaan turvauduit solvauksiin taas kerran, sinulla on varmaan rattoisa tiistai-ilta ollut. Terveisiä perheellesi ja valoa iltaanne.


      • maukkunau
        alkup. kirjoitti:

        Onko mielestäsi 26-vuotias työssä jo noin 8 vuotta käynyt henkilö teini?? Aika outoa.

        Onko sinulla lapsia? Aiotko kytätä ja ahdistella heitä samalla tavoin kuin minun appivanhempani tekevät? Olet sitten kyllä todella outo ihminen.

        Entä tykkäisitkö itse, jos sinulle soitettaisiin ja syytettäisiin, että "Vältteletkö meitä? Miksi et vastaa?"? Etenkin, jos et olisi koko puhelua edes huomannut?

        Ja kyllä se kuule on niin, että täällä pitää ennen kaikkea ajatella itseään ja sitten vasta muita. Joten kevyt minä-ajattelu ei edes ole pahitteeksi.

        Paradoksit auttavat!
        Kun appelat seuraavan kerran soittavat kysyäkseen välttelettekö heitä, niin vastatkaa:"Vältellään."

        Kokekaa heidän hämmennyksensä, kun myönnätte sen TODEKSI, mitä HE väittävät.
        Saatte piennen nautinnon.
        Kysymykseen: "miksi et vastaa?", he odottavat teiltä siihen tuhat selitystä.
        Kun toinen ihminen LAITETAAN selittämään, se on vallankäyttöä.
        Siinä selitysten odottaja kokee olevansa toisen yläpuolella oleva tuomari. Hän ikäänkuin hyväksyy tai torjuu selityksen.

        Koskaan ei pidä sortua selittelemään! Ei koskaan!
        Totuuden voi kertoa, puhtaan totuuden.
        Selittelyssä on aina miellyttämisen maku.
        Totuudessa ei.

        Esimerkki: kun puhelinmyyjä kauppaa lehtiä, niin uhri selittää ja selittää, miksi ei osta kaupattavaa lehteä.
        JUURI tähän asettamaansa koukkuun myyjä tarttuu ja hops, olet altavastaajana ja pian huomaat, kuinka vaikea myyjästä on päästä muuten kuin ostamalla tuote.

        Appivanhempasi käyttäytyvät kuin puh.myyjät... tai ihmiset, jotka ottavat toisen ihmisen alamaisekseen.

        Siis syyttävään kysymykseen, miksi et vastaa, voisitte sanoa odottamattomalla tavalla, mutta kohteliaasti appelan väelle esim: "Halusimme vältellä. Emme halunneet vastata."
        On turha selitellä jatkeeksi:" emme huomanneet puhelua."
        Koska... vaikka olisittekin huomanneet, ette olisi oikeasti halunneet vastata, halusitte varmasti kaikkein mieluiten olla rauhassa.
        Sen olisitte paradoksaalisesti voineet kyllä sanoa: "Huomasimme, että soititte, mutta halusimme nyt olla rauhassa."
        Kuten lehtimyyjän tyrkyttelyynkin voi sanoa yksikantaan:" En osta lehteä."

        Mietipä ihan huviksesi jo vaikkapa valmiiksi vastauksia syytteleviin, alistaviin kysymyksiin... jokin hullu vastaus, joka loppujen lopuksi onkin rehellisin.


      • hyvä vastaus
        maukkunau kirjoitti:

        Paradoksit auttavat!
        Kun appelat seuraavan kerran soittavat kysyäkseen välttelettekö heitä, niin vastatkaa:"Vältellään."

        Kokekaa heidän hämmennyksensä, kun myönnätte sen TODEKSI, mitä HE väittävät.
        Saatte piennen nautinnon.
        Kysymykseen: "miksi et vastaa?", he odottavat teiltä siihen tuhat selitystä.
        Kun toinen ihminen LAITETAAN selittämään, se on vallankäyttöä.
        Siinä selitysten odottaja kokee olevansa toisen yläpuolella oleva tuomari. Hän ikäänkuin hyväksyy tai torjuu selityksen.

        Koskaan ei pidä sortua selittelemään! Ei koskaan!
        Totuuden voi kertoa, puhtaan totuuden.
        Selittelyssä on aina miellyttämisen maku.
        Totuudessa ei.

        Esimerkki: kun puhelinmyyjä kauppaa lehtiä, niin uhri selittää ja selittää, miksi ei osta kaupattavaa lehteä.
        JUURI tähän asettamaansa koukkuun myyjä tarttuu ja hops, olet altavastaajana ja pian huomaat, kuinka vaikea myyjästä on päästä muuten kuin ostamalla tuote.

        Appivanhempasi käyttäytyvät kuin puh.myyjät... tai ihmiset, jotka ottavat toisen ihmisen alamaisekseen.

        Siis syyttävään kysymykseen, miksi et vastaa, voisitte sanoa odottamattomalla tavalla, mutta kohteliaasti appelan väelle esim: "Halusimme vältellä. Emme halunneet vastata."
        On turha selitellä jatkeeksi:" emme huomanneet puhelua."
        Koska... vaikka olisittekin huomanneet, ette olisi oikeasti halunneet vastata, halusitte varmasti kaikkein mieluiten olla rauhassa.
        Sen olisitte paradoksaalisesti voineet kyllä sanoa: "Huomasimme, että soititte, mutta halusimme nyt olla rauhassa."
        Kuten lehtimyyjän tyrkyttelyynkin voi sanoa yksikantaan:" En osta lehteä."

        Mietipä ihan huviksesi jo vaikkapa valmiiksi vastauksia syytteleviin, alistaviin kysymyksiin... jokin hullu vastaus, joka loppujen lopuksi onkin rehellisin.

        Kokemukseni ei ole appivanhemmista, vaan omista vanhemmista. Saman havainnon voivat monet toki tehdä omasta parisuhteestaankin.

        Itseltä meni vuosia, ennen kuin oivalsin, että äitini käyttää valtaa minuun juuri tuolla tavalla: puheen tapa jo asetti minut syylliseksi, tai altavastaajaksi. Normaalien asioiden tekemisestä ja niistä puhumisesta tuli selittelyä ja puolustelua.

        Tilanne oli sikäli hassu, että muuten olin elänyt itsenäisesti yli 10 vuotta, mutta aina äitini kanssa jouduin todistelemaan asioita. Ainoa tapa, jolla sain hänet vihdoin aisoihin oli tuon tapainen "totuusstrategia".
        Valtapeliä ei voi vastapuolen säännöillä: jos ne säännöt hyväksyy, on jo antanut pallon niille muille. Ainoa tapa on luoda omat säännöt ja pelata niillä.
        Sosiaaliset valtapelit ovat myös kavalia: niissä pelivälineenä on usein sopivaisuuden taju ja sosiaaliset estot. Monet ihmiset voivat dominoida toisia, koska heidän pysäyttämisensä edellyttää sosiaaliten normien rikkomista: esimerkiksi juuri totuuden kertomista paikassa, jossa sitä ei odoteta.

        Menestystä peliin.


      • Ylirehellinen
        maukkunau kirjoitti:

        Paradoksit auttavat!
        Kun appelat seuraavan kerran soittavat kysyäkseen välttelettekö heitä, niin vastatkaa:"Vältellään."

        Kokekaa heidän hämmennyksensä, kun myönnätte sen TODEKSI, mitä HE väittävät.
        Saatte piennen nautinnon.
        Kysymykseen: "miksi et vastaa?", he odottavat teiltä siihen tuhat selitystä.
        Kun toinen ihminen LAITETAAN selittämään, se on vallankäyttöä.
        Siinä selitysten odottaja kokee olevansa toisen yläpuolella oleva tuomari. Hän ikäänkuin hyväksyy tai torjuu selityksen.

        Koskaan ei pidä sortua selittelemään! Ei koskaan!
        Totuuden voi kertoa, puhtaan totuuden.
        Selittelyssä on aina miellyttämisen maku.
        Totuudessa ei.

        Esimerkki: kun puhelinmyyjä kauppaa lehtiä, niin uhri selittää ja selittää, miksi ei osta kaupattavaa lehteä.
        JUURI tähän asettamaansa koukkuun myyjä tarttuu ja hops, olet altavastaajana ja pian huomaat, kuinka vaikea myyjästä on päästä muuten kuin ostamalla tuote.

        Appivanhempasi käyttäytyvät kuin puh.myyjät... tai ihmiset, jotka ottavat toisen ihmisen alamaisekseen.

        Siis syyttävään kysymykseen, miksi et vastaa, voisitte sanoa odottamattomalla tavalla, mutta kohteliaasti appelan väelle esim: "Halusimme vältellä. Emme halunneet vastata."
        On turha selitellä jatkeeksi:" emme huomanneet puhelua."
        Koska... vaikka olisittekin huomanneet, ette olisi oikeasti halunneet vastata, halusitte varmasti kaikkein mieluiten olla rauhassa.
        Sen olisitte paradoksaalisesti voineet kyllä sanoa: "Huomasimme, että soititte, mutta halusimme nyt olla rauhassa."
        Kuten lehtimyyjän tyrkyttelyynkin voi sanoa yksikantaan:" En osta lehteä."

        Mietipä ihan huviksesi jo vaikkapa valmiiksi vastauksia syytteleviin, alistaviin kysymyksiin... jokin hullu vastaus, joka loppujen lopuksi onkin rehellisin.

        Olen joissakin tilanteissa kokeillut tuota esim. joku uskovainen on tyrkyttänyt Jeesusta. En ole ruvennut selittämään yhtään MIKSI en usko. Toistan vain etten usko mihinkään yliluonnolliseen, ja toistan sen niin usein kuin on tarvis. Kyllä uskiskin jossain vaiheessa kyllästyy tyrkyttämään.

        Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta selitellä omia juttujaan muille kuin kumppanilleen tietenkin.


    • Ei enää niin nuori nainen

      Itse olen 4-kymppinen nainen, mies löytyy, samoin kolme lasta.

      Mieheni vanhemmat ovat samanlaisia. He kyttäävät perheemme menoja ja tuloja. Ja jos emme vastaa puhelimeen heti, kun he soittavat, niin johan siitä haloo alkaa. Itse olen kanssa miettinyt, että miten asian heille sanoisin, en haluaisi kuitenkaan olla ilkeä.

      Olisin myös kommentoinut ensimmäiselle vastaajalle ja myös tuolle, joka väitti, että 26-vuotias on teini: Jokaisella meillä on omat ongelmamme ja niistä pitää olla vapaus tänne kirjoittaa. Jos ei teille sovi, niin älkää sitten lukeko!

      Voimia sinulle alkuperäinen kirjoittaja!

      • 112222

        Mieheni äiti piinaa joka päivä soittamalla. Joka päivä mieheni myös käy "lapsuuden kodissaan" viihdyttämässä tylsistynyttä äitiään. Sairasta joo. Alan kai jo katselemaan muita vaihtoehtoja ja aikuisempaa seuraa


    • kääntäisitte

      asian niin, että seuraavassa kohtaamisessa (puhelimessa/kasvokkain) ylidramatisoisitte tilanteen niin, että "voivoi, kun lapsi syntyy niin sitten riittää mummilla ja ukilla työtä".. se voi pelästyttää heidät niin, että keskittyvät enemmän omaan elämäänsä. Tuo ylidramatisointi pitää muistaa toistaa sopivin väliajoin eli nyt muutama innokas puhelu isovanhempien suuntaan, että olettekos muistaneet valmistautua isovanhemmuuteen jne.

    • anoppi täälläkin

      Ihminen nyt vain on sellainen, että alkaa huolestua turhasta.
      Perheenlisäystä odottavat nuoret eivät vastaa puhelimeen.
      Mitähän on tapahtunut? Soitappas uudestaan. Eikö vastaa?
      Onkohan tapahtunut jotain kamalaa? Mitä kamalaa? Eikö miniä ollutkin vähän kalpea viimeksi? Jos ne on joutuneet laitokselle? Yhdellä rouvalla töissäkin tapahtui, että... Kyllä nyt on jotain sattunut, varrmasti.
      Soita uudestaan! Herraijjumala, eivät vastaa! Nyt jotain on sattunut!!

      MITÄ, kokoatte sänkyä! Vainiin, välttelettekö meitä!!? Me täällä niin huolissamme....!

    • ole apuja

      Kun ovat tuon sorttisia, niin ei varmastikaan apuja oikeasti ole.

      Valitettavasti he eivät ymmärrä, että yli kolmekymppinen sentään on jo niin vanha, että primaariperheen painopiste siirtyy omasta lapsuudenperheestä itse rakennettuun. Jos vanhemmat hyväksyvät itsenäistymisen (mikä oikeasti kuuluu tapahtua jo paljon aikaisemmin), kunnioittavat syntyneen perheen omaa tilaa ja elämää, ei synny tällaisia ongelmia. Sellaiset vanhemmat ovat mieluinen lisämauste nuoren perheen elämään.

      Mutta jos kiukutellaan huomiosta kuten pienet lapset... EIkö ny hyvänen aika jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että varsinkin lapsen odotus ja syntymä tuovat siihen primaariperheeseen niin paljon lisää jo pelkästään tekemistäkin, ettei se ole kenenkään välttelyä, jos siinä vaiheessa muu suku jää vähän vähemmälle. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ne vanhemmat itse ovat toimineet kun ovat lapsensa saaneet, jättivätköhän he lapsen tarpeet huomiotta, jotta pystyivät huomioimaan omia vanhempiaan? Ja olivatkohan he luottamuksellisemmassa suhteessa omiin vanhempiinsa kuin toisiinsa puolisoina? Ja antoivatkohan he päätösvallan omasta perheestään omille vanhemmilleen sen sijaan, että kasvoivat itse perheen vaatimusten mukana vanhemmuuteen?

      Jos suora puhe ei auta (itselläni on tällainen tilanne), ja suora puhe voi olla silti kauniisti sanottua, en kyllä tiedä mikä auttaisi. Harmittaa minuakin mieheni puolesta, kun vanhempansa kiukuttelevat hänelle siitä, että mieheni perhe, minä ja lapsemme, saamme enemmän huomiota ja aikaa häneltä, kuin hänen vanhempansa. Että kaipa mieheni pitäisi hylätä oma perheensä, ja palata takaisin lapsuudenperheeseensä, jotta olisivat tyytyväisiä. Me emme ole mitään muuta kuin sopua halunneet, mutta he eivät anna siihen mahdollisuutta muuten kuin jos mieheni liittoutuisi heidän kanssaan minua vastaan.

      Kamalaa kun joillekin niin ihana asia kuin rakkaus ja oma perhe ovat tuskaa tuottavia uhkia.

      Mitenköhän sellaiset vanhemmat/apet&anopit ovat itse toimineet parisuhteessaan aikoinaan? Ovatko he todella olleet kaikessa riippuvaisia omista vanhemmistaan? Laittaneet omat vanhempansa parisuhteensa ja lastensa edelle? Liittoutuneet vanhempiensa kanssa puolisoaan vastaan, tai selän takana ainakin haukkuneet milloin mistäkin kilpaa vanhempiensa kanssa puolisoitaan?

      Hmm. Vaikea ymmärtää, surullista. Miksi ei kaikki vain voisi olla sovussa ja onnellisia toistensa onnesta?

    • Tutkituta pääsi

      se kyttäys ja ahdistelu loppuu melko pian, kun se sun miehes on sen verran viisas, että nostaa kytkintä.
      Että onnea vaan suuresti sille tulevalle yh-äitiydelle.
      Sinusta tulee hirvittävä äiti ja olet totaalinen
      kommentaattori niin miehellesi kuin tulevalle lapselle.
      Nyt on vielä helppoa se odotusaika ja muista sitten, ettet käytä ketään hyväksesi ja muista hankkia pari kolme sisarusta lapselle, että tulevat sosiaalisiksi ja sitten on kivaa yh-äippänä, vallankin tulevaisuudessa, jos nuorikolla on vatsan kasvattamisen lisäksi aikaa edes seurata talouselämän kuvioita ja maailman menoa.
      No, voitpa toivottaa sille lapsukaisellesi tervetuloa tähän ekokatastrofaaliseen maailmaan, ja sanoa, että ei se mitään, vaan mummu ja pappa ahdistelevat soitoillaan.
      Tsemppiä anopille ja apelle!DDDD

      • kenenhän pitäisi päätä tutk...

        Sekö se suurin toive on, että poika eroaisi siitä pahasta miniästä, ja voisi sitten antaa kaiken vapaa-aikansa ja huomionsa vanhemmilleen?

        Sitäkö todella täällä jotkut toivovat omalle lapselleen? Lyövät eripuraa ja kapuloita nuorten parien rattaisiin, että tulisi mahdollisimman paljon heidän osaltaan lisäpaineita muutenkin tämän päivän eroherkkiin ihmissuhteisiin? ONko se sitten hienoa, kun se oma poika kuitenkin on kiinni siinä miniässä juuri niin kauan kuin lapsi kasvaa aikuiseksi, eikä sitten ehjässä perheessä, se OMA lapsenlapsi? Elatusmaksuja on varmasti pojan kiva maksella 18 vuotta, ja aika vaikea on löytää sellaista naista, joka jaksaa toisen omia lapsia ja sitä, ettei talous ole koskaan tasapainossa elatusmaksun takia. Mutta niin niin, eihän sen pojan koskaan kuulukkaan perustaa omaa perhettä vaan olla ikuisesti itsenäistymätön lapsuudenperheensä peräkammarin poika, niinhän se olikin, vai?

        On ihan selvä että odottavat parit, samoin kuin vauva- ja taaperoikäisten vanhemmat käyttävät huomattavasti enemmän aikaa omaan perheeseensä, kuin lapsuuden perheisiinsä, ei ehditä enää samalla tavoin huomioimaan kuin ennen niitä omia ja siitäkin huolimatta rakkaita vanhempia. Mutta ei se loputon aika ole. Eikö ennemmin kannattaisi tukea ja antaa omaa tilaa?

        Vai oletko itse huolehtinut enemmän omista vanhemmistasi lastesi vauva-aikoina, kuin lapsistasi? Olitko mahdollisesti luottamuksellisemmissa väleissä isän ja äidin kanssa, kuin oman puolisosi? Ettekö te olleetkaan itse se perhe, vaan kävikö jomman kumman teidän vanhemmat sanelemassa miten lapset on kasvatettava, rahat käytettävä tai esim. talo remontoitava?

        Jokaisen oma perhe löytää oman tapansa selviytyä tästä ekokatastrofaalisesta maailmasta. Vaikkei se juuri olisikaan sinun tapasi, se ei tarkoita, etteikö sekin voisi toimia. Suvaitsevaisuutta pyydän. Ette te itsekään olleet kaikkeen valmiita heti, ja varmasti opitte asioita kantapäänkin kautta ollessanne nuori perhe. Antakaa siihen muillekin mahdollisuus. Jokaisen on löydettävä omat tapansa toimia, ei kukaan ota valmiiksi pureskeltua vastaan. Neuvot ovat hyviä, kun ne tarjotaan hyvällä, ei pahalla ja arvostelulla. Ei kukaan tule väittämään, että te aikoinanne olisitte toimineet väärin, mutta edelleenkään se ei tarkoita, että jonkun erilainen tapa olisi yhtään sen väärempi.

        Eläkää ja antakaa toisten elää.


      • miten kirja etenee?

        Koita nyt saada se rompsu valmiiksi ennen ekokatastrofin tuloa.

        Ps. joko Sveitsin miniä on tullut Suomeen? vai kääntykö kantapäillään takaisin sinut nähdessään.


      • ....
        kenenhän pitäisi päätä tutk... kirjoitti:

        Sekö se suurin toive on, että poika eroaisi siitä pahasta miniästä, ja voisi sitten antaa kaiken vapaa-aikansa ja huomionsa vanhemmilleen?

        Sitäkö todella täällä jotkut toivovat omalle lapselleen? Lyövät eripuraa ja kapuloita nuorten parien rattaisiin, että tulisi mahdollisimman paljon heidän osaltaan lisäpaineita muutenkin tämän päivän eroherkkiin ihmissuhteisiin? ONko se sitten hienoa, kun se oma poika kuitenkin on kiinni siinä miniässä juuri niin kauan kuin lapsi kasvaa aikuiseksi, eikä sitten ehjässä perheessä, se OMA lapsenlapsi? Elatusmaksuja on varmasti pojan kiva maksella 18 vuotta, ja aika vaikea on löytää sellaista naista, joka jaksaa toisen omia lapsia ja sitä, ettei talous ole koskaan tasapainossa elatusmaksun takia. Mutta niin niin, eihän sen pojan koskaan kuulukkaan perustaa omaa perhettä vaan olla ikuisesti itsenäistymätön lapsuudenperheensä peräkammarin poika, niinhän se olikin, vai?

        On ihan selvä että odottavat parit, samoin kuin vauva- ja taaperoikäisten vanhemmat käyttävät huomattavasti enemmän aikaa omaan perheeseensä, kuin lapsuuden perheisiinsä, ei ehditä enää samalla tavoin huomioimaan kuin ennen niitä omia ja siitäkin huolimatta rakkaita vanhempia. Mutta ei se loputon aika ole. Eikö ennemmin kannattaisi tukea ja antaa omaa tilaa?

        Vai oletko itse huolehtinut enemmän omista vanhemmistasi lastesi vauva-aikoina, kuin lapsistasi? Olitko mahdollisesti luottamuksellisemmissa väleissä isän ja äidin kanssa, kuin oman puolisosi? Ettekö te olleetkaan itse se perhe, vaan kävikö jomman kumman teidän vanhemmat sanelemassa miten lapset on kasvatettava, rahat käytettävä tai esim. talo remontoitava?

        Jokaisen oma perhe löytää oman tapansa selviytyä tästä ekokatastrofaalisesta maailmasta. Vaikkei se juuri olisikaan sinun tapasi, se ei tarkoita, etteikö sekin voisi toimia. Suvaitsevaisuutta pyydän. Ette te itsekään olleet kaikkeen valmiita heti, ja varmasti opitte asioita kantapäänkin kautta ollessanne nuori perhe. Antakaa siihen muillekin mahdollisuus. Jokaisen on löydettävä omat tapansa toimia, ei kukaan ota valmiiksi pureskeltua vastaan. Neuvot ovat hyviä, kun ne tarjotaan hyvällä, ei pahalla ja arvostelulla. Ei kukaan tule väittämään, että te aikoinanne olisitte toimineet väärin, mutta edelleenkään se ei tarkoita, että jonkun erilainen tapa olisi yhtään sen väärempi.

        Eläkää ja antakaa toisten elää.

        Näinhän sen pitäisi mennä.Viisasta tekstiä,kunpa sen jokainen vanhempi sisäistäisi! Olisipa tälläisille vastahanka-vanhemmille jotain koulutusta,jossa perehdyttäisiin aiheeseen:'kun lapsi muuttaa pesästä'.....


      • alkup.

        Olen kyllä miettinyt maailman ekokatastrofia, energiapulaa, taloutta ja kaikkea muutakin. Et voi uskoakaan, kuinka paljon olen niitä miettinyt. Se, että olen ensimmäistä kertaa raskaana vasta 26-vuotiaana, johtuukin osittain siitä, että olen pohtinut tätä maailmaa ja yleensäkin ihmiselämän tarkoitusta.

        Mutta nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana - maailmalla vellovista epävarmuuksista huolimatta. Ja pakko myöntää, en ole enää viime kuukausina miettinyt maailman/Suomen asioita niin paljon.

        Minulla on nyt masussani kasvamassa uusi ihminen, jossa on tuntunut riittävän mietittävää ihan tarpeeksi. "Miten saamme turvattua hänelle hyvän ja pitkän lapsuuden? Miten osaisin olla reilu äiti - kaikkia osapuolia kohtaan? Millaista kuria tulemme mieheni kanssa lapselle pitämään? Millaiset rajat tulemme asettamaan? Miten selviän synnytyksestä ja pienen vauvan hoidosta? Pystynkö imettämään kunnolla? Jaksanko huomioida lapsen lisäksi myös mieheni ja meidän parisuhteemme? jne jne"

        Haluaisin todella keskittyä mieheeni, tulevaan lapseen ja tietenkin myös itseeni - siis meidän perheeseemme.

        Tietenkin isovanhemmat (ja myös ystävät ja muut sukulaiset) tulevat kuulumaan siihen omalla tavallaan. Mutta en vain jaksa heidän puoleltaan mitään syyttelyä ja ahdistelua. Emme me voi mieheni kanssa olla "salamana" vastaamassa puhelimeen, kun he soittavat. Ja heidän tulisi se ymmärtää. Enhän minäkään ala heitä mistään syyttämään, jos he eivät heti vastaa puheluun. Epäilen vain, että ehkä heillä on jotain muuta tekemistä juuri nyt ja ehkä he soittavat minulle, kun huomaavat minun yrittäneen soittaa heille. Tai sitten yritän itse soittaa heille myöhemmin uudelleen...

        Todella toivon, että emme mieheni kanssa koskaan tule päätymään eroon, paitsi, kunnes kuolema meidät erottaa. Mutta, jos tulemme eroon päätymään, niin kyllä minä uskon selviäväni myös yh- tai viikonloppuäitinä. Ei se todellakaan olisi helppoa ja minulla tulisi taatusti olemaan suuri kaipuu takaisin "normaaliin" perhe-elämään. Mutta ihminen on tehty selviytymään erilaisista haasteista...

        Vielä, kun selviäisimme ahdistelevista ja syyttelevistä isovanhemmista / apeista / anopeista!! :)


      • ..........................
        alkup. kirjoitti:

        Olen kyllä miettinyt maailman ekokatastrofia, energiapulaa, taloutta ja kaikkea muutakin. Et voi uskoakaan, kuinka paljon olen niitä miettinyt. Se, että olen ensimmäistä kertaa raskaana vasta 26-vuotiaana, johtuukin osittain siitä, että olen pohtinut tätä maailmaa ja yleensäkin ihmiselämän tarkoitusta.

        Mutta nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana - maailmalla vellovista epävarmuuksista huolimatta. Ja pakko myöntää, en ole enää viime kuukausina miettinyt maailman/Suomen asioita niin paljon.

        Minulla on nyt masussani kasvamassa uusi ihminen, jossa on tuntunut riittävän mietittävää ihan tarpeeksi. "Miten saamme turvattua hänelle hyvän ja pitkän lapsuuden? Miten osaisin olla reilu äiti - kaikkia osapuolia kohtaan? Millaista kuria tulemme mieheni kanssa lapselle pitämään? Millaiset rajat tulemme asettamaan? Miten selviän synnytyksestä ja pienen vauvan hoidosta? Pystynkö imettämään kunnolla? Jaksanko huomioida lapsen lisäksi myös mieheni ja meidän parisuhteemme? jne jne"

        Haluaisin todella keskittyä mieheeni, tulevaan lapseen ja tietenkin myös itseeni - siis meidän perheeseemme.

        Tietenkin isovanhemmat (ja myös ystävät ja muut sukulaiset) tulevat kuulumaan siihen omalla tavallaan. Mutta en vain jaksa heidän puoleltaan mitään syyttelyä ja ahdistelua. Emme me voi mieheni kanssa olla "salamana" vastaamassa puhelimeen, kun he soittavat. Ja heidän tulisi se ymmärtää. Enhän minäkään ala heitä mistään syyttämään, jos he eivät heti vastaa puheluun. Epäilen vain, että ehkä heillä on jotain muuta tekemistä juuri nyt ja ehkä he soittavat minulle, kun huomaavat minun yrittäneen soittaa heille. Tai sitten yritän itse soittaa heille myöhemmin uudelleen...

        Todella toivon, että emme mieheni kanssa koskaan tule päätymään eroon, paitsi, kunnes kuolema meidät erottaa. Mutta, jos tulemme eroon päätymään, niin kyllä minä uskon selviäväni myös yh- tai viikonloppuäitinä. Ei se todellakaan olisi helppoa ja minulla tulisi taatusti olemaan suuri kaipuu takaisin "normaaliin" perhe-elämään. Mutta ihminen on tehty selviytymään erilaisista haasteista...

        Vielä, kun selviäisimme ahdistelevista ja syyttelevistä isovanhemmista / apeista / anopeista!! :)

        Appivanhempasi ovat kiintyneitä teihin. Kysymys vältteletkö, osoittaa huolta. Huolta siitä, että ovatko he ehkä tehneet tai sanoneet jotain mikä olisi voinut loukata teitä. Mieti vähän omaa suhtautumistasi. Olisitte voineet sanoa suoraan, että emme välttele teitä ja pyytää anteeksi sitä ettette kuulleet puhelinta ja soittaneet takaisin. Oma käytös joskus voi aiheuttaa epätietoisuutta toisissa ihmisissä. Sinäkin vanhenet ja olet lapsellesi vanhempi loppuelämän ajan. Omat oppisi tulevat käyttöön siinä vaiheessa, kun lapsesi ilmoittaa sinulle, että normaali kanssakäyminen on liikaa. Rauhallisuutta puolin ja toisin niin homma sujuu.


      • maukkunau
        .......................... kirjoitti:

        Appivanhempasi ovat kiintyneitä teihin. Kysymys vältteletkö, osoittaa huolta. Huolta siitä, että ovatko he ehkä tehneet tai sanoneet jotain mikä olisi voinut loukata teitä. Mieti vähän omaa suhtautumistasi. Olisitte voineet sanoa suoraan, että emme välttele teitä ja pyytää anteeksi sitä ettette kuulleet puhelinta ja soittaneet takaisin. Oma käytös joskus voi aiheuttaa epätietoisuutta toisissa ihmisissä. Sinäkin vanhenet ja olet lapsellesi vanhempi loppuelämän ajan. Omat oppisi tulevat käyttöön siinä vaiheessa, kun lapsesi ilmoittaa sinulle, että normaali kanssakäyminen on liikaa. Rauhallisuutta puolin ja toisin niin homma sujuu.

        Minusta olisi pitänyt sanoa reilusti, että nyt tällä hetkellä välttelemme teitä ja haluamme olla rauhassa.

        Nämä appivanhemmat saattavat imeä nuoren parin aivan tyhjäksi. Varsinkin jos vanha herra Appi on päällepäsmäri Besserwisser.
        Kun nuoret olivat juuri olleet vierailulla, niin siinä oli jo läheisyyttä tankattu vanhalle parille kerrakseen.
        Olisi pitänyt riittää.

        Ihmissuhteissa on rajansa. Vanha Appi ja Anoppi ovat tietämättömiä näkymättömista rajoista ja talloo niitä.

        Ihmisten pitää kaikissa suhteissaan antaa ja saada tilaa. On lähestymisen ja etääntymisen vaiheita.
        On tärkeää saada olla yksin, tankata omaa energiaa, kunnes taas lähennytään toisia.
        Se on kuin hengittämistä.
        Avioparitkin toimivat näin jopa keskenään.

        Tässä tapauksessa Vanha Pariskunta ei antanut Nuoren Pariskunnan uloshengittää tässä ihmissuhdepopulassa, vaan olisi tukehduttanut heidät.
        Sellainen tukehduttaminen antaa tuhoavan vaikutuksen suhteelle vanhuksien taholta.

        Nuori rouva on itseasiassa viisas. Hän tajuaa, että tällainen suhde ei ole terve.


      • maukkunau
        maukkunau kirjoitti:

        Minusta olisi pitänyt sanoa reilusti, että nyt tällä hetkellä välttelemme teitä ja haluamme olla rauhassa.

        Nämä appivanhemmat saattavat imeä nuoren parin aivan tyhjäksi. Varsinkin jos vanha herra Appi on päällepäsmäri Besserwisser.
        Kun nuoret olivat juuri olleet vierailulla, niin siinä oli jo läheisyyttä tankattu vanhalle parille kerrakseen.
        Olisi pitänyt riittää.

        Ihmissuhteissa on rajansa. Vanha Appi ja Anoppi ovat tietämättömiä näkymättömista rajoista ja talloo niitä.

        Ihmisten pitää kaikissa suhteissaan antaa ja saada tilaa. On lähestymisen ja etääntymisen vaiheita.
        On tärkeää saada olla yksin, tankata omaa energiaa, kunnes taas lähennytään toisia.
        Se on kuin hengittämistä.
        Avioparitkin toimivat näin jopa keskenään.

        Tässä tapauksessa Vanha Pariskunta ei antanut Nuoren Pariskunnan uloshengittää tässä ihmissuhdepopulassa, vaan olisi tukehduttanut heidät.
        Sellainen tukehduttaminen antaa tuhoavan vaikutuksen suhteelle vanhuksien taholta.

        Nuori rouva on itseasiassa viisas. Hän tajuaa, että tällainen suhde ei ole terve.

        Pieni korjaus.
        Kun sanoin että "sellainen tukehduttaminen antaa tuhoavan vaikutuksen suhteelle vanhuksien taholta"
        tarkoitan suhteella vanhusten ja nuoren parin välistä suhdetta.

        Nuoren parin avioliitto on varmastikin ihan kunnossa, eikä vanhusten typeryys vaikuta siihen.


      • Näin on näreet, sanoisin,,,...
        kenenhän pitäisi päätä tutk... kirjoitti:

        Sekö se suurin toive on, että poika eroaisi siitä pahasta miniästä, ja voisi sitten antaa kaiken vapaa-aikansa ja huomionsa vanhemmilleen?

        Sitäkö todella täällä jotkut toivovat omalle lapselleen? Lyövät eripuraa ja kapuloita nuorten parien rattaisiin, että tulisi mahdollisimman paljon heidän osaltaan lisäpaineita muutenkin tämän päivän eroherkkiin ihmissuhteisiin? ONko se sitten hienoa, kun se oma poika kuitenkin on kiinni siinä miniässä juuri niin kauan kuin lapsi kasvaa aikuiseksi, eikä sitten ehjässä perheessä, se OMA lapsenlapsi? Elatusmaksuja on varmasti pojan kiva maksella 18 vuotta, ja aika vaikea on löytää sellaista naista, joka jaksaa toisen omia lapsia ja sitä, ettei talous ole koskaan tasapainossa elatusmaksun takia. Mutta niin niin, eihän sen pojan koskaan kuulukkaan perustaa omaa perhettä vaan olla ikuisesti itsenäistymätön lapsuudenperheensä peräkammarin poika, niinhän se olikin, vai?

        On ihan selvä että odottavat parit, samoin kuin vauva- ja taaperoikäisten vanhemmat käyttävät huomattavasti enemmän aikaa omaan perheeseensä, kuin lapsuuden perheisiinsä, ei ehditä enää samalla tavoin huomioimaan kuin ennen niitä omia ja siitäkin huolimatta rakkaita vanhempia. Mutta ei se loputon aika ole. Eikö ennemmin kannattaisi tukea ja antaa omaa tilaa?

        Vai oletko itse huolehtinut enemmän omista vanhemmistasi lastesi vauva-aikoina, kuin lapsistasi? Olitko mahdollisesti luottamuksellisemmissa väleissä isän ja äidin kanssa, kuin oman puolisosi? Ettekö te olleetkaan itse se perhe, vaan kävikö jomman kumman teidän vanhemmat sanelemassa miten lapset on kasvatettava, rahat käytettävä tai esim. talo remontoitava?

        Jokaisen oma perhe löytää oman tapansa selviytyä tästä ekokatastrofaalisesta maailmasta. Vaikkei se juuri olisikaan sinun tapasi, se ei tarkoita, etteikö sekin voisi toimia. Suvaitsevaisuutta pyydän. Ette te itsekään olleet kaikkeen valmiita heti, ja varmasti opitte asioita kantapäänkin kautta ollessanne nuori perhe. Antakaa siihen muillekin mahdollisuus. Jokaisen on löydettävä omat tapansa toimia, ei kukaan ota valmiiksi pureskeltua vastaan. Neuvot ovat hyviä, kun ne tarjotaan hyvällä, ei pahalla ja arvostelulla. Ei kukaan tule väittämään, että te aikoinanne olisitte toimineet väärin, mutta edelleenkään se ei tarkoita, että jonkun erilainen tapa olisi yhtään sen väärempi.

        Eläkää ja antakaa toisten elää.

        ole moraalisesti oikein eikä soveliasta kertoa
        palturia lapsille eikä lapsenlapsille, vaan faktaa, eli lasten on jo parivuotiaana pakko tietää, millaisella planeetalla eletään eli iltasaduksi faktaa lehdistä, mutavyöryistä, ihmisten kuolemista, tappavien tautien leviämisestä, kuivuuden aiheuttamista miljoonien ihmisten kuolemisesta ravinnon puutteeseen eli tulevaisuus on lapsiperheille nannaa.
        Älä vain lipsu prinssi- ja prinsessalinjalle, ettet saa vielä niitä lapsukaisiasi silmillesi valheista ja asioiden todellisen laidan salaamisesta.
        Näin on näreet.


      • Terveisiä pitsihuvilalta
        miten kirja etenee? kirjoitti:

        Koita nyt saada se rompsu valmiiksi ennen ekokatastrofin tuloa.

        Ps. joko Sveitsin miniä on tullut Suomeen? vai kääntykö kantapäillään takaisin sinut nähdessään.

        ollut menossa jo vuosia, jos et ole sitä tiennyt, niin toivon, että seuraat edes päivän lehtiä.
        Uusi kirja on jo pitkällä ja etenee koko ajan kovaa vauhtia ja toinen on alkutekijöissään, että ennen vedenpaisumusta varmaankin on valmis.
        Minussa tuskin on mitään pelottavannäköistä, koska nuorena kehotettiin menemään missikisoihin ja kuva kertoo omaa kieltään.
        Ei ole ryppyjä, vaan käytän Valcrema-voidetta yövoiteena, katos jotkut ovat ns. iättömiä.
        Olemme todella hyvissä väleissä sveitsiläisten kanssa ja mukava on tyttö ja tulee varmasti Suomeen.
        Minä itse en ole mikään avioliittojen välitystoimisto.
        Olen ihan itse mieheni kanssa päättänyt oman avioliittoni ajankohdan alkamisen ja jokainen saa sen tehdä, joka niin haluaa.


      • Paha saa palkkansa
        alkup. kirjoitti:

        Olen kyllä miettinyt maailman ekokatastrofia, energiapulaa, taloutta ja kaikkea muutakin. Et voi uskoakaan, kuinka paljon olen niitä miettinyt. Se, että olen ensimmäistä kertaa raskaana vasta 26-vuotiaana, johtuukin osittain siitä, että olen pohtinut tätä maailmaa ja yleensäkin ihmiselämän tarkoitusta.

        Mutta nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana - maailmalla vellovista epävarmuuksista huolimatta. Ja pakko myöntää, en ole enää viime kuukausina miettinyt maailman/Suomen asioita niin paljon.

        Minulla on nyt masussani kasvamassa uusi ihminen, jossa on tuntunut riittävän mietittävää ihan tarpeeksi. "Miten saamme turvattua hänelle hyvän ja pitkän lapsuuden? Miten osaisin olla reilu äiti - kaikkia osapuolia kohtaan? Millaista kuria tulemme mieheni kanssa lapselle pitämään? Millaiset rajat tulemme asettamaan? Miten selviän synnytyksestä ja pienen vauvan hoidosta? Pystynkö imettämään kunnolla? Jaksanko huomioida lapsen lisäksi myös mieheni ja meidän parisuhteemme? jne jne"

        Haluaisin todella keskittyä mieheeni, tulevaan lapseen ja tietenkin myös itseeni - siis meidän perheeseemme.

        Tietenkin isovanhemmat (ja myös ystävät ja muut sukulaiset) tulevat kuulumaan siihen omalla tavallaan. Mutta en vain jaksa heidän puoleltaan mitään syyttelyä ja ahdistelua. Emme me voi mieheni kanssa olla "salamana" vastaamassa puhelimeen, kun he soittavat. Ja heidän tulisi se ymmärtää. Enhän minäkään ala heitä mistään syyttämään, jos he eivät heti vastaa puheluun. Epäilen vain, että ehkä heillä on jotain muuta tekemistä juuri nyt ja ehkä he soittavat minulle, kun huomaavat minun yrittäneen soittaa heille. Tai sitten yritän itse soittaa heille myöhemmin uudelleen...

        Todella toivon, että emme mieheni kanssa koskaan tule päätymään eroon, paitsi, kunnes kuolema meidät erottaa. Mutta, jos tulemme eroon päätymään, niin kyllä minä uskon selviäväni myös yh- tai viikonloppuäitinä. Ei se todellakaan olisi helppoa ja minulla tulisi taatusti olemaan suuri kaipuu takaisin "normaaliin" perhe-elämään. Mutta ihminen on tehty selviytymään erilaisista haasteista...

        Vielä, kun selviäisimme ahdistelevista ja syyttelevistä isovanhemmista / apeista / anopeista!! :)

        kannattaa lykätä halkoja pesään oikein urakalla, sillä ainoasta lapsesta tulee terroristi.
        Siis ihan mukava 3-4 lapsen pieni "lastentarha", jotta lapsesta tulee vähän sosiaalisempi kuin äitimuoristaan.
        Sitten voi olla jo kiire vastailla puhelimeen, kun saa päivystää puhelimessa tunninkin verran
        terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun vauvalla on korva pipi etc etc
        Kyllä teillä nyt on vielä AIKAA TODELLA RUTKASTI, TAITAAPI VAIN SE LIITTO JO AIKA PAHASTI RAKOILLA, KUN MIEHEN VANHEMMAT ON NOIN VAAN SIVUUTETTU JA HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI TOIMITAAN
        MIEHEN VANHEMPIA KOHTAAN.
        MUISTA SITTEN KUN YH-ÄISKÄNÄ SAAT MUISTELLA SITÄ, ETTÄ MIKSI ET OTTANUT MIEHESI VANHEMPIA OLLENKAAN HUOMIOON, KOSKA SILLOIN SINUA EI KUKAAN MITENKÄÄN HUOMIOI.
        ÄLÄ LUULOTTELE, OLET PISTÄNYT PÄÄSI PENSAASEEN, SILLÄ SEN MINKÄ TEET MIHEN ÄIDILLE JA ISÄLLE, SEN TEET MIEHELLESI.


      • alkup.
        .......................... kirjoitti:

        Appivanhempasi ovat kiintyneitä teihin. Kysymys vältteletkö, osoittaa huolta. Huolta siitä, että ovatko he ehkä tehneet tai sanoneet jotain mikä olisi voinut loukata teitä. Mieti vähän omaa suhtautumistasi. Olisitte voineet sanoa suoraan, että emme välttele teitä ja pyytää anteeksi sitä ettette kuulleet puhelinta ja soittaneet takaisin. Oma käytös joskus voi aiheuttaa epätietoisuutta toisissa ihmisissä. Sinäkin vanhenet ja olet lapsellesi vanhempi loppuelämän ajan. Omat oppisi tulevat käyttöön siinä vaiheessa, kun lapsesi ilmoittaa sinulle, että normaali kanssakäyminen on liikaa. Rauhallisuutta puolin ja toisin niin homma sujuu.

        Miksi meidän pitäisi pyytää anteeksi sitä, että emme kuulleet puhelinta?? Appivanhempien tulisi ymmärtää, että saatoimme molemmat olla vaikka paskalla, emmekä oikein voineet vastata. Tai saatoimme vaikka olla rakastelemassa tms...

        Ei appivanhemmatkaan anteeksi pyytele, jos eivät heti puhelimeen vastaa. Eikä kukaan mukaan anteeksi tuollaista pyytele. Eihän kännykkääkään voi vahtia aivan joka sekunti.


      • alkup.
        Paha saa palkkansa kirjoitti:

        kannattaa lykätä halkoja pesään oikein urakalla, sillä ainoasta lapsesta tulee terroristi.
        Siis ihan mukava 3-4 lapsen pieni "lastentarha", jotta lapsesta tulee vähän sosiaalisempi kuin äitimuoristaan.
        Sitten voi olla jo kiire vastailla puhelimeen, kun saa päivystää puhelimessa tunninkin verran
        terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun vauvalla on korva pipi etc etc
        Kyllä teillä nyt on vielä AIKAA TODELLA RUTKASTI, TAITAAPI VAIN SE LIITTO JO AIKA PAHASTI RAKOILLA, KUN MIEHEN VANHEMMAT ON NOIN VAAN SIVUUTETTU JA HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI TOIMITAAN
        MIEHEN VANHEMPIA KOHTAAN.
        MUISTA SITTEN KUN YH-ÄISKÄNÄ SAAT MUISTELLA SITÄ, ETTÄ MIKSI ET OTTANUT MIEHESI VANHEMPIA OLLENKAAN HUOMIOON, KOSKA SILLOIN SINUA EI KUKAAN MITENKÄÄN HUOMIOI.
        ÄLÄ LUULOTTELE, OLET PISTÄNYT PÄÄSI PENSAASEEN, SILLÄ SEN MINKÄ TEET MIHEN ÄIDILLE JA ISÄLLE, SEN TEET MIEHELLESI.

        Miten niin teen miehelleni sen, minkä teen hänen vanhemmilleen?? Mieheni oli itsekin todella suuttunut, kun häntä puhelimessa alettiin olemattomasta asiasta syyttelemään.

        Ja minä en ole tehnyt appivanhemmilleni mitään pahaa. Olen pitänyt heihin ystävälliset ja neutraalit välit, keskustellut ja kertonut meidän asioista ja kysellyt jotain heidän asioistaan. Mutta minä ja mieheni emme täällä todellakaan ole vain heitä varten.

        Se, että jos olemme ajamassa autolla, emmekä kuule puhelinta, ei todellakaan tarkoita sitä, että välttelemme appivanhempia. Heillä ei ole siis mielestäni mitään oikeutta alkaa syyttämään miestäni tai meitä mistään välttelystä.

        EIVÄT APPIVANHEMMATKAAN JOKA KERTA HETI VASTAA PUHELIMEEN, EMMEKÄ ME MIEHENI KANSSA HEITÄ MISTÄÄN SILLOIN SYYTÄ. JOTEN MIKÄ OIKEUS HEILLÄ ON MEITÄ SYYTTÄÄ??

        JA MINULLA ON ONNEKSI ELÄMÄÄ TÄMÄN PALSTAN ULKOPUOLELLAKIN, JOTEN HYVÄSTI!!


      • riidaton anoppi
        alkup. kirjoitti:

        Miten niin teen miehelleni sen, minkä teen hänen vanhemmilleen?? Mieheni oli itsekin todella suuttunut, kun häntä puhelimessa alettiin olemattomasta asiasta syyttelemään.

        Ja minä en ole tehnyt appivanhemmilleni mitään pahaa. Olen pitänyt heihin ystävälliset ja neutraalit välit, keskustellut ja kertonut meidän asioista ja kysellyt jotain heidän asioistaan. Mutta minä ja mieheni emme täällä todellakaan ole vain heitä varten.

        Se, että jos olemme ajamassa autolla, emmekä kuule puhelinta, ei todellakaan tarkoita sitä, että välttelemme appivanhempia. Heillä ei ole siis mielestäni mitään oikeutta alkaa syyttämään miestäni tai meitä mistään välttelystä.

        EIVÄT APPIVANHEMMATKAAN JOKA KERTA HETI VASTAA PUHELIMEEN, EMMEKÄ ME MIEHENI KANSSA HEITÄ MISTÄÄN SILLOIN SYYTÄ. JOTEN MIKÄ OIKEUS HEILLÄ ON MEITÄ SYYTTÄÄ??

        JA MINULLA ON ONNEKSI ELÄMÄÄ TÄMÄN PALSTAN ULKOPUOLELLAKIN, JOTEN HYVÄSTI!!

        Ketään ei voi edellyttää olemaan 24/7 puhelimen päässä.

        Keskustelun paikka appi-vanhempien kanssa. Voiko mahdollisesti joku kolmas osapuoli hieman konsultoida appi-vanhempiasi?

        Oikein Onnellista ja stressitöntä odotusaikaa sinulle ja perheellesi!

        Ps. Tämä sivu on ehkä huono paikka odottavalle äidille, täältä saa vain huonon mielen ja stressiä.
        Tänne kun tahtoo keräytyä ne pahimmat "itsensä purkajat" niin anopeista kuin minijöistäkin.


      • kyllä sinäkään, valitettavasti
        Paha saa palkkansa kirjoitti:

        kannattaa lykätä halkoja pesään oikein urakalla, sillä ainoasta lapsesta tulee terroristi.
        Siis ihan mukava 3-4 lapsen pieni "lastentarha", jotta lapsesta tulee vähän sosiaalisempi kuin äitimuoristaan.
        Sitten voi olla jo kiire vastailla puhelimeen, kun saa päivystää puhelimessa tunninkin verran
        terveyskeskuksen ajanvaraukseen, kun vauvalla on korva pipi etc etc
        Kyllä teillä nyt on vielä AIKAA TODELLA RUTKASTI, TAITAAPI VAIN SE LIITTO JO AIKA PAHASTI RAKOILLA, KUN MIEHEN VANHEMMAT ON NOIN VAAN SIVUUTETTU JA HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI TOIMITAAN
        MIEHEN VANHEMPIA KOHTAAN.
        MUISTA SITTEN KUN YH-ÄISKÄNÄ SAAT MUISTELLA SITÄ, ETTÄ MIKSI ET OTTANUT MIEHESI VANHEMPIA OLLENKAAN HUOMIOON, KOSKA SILLOIN SINUA EI KUKAAN MITENKÄÄN HUOMIOI.
        ÄLÄ LUULOTTELE, OLET PISTÄNYT PÄÄSI PENSAASEEN, SILLÄ SEN MINKÄ TEET MIHEN ÄIDILLE JA ISÄLLE, SEN TEET MIEHELLESI.

        Mitenköhän nyt oikein ennustat, että ainoasta (miten niin ainoasta) lapsesta tulee terroristi? Onkohan nyt jokin ajatuksia selventävä lääke jäänyt ottamatta? Meinaatko että perheissä, jossa on mahdollista kaikkien olla väleissä niin vanhempiensa kuin appivanhempiensa kanssa, ne appivanhemmat soittelevat lapsen ollessa pipi sinne päivystykseen tunnin verran? Niinkö sinun omat appivanhempasi aikoinaan tekivät? Et siis itse huolehtinut sairaasta lapsestasi? Oliko lapsen kasvatusvastuu appivanhemmillasi? Olisiko pojastasi tullut terroristi, jos ihan itse miehesi kanssa olisit hänet kasvattanut? Ei tarvitse vastata, viestisi perusteella voin kyllä päätellä, että varmasti olisi tullut se terroristi noin tasapainottoman ihmisen kasvatuksesta. Luojan kiitos, appivanhempasi kasvattivat poikasi.

        Ymmärtäkää nyt hyvät vanhemmat tämä lastenne suhteen, jos ette hyväksy heidän puolisoitaan, työnnätte lapsennekin pois luotanne. Sillä sille pojalle/tyttärelle on loukkaus jos te loukkaatte hänen puolisoaan. Vai annoitko sinä kirjoittaja vanhempiesi mollata puolisoasi mielin määrin ja olit samaa mieltä heidän kanssaan sen sijaan, että pidit yhtä puolisosi kanssa? Oliko vanhempiesi perhe sinulle tärkeämpi kuin oma perheesi?

        Koittakaahan nyt ihmiset hyvät ymmärtää, että jokaisella meistä on oma itsenäinen elämämme. Se kenen kanssa naimisiin menemme ja lapsia hankimme, on vain meidän asiamme. Takapajuloissa yhä tehdään vanhempien järjestämiä avioliittoja, mutta ei sivistyneissä maissa. Jokaisella on oma valinnan vapaus. Mitä riemua se voi kenellekään tuottaa että TOIVOO oman lapsensa joutuvan eroamisen tuskaan ja mahdolliseksi elättäjäksi seuraavaksi 18:ksi vuodeksi? Vanhemmuus kun ei lopu, vaikka liitto loppuisikin. Ja yleensä se on se "pirullinen" miniä, joka saa kuitenkin lasten lähihuoltajuuden, ja pojaltanne sen pitkän pennin, elatusmaksut. Olkaa nyt hyvät ihmiset varovaisia siinä mitä toivotte.


      • ALKUSOITTO
        kyllä sinäkään, valitettavasti kirjoitti:

        Mitenköhän nyt oikein ennustat, että ainoasta (miten niin ainoasta) lapsesta tulee terroristi? Onkohan nyt jokin ajatuksia selventävä lääke jäänyt ottamatta? Meinaatko että perheissä, jossa on mahdollista kaikkien olla väleissä niin vanhempiensa kuin appivanhempiensa kanssa, ne appivanhemmat soittelevat lapsen ollessa pipi sinne päivystykseen tunnin verran? Niinkö sinun omat appivanhempasi aikoinaan tekivät? Et siis itse huolehtinut sairaasta lapsestasi? Oliko lapsen kasvatusvastuu appivanhemmillasi? Olisiko pojastasi tullut terroristi, jos ihan itse miehesi kanssa olisit hänet kasvattanut? Ei tarvitse vastata, viestisi perusteella voin kyllä päätellä, että varmasti olisi tullut se terroristi noin tasapainottoman ihmisen kasvatuksesta. Luojan kiitos, appivanhempasi kasvattivat poikasi.

        Ymmärtäkää nyt hyvät vanhemmat tämä lastenne suhteen, jos ette hyväksy heidän puolisoitaan, työnnätte lapsennekin pois luotanne. Sillä sille pojalle/tyttärelle on loukkaus jos te loukkaatte hänen puolisoaan. Vai annoitko sinä kirjoittaja vanhempiesi mollata puolisoasi mielin määrin ja olit samaa mieltä heidän kanssaan sen sijaan, että pidit yhtä puolisosi kanssa? Oliko vanhempiesi perhe sinulle tärkeämpi kuin oma perheesi?

        Koittakaahan nyt ihmiset hyvät ymmärtää, että jokaisella meistä on oma itsenäinen elämämme. Se kenen kanssa naimisiin menemme ja lapsia hankimme, on vain meidän asiamme. Takapajuloissa yhä tehdään vanhempien järjestämiä avioliittoja, mutta ei sivistyneissä maissa. Jokaisella on oma valinnan vapaus. Mitä riemua se voi kenellekään tuottaa että TOIVOO oman lapsensa joutuvan eroamisen tuskaan ja mahdolliseksi elättäjäksi seuraavaksi 18:ksi vuodeksi? Vanhemmuus kun ei lopu, vaikka liitto loppuisikin. Ja yleensä se on se "pirullinen" miniä, joka saa kuitenkin lasten lähihuoltajuuden, ja pojaltanne sen pitkän pennin, elatusmaksut. Olkaa nyt hyvät ihmiset varovaisia siinä mitä toivotte.

        Siis sanoin, että ko. pariskunta, joka odottaa sitä esikoista, tulee lapsen synnyttyä soittamaan monen minituista kertaa päivystykseen ja terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja siinä meni itseltäni kahden lapsen kohdalla noin tunti.
        SIIS ITSE HOIDIN MOLEMMAT POIKANI.
        OPETTELE LUKEMAAN.


      • Opettele nyt edes lukemaan
        kyllä sinäkään, valitettavasti kirjoitti:

        Mitenköhän nyt oikein ennustat, että ainoasta (miten niin ainoasta) lapsesta tulee terroristi? Onkohan nyt jokin ajatuksia selventävä lääke jäänyt ottamatta? Meinaatko että perheissä, jossa on mahdollista kaikkien olla väleissä niin vanhempiensa kuin appivanhempiensa kanssa, ne appivanhemmat soittelevat lapsen ollessa pipi sinne päivystykseen tunnin verran? Niinkö sinun omat appivanhempasi aikoinaan tekivät? Et siis itse huolehtinut sairaasta lapsestasi? Oliko lapsen kasvatusvastuu appivanhemmillasi? Olisiko pojastasi tullut terroristi, jos ihan itse miehesi kanssa olisit hänet kasvattanut? Ei tarvitse vastata, viestisi perusteella voin kyllä päätellä, että varmasti olisi tullut se terroristi noin tasapainottoman ihmisen kasvatuksesta. Luojan kiitos, appivanhempasi kasvattivat poikasi.

        Ymmärtäkää nyt hyvät vanhemmat tämä lastenne suhteen, jos ette hyväksy heidän puolisoitaan, työnnätte lapsennekin pois luotanne. Sillä sille pojalle/tyttärelle on loukkaus jos te loukkaatte hänen puolisoaan. Vai annoitko sinä kirjoittaja vanhempiesi mollata puolisoasi mielin määrin ja olit samaa mieltä heidän kanssaan sen sijaan, että pidit yhtä puolisosi kanssa? Oliko vanhempiesi perhe sinulle tärkeämpi kuin oma perheesi?

        Koittakaahan nyt ihmiset hyvät ymmärtää, että jokaisella meistä on oma itsenäinen elämämme. Se kenen kanssa naimisiin menemme ja lapsia hankimme, on vain meidän asiamme. Takapajuloissa yhä tehdään vanhempien järjestämiä avioliittoja, mutta ei sivistyneissä maissa. Jokaisella on oma valinnan vapaus. Mitä riemua se voi kenellekään tuottaa että TOIVOO oman lapsensa joutuvan eroamisen tuskaan ja mahdolliseksi elättäjäksi seuraavaksi 18:ksi vuodeksi? Vanhemmuus kun ei lopu, vaikka liitto loppuisikin. Ja yleensä se on se "pirullinen" miniä, joka saa kuitenkin lasten lähihuoltajuuden, ja pojaltanne sen pitkän pennin, elatusmaksut. Olkaa nyt hyvät ihmiset varovaisia siinä mitä toivotte.

        tuli kunniallisia ihmisiä, maistereita ja erityisen fiksuja ja rehellisiä ja komeita miehiä.
        Hoidin heidät itse ja annoin äitini hoitaa aina kun hän itse halusi, siis itse halusi.
        Anoppini oli vanha ja asui eri paikkakunnalla eikä enää jaksanut lasta hoitaa, vaan kävimme usein päiväkäynnillä ja hoidin lapset siellä itse.
        Siis joku puhuu soopaa, joka ei edes osaa lukea eikä vallankaan ymmärrä mitään lukemastaan, vaan vääntelee ja kääntelee kaiken oman mielensä mukaan.
        Jos ei lähiomaisten kanssa tule toimeen ja on yksi lapsi, niin ei ole iloinen lapsuus ja tulee jo sellainen tunne, että on ongelmia parisuhteessa, koska hyvät suhteet omiin vanhempiin eivät hyvää parisuhdetta kaada, vaan
        tuovat valtavasti iloa koko perheelle ja lapsille erityisesti.
        Jokainen päättää itse, haluaako olla yh vai ei.


      • ei haluaisi
        Opettele nyt edes lukemaan kirjoitti:

        tuli kunniallisia ihmisiä, maistereita ja erityisen fiksuja ja rehellisiä ja komeita miehiä.
        Hoidin heidät itse ja annoin äitini hoitaa aina kun hän itse halusi, siis itse halusi.
        Anoppini oli vanha ja asui eri paikkakunnalla eikä enää jaksanut lasta hoitaa, vaan kävimme usein päiväkäynnillä ja hoidin lapset siellä itse.
        Siis joku puhuu soopaa, joka ei edes osaa lukea eikä vallankaan ymmärrä mitään lukemastaan, vaan vääntelee ja kääntelee kaiken oman mielensä mukaan.
        Jos ei lähiomaisten kanssa tule toimeen ja on yksi lapsi, niin ei ole iloinen lapsuus ja tulee jo sellainen tunne, että on ongelmia parisuhteessa, koska hyvät suhteet omiin vanhempiin eivät hyvää parisuhdetta kaada, vaan
        tuovat valtavasti iloa koko perheelle ja lapsille erityisesti.
        Jokainen päättää itse, haluaako olla yh vai ei.

        olla yh, mutta hän ei valitettavasti saanut miestään pysymään hengissä vaan puoliso kuoli 3kk:n päästä syövän varmistuttua, kolmikymppisenä.

        Eipä voinut vaimoraukka itse päättää, haluaako olla yh vai ei.

        Joten vain täystollo voi edes ajatella, että asiat olisivat itse päätettävissä.


      • Melkein kaikki ns. elävänle...
        ei haluaisi kirjoitti:

        olla yh, mutta hän ei valitettavasti saanut miestään pysymään hengissä vaan puoliso kuoli 3kk:n päästä syövän varmistuttua, kolmikymppisenä.

        Eipä voinut vaimoraukka itse päättää, haluaako olla yh vai ei.

        Joten vain täystollo voi edes ajatella, että asiat olisivat itse päätettävissä.

        jää siinä iässä leskeksi, muuta kuin elävän leskeksi.
        Tämä on faktaa.
        Avioeroissa ei näy loppua. Sekin on faktaa.


    • jaa-a...

      Kukahan tässä on kehitellyt mielessään olemattomia omistussuhteita... huhhuh =)

      • anoppini appiukkoni :D

        puolisoni, lapseni = perheeni,

        vanhempani, sisarukseni,

        muut sukulaiseni.

        Huomaa järjestys ;)


    • sanoa vanhemmillensa

      että hankkisivat viimeinkin oman elämän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe