Olen elänyt 10 vuotta mun nykyisen miehen kanssa. Meil on 4 lasta (tyttöjä) olen ollut kotona lasten kans koko ajan. Mul empii ku ei voida miehen ka puhua keskinäistä ongelmista mul koko ajan paha olo ku haluaisin puhua mut suu ei aukea. Mies luulee et ku ollaan sängyssä et kaik on sil selvä eikä osaa arvioida mun tilannetta miltä must tuntuu. Mun pitäs saada puhua ja täs tapauksessa joudun turvautumaan kavereihin. Mun pulma on tässä ku en sit voi sanoa sanottavaa ku pitäs puhua ku en yksinkertaisesti voi. Aina ku suun aukaisen siinä paikas kaik pistetään nauruksi. Nyt elän omaa elämää lasten ka ja olen hyvillään ku mies ei oo kotona saatan juoda vaik varkaiten kaljanki ku sitäkää ei saa tehdä muitten nähden (juopon maineen pian saa) Mut elän täysin sellaista salaperää elämää. Mun pitää olla hyvä äiti hyvä rakastaja ja muutenkin kaikesta hyvä valittaa ei saa! Mut mun mies ei tajua missä ja millaisessa tilanteessa mennään. Tuntuu et kukaan ei tajua. Onko jollain muulla tällaista? Oikeasti mä annan kaik lapsille olen niille hyvä ja teen kaik kotityöt mut arvostusta en ole ikinä saanut. Mitä mun pitäis tehdä?
kaikki tämän kokeneet
epävarma suhteesta
3742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tutulta kuulostaa. en ehi kirjottaa enempää, kun mun ukko tuli tohon viereen...
Yleensä miehillä tahtoo olla se vika, että siinä vaiheessa alkaa vasta suu aueta, kun on tosi kyseessä. Itsekin syyllistynyt vastaavaan ja sen vuoksi tiedän mitä puhun. Mut yritän nykyään olla parempi ihminen ja puhua asiat ajallaan. Eli sun pitää kylmän viileesti kertoa ukolles, mikä mättää ja et halua jatkaa näin. Toteat, että sun mielestä tässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Jos miehes susta välittää, niin kyllä sitä varmaan alkaa sun vaikea tilanne siinä vaiheessa kiinnostaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun alat kantaa tavaroita pihalle. Joskus täytyy mennä hyvinkin pitkälle, ennen kuin viesti menee perille ja toinen herää. Jos miehes ei tavaroiden ulosvienti vaiheessakaan ala avautua, niin sit voit vain todeta tehneesi oikean ratkaisun. Tietenkin, toisinaan siinä voi mennä se muutama viikko tai kuukausi lähdön jälkeen, ennen kuin toinen osapuoli ymmärtää, miten tärkeä toinen on. Siinä vaiheessa, varsinkin mies, on mitä paras puhumaan perheen tai parisuhteen ongelmista(vertaisin vähintään Runebergiin), kun kaikki on jo myöhäistä. Yleensä kaltaisenne tilanne on tyypillistä parisuhteissa, joissa toista pidetään päivänselvyytenä. Silloin on aika hiukan herätellä toista tyyliin, "herää pahvi, meitä on kaksi!".
Jos ei pysty puhumaan, kannattaa kokeilla kirjoittamista! Siihen sinä todistettavasti ainakin pystyt, kun kerran meillekin asioistasi pystyit kertomaan. Ota kynä käteen ja kirjoita miehellesi kirje.