Myönnän en ymmärrä miehiä. Olen yrittänyt. Miehet kertovat ilmoituksissaan esim treffipalstalla hakevansa lämmintä naista, hyvää suhdetta, ja miten se milloinkin määritellään. Ja sitten kun tulee tilanne, että nainen alkaa antaa tunteitaan ja lämpöään ja on aidosti kiinnostunut, niin mies alkaakin jänistää, kokee, että edetään liian nopeasti, ei pysty tai mitä nyt milloinkin. Jää miettimään, mitä mies sanoo haluavansa ja mitä hän oikeasti haluaa... En ota selvää. Enimmäkseen tuntuu siltä, että paras jättää mies kokonaan ilman yhtään mitään, ettei mene itse ulalle ja haavoille...
Miesten kommenttia ja naisten kokemuksia asiasta saa tulla, että jotain edes hahmottuu tästä hötöstä, johon miesten kanssa aina putoaa...
artemis59
Miesten kommenttia ja naisten kokemuksia asiasta saa tulla, että jotain edes hahmottuu tästä hötöstä, johon miesten kanssa aina putoaa...
artemis59
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikkihan on tietysti yksilöllistä. Aina mies (eikä nainenkaan) ei välttämättä tiedä, mitä todella elämältä haluaa.
Ainakin itselläni pitkän avioliiton (yli 20v.) päätyttyä, olo on aika epätietoinen. Vaikka seuraakin olisi tarjolla tulee jotenkin epäilevä olo, vaikka olisi kysymys kivasta ja mukavan tuntuisesta naisesta. Eron aiheuttamat pettymykset ja elämän pohjan romahtaminen eivät välttämättä anna mahdollisuutta uuteen tasapainoiseen suhteeseen vielä pitkään aikaan.
Tilanne on tietysti ristiriitainen, seuraa kaipaisi, mutta, mutta..., vaikka toisen tunteita ei epäilisikään, epäily kohdistuu ilmeisesti omiin tunteisiin. Varsinkin, jos kysymyksessä on kaveri, joka toivoo löytävänsä pitempiaikaisen suhteen, eikä ole tottunut seuralaista vaihtamaan joka viikko.
selittäisi kyllä sitä, että ensin vaikuttaa hyvältä ja sitten tulee se pakittaminen. No, sittenhän täytyy tietysti antaa toisen mennä, mutta kipeetä se tekee, kun niin käy. Joskus toivoisi että olisi näissä ihmissuhdejutuissakin "koeaika", eli jos alkaa katsoa uutta niin pysyis hetken paikallaan vaikka olisi kuinka traumat pinnalla. Vaikka ehkä se on parempi, että kaatuu heti kalkkiviivoilla. Aika moni hyvä pari jää varmaan kuitenkin syntymättä juuri siksi, että ei uskalleta olla suhteessa ja käsitellä sitä pelkoa ja kipua siinä vuorovaikutuksessa, vaan mennään piiloon odottamaan, että toipuu ensin yksinään...
Ei nainenkaan välttämättä valmis ole kuin lukkari sotaan, vaikka tunteensa helpommin näyttää ja haluaa miehelle sitä hyväänsä antaa. Eli suhde etenee hiljakseen tunteista huolimatta.
Eipäs juupas eipä juupas meiningissä kyllä moni hyväkin mies alkaa näyttää hirveän häilyvältä ja on siis rauhaan jätettävä "kasvamaan".
ei sitten käy niin, että eron jälkeen hyvästä miehestä tulee kuitenkin niin epävarma, että päätyy väistämättä vaihtamaan seuralaista joka viikko, kun ei osaa käsitellä pohjansa putoamista...ja hyvä nainen saa "elämänkokemusta" ...
sitten etsit seuraa ? Minäkin tapailen miestä joka ilmossaan etsii uutta suhdetta kun erosta on jo liki 4 v. Mutta ei ole hänkään valmis seurusteluun. Tapailuun kylläkin.
lonely driverille...
Miksikö etsin seuraa?
Koska olen ihan normaali ihminen, kaipaan seuraani naista. Totesin jo aikaisemmin, että tilanne on hieman ristiriitainen, mutta eteenpäinhän elämässä pitää pyrkiä. Omasta erostanikin on jo pari vuotta ja olen siitä kyllä jo jaloilleni noussut, vaikka se aikanaan koville ottikin, koska itse en olisi halunnut erota.
Asia on yllättävän vaikea pukea sanoiksi. Toivon kyllä löytäväni itselleni vakikumppanin loppuelämäksi, mutta uusi vakiintuminen tuntuu vaikealta. Voihan se olla, ettei vaan sitä oikeaa ole vielä tullut vastaan.
Toisaalta taas, eron ja avioliiton loppuajan kovat kolhut saattavat omat epäilyksensä tuoda suhteen kestävyyteen, vaikkei niitä välttämättä tietoisesti ajattelekaan.
Etsin kuitenkin - kunnes löydän sun.
ole kohdannut - jos sitten minäkään !
Tosin olin eron jälkeen 4 v yksin, ja se jos mikä selvitti pään ja osaan kyllä antaa jo nyt arvoa mahd. suhteelle. - voi kunpa tämä mieskin sen ymmärtäisi ...