Miesten "vauvakuume"

Minä olen sitten vaikka velm (vapaaehtoisesti lapseton mies). :D

Ei mulla ainakaan mitään vauvakuumetta ole. Eikä ole ennestään lapsia.

Mites on velat, saadaanko me velmit hankkia pienen koiravauvan kuitenkin vaikka se ihmisvauva ei vois vähempää kiinnostaa? Kun satun tykkäämään eläinvauvoista.

panokuume

tosin vielä 40v, mutta opinnot ja ura (sekä oma ja kumppanin) ovat hyvinkin voineet tehdä lasten hankkimisen nuorempana hankalaksi. Moni pariskunta ei edes saa lapsia varsinkaan luonnollisin menetelmin ja silloin, kun nainen on jättänyt lasten tekemisen vanhempaan ikään. Jos tällainen shde sitten syystä tai toisesta päättyy, voi tuloksena olla mies joka edelleen kaipaa sitä omaa perhettä.

Epäselväksi minulle jäi, oliko aloittaja kenties YH, joka ihmettelee miksi kysyntää ei suuremmin ole? Tähän vastaus ei ole pelkästään miehen "vauvakuumeessa" vaan myös haluttomuudessa ottaa vastuuta jonkun toisen miehen lapsesta. JOKAINEN pitää ensisijaisesti huolta omista lapsista ja moni mies on varmasti mieluummin yksin kuin ryhtyy vakavaan suhteeseen lapsellisen naisen kanssa. Näin on ainakin itselläni.

Muutama mies vuosien varrella on höpötellyt minullekin lasten hankkimisesta, mutta tuloksetta, kun en lapsista pidä. Joillakin on ollut aika outoja motiiveja.

Parikymppisenä sanoin suoraan yhdelle havittelijalle, että lapsia en edes harkitse. Hänen mielestään olisin voinut hankkia yhden, ja yhdessä olisimme voineet hankkia hoitajan ja käydä vain silloin tällöin katsomassa lasta. Taisi pojalla olla vain kova halu sänkyyn ja hirmuisen epärealistinen käsitys maailman menosta ja ihmisluonteesta. No, hän esitti silloin pahimpaan juppiaikaan isoa jehua ja pomoa, vaikka myikin kuulakärkikyniä ovelta ovelle.

Eräs neljääkymppiä lähestyvä mies oli sitä mieltä, että voisin hankkia yhden lapsen, koska ei siitä kuulemma olisi paljon vaivaa. :D

Olin yli kolmikymppinen, kun viisikymppinen mies yritti vokotella minua lauseella "tekisitkö sinä minulle pojan?" Hänellä oli kaksi aikuista lasta, mutta nämä olivat panneet välit poikki isäänsä tämän ruman avioeron vuoksi (minua aiemmin tapahtui tämä). Nyt mies varmaan halusi korvauskappaleen. Hän käytti myös kysymystään sänkyynkutsuna, mutta minuun se tehosi ihan tarkoituksen vastaisesti.

On varmasti olemassa miehiä, jotka tosissaan haluavat keski-ikäisiksi isiksi, mutta minä olen törmännyt vain melko harhaisiin yksilöihin.

Osa on odottanut oikeaa hetkeä, eikä sitä ole sitten koskaan tullut. Biologinen kello...

Osa näkee sinussa äidin ja heräävät sitä kautta haluamaan perhettä. Tosirakkaus...

Osalle se on oman kelpaavuuden mitta: rakastaako nainen minua niin paljon että kelpaisin hänen lastensa isäksi? Egon pönkitys / käsitys "normaalista"...

Monelle nettimaailman miehelle tuo on vain yksi laini jolla ehkä irtoaa.

Ja hyvin monelle se on kokeilua ja kiillotusta, vähän samaa kuin jos turvonnut nainen vihjaa olevansa todellisuutta sporttisempi tai Miron ja Halosen vaivoin erottava kertoo että taidenäyttelyt ovat se elämän suola ja autuus.

Onko tuo nyt ihmeellistä, jos lapsista yleensäkin ihan aidosti pitää, ainakin näin lapsettoman näkökulmasta. Tosin nykyiseen tilanteeseen olen siinä mielessä täysin tyytyväinen, koska suhteet eivät ole kestäneet, ja olen "vasta" reilu kolmekymppinen. Elämä vain ei mene kaikilla suunnitelmien mukaan ja luulen että vielä nelikymppisenäkin oikeassa tilanteessa haluaisin lapisia, jos niitä ei ennestään ole.

Toki voihan se olla monelle miehelle vain iskulause muiden muassa, naiset kun keskimääräisesti varmaan enemmän lapsista haaveilevat.

Jos pitää lapsista, eikä niitä kuitenkaan itsellä ole ja 40 lähestyy, niin kyllä siinä jo alkaa olla aihetta vauvakuumeelle. Koirat on kyllä kivoja ja monet muutkin lemmikit, mutta ei ne kyllä täysin ihmislasta korvaa. Jos olisin nainen, niin hankkiutuisin raskaaksi, naiselle se on niin kovin paljon helpompaa. Miehelle ei riitä että pääsee säänkyyn naisen kanssa, vaan vaaditaan paljon enemmän, ennen kuin on edellytyksiä lapsen saamiselle. Ja jos sitten sukset myöhemmin menevät ristiin, niin yleinen lähtökohta on sellainen, että lapset jäävät äidille, ellei ole aivan painavia perusteita päättää toisin, eli mieheltä edellytetään paljon enemmän, jotta saa lasten huoltajuuden. Nainen puolestaan voi aika näppärästi hankkiutua raskaaksi ja ryhtyä yksinhuoltajaksi, jos niin haluaa.

Tuollaisiin nelikymppisiin miehiin en ole törmännyt missään! Päinvastoin, yleensä nelikymppisillä miehillä on jo lapsia eivätkä ne halua aloittaa vaipparumbaa uudelleen. Mutta tiedän kyllä pari naista, jotka tekis mitä vain, että saisivat haaviinsa moisen miehen... :) Tasan ei käy onnen lahjat.

Itsellä on 40 v. mies, jolla ei ole lapsia ja joka ei haaveile lapsista (siis oikeastaan mainitsemasi vela-mies, vaikka en ole sitä sillä tavalla aiemmin ajatellutkaan). Eikä lapsia ole minullakaan.