Et ole varmaankaan ainoa, joka on menettänyt netistä ostettuun musiikkiin laitetut rahansa SecuryCastin takia. Vaikka he suosivatkin wma-formaattia, niin varoituksen sana on paikallaan.
Mervi Vuorela on tutkinut SecuryCastia. Ohessa lainaus hänen 2007 ilmestyneestä tutkielmastaan:
"Viime vuosina on alkanut näyttää siltä, että Suomessa myytävästä nettimusiikista on tullut yhden firman eli SecuryCast Oy:n bisnes. SecuryCast toimittaa käyttöliittymäratkaisut mm. NetAnttilalle, Pepsi Max Musicille, Laturille, Funmanille, PHNetille, Lumo Musiikkikaupalle ja City-lehden PopCitylle. Hintakilpailua ei esiinny, koska SecuryCast vastaa jokaisen yllämainitun verkkokaupan ylläpidosta ja rahastuksesta. Niinpä esimerkiksi Laturista ja NetAnttilasta saa täsmälleen samanhintaista musiikkia. Myös sisällön käyttöehdot ovat entuudestaan tuttuja: ostettua musiikkia voi kuunnella, siirtää ja polttaa CD:lle ainoastaan kaupan omalla soittimella.
Siis hetkinen, mistä yrityksestä nyt oikein puhutaan? SecuryCastin nettisivuilta ei selviä oikein muuta konkreettista kuin että yritys sijaitsee Vantaalla. Kaupparekisterin tietopalvelusta selviää, että SecurityCastin päätoimiala on "tietokantapalvelut" ja toimitusjohtaja on Ben Mellin (Patentti- ja rekisterihallitus 2007). Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta kuitenkin edellyttää, että nettikaupan sivuilta on löydyttävä palvelun tarjoavan firman yritys- ja yhteisötunnus eli Y-tunnus (Finlex 2002). Laturin, Pepsi Max Musicin ja muiden SecurityCast-kauppojen sivuilta tätä tunnusta sai kuitenkin metsästää kissojen ja koirien kanssa.
Muita nettimusikkiratkaisuja toimittavia firmoja ovat InProdicon Ab (markkinaniminä muun muassa Musiikkilataamo ja Welho Musiikki) sekä e-3 Systems Ltd (markinanimenä Biisi.fi). Vuonna 2003 e-3 Systems teki Espoon poliisille rikosilmoituksen, jossa firma syytti SecuryCastia ja sen työntekijöitä jakelujärjestelmänsä kopioinnista. Kaksi vuotta myöhemmin Espoon kihlakunnansyyttäjä Arto Rajamäki haki väliaikaista liiketoimintakieltoa kahdelle SecuryCastin työntekijälle. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen vuoden 2006 keväällä. Poliisitutkinta, johon e-3 Systemsin vaatimus perustuu on kuitenkin edelleen kesken (Kuivalainen 2006)."
Eli haiskahtaa myyntikartellilta ja muutenkin lain rajoja väärältä puolelta koettelevalta firmalta.
Nykyään sama firma määrää hinnat ja hoitaa asiakaspalvelun edellämainittujen lisäksi yhtä huonosti mm. NRJ Kaupalle, Sony BMG:lle, uudelle cm-store.fi:lle ja MTV3 Download Storelle. Suomeen on syntynyt nettimusiikin myyntikartelli.
Mervi Vuorela on tutkinut SecuryCastia. Ohessa lainaus hänen 2007 ilmestyneestä tutkielmastaan:
"Viime vuosina on alkanut näyttää siltä, että Suomessa myytävästä nettimusiikista on tullut yhden firman eli SecuryCast Oy:n bisnes. SecuryCast toimittaa käyttöliittymäratkaisut mm. NetAnttilalle, Pepsi Max Musicille, Laturille, Funmanille, PHNetille, Lumo Musiikkikaupalle ja City-lehden PopCitylle. Hintakilpailua ei esiinny, koska SecuryCast vastaa jokaisen yllämainitun verkkokaupan ylläpidosta ja rahastuksesta. Niinpä esimerkiksi Laturista ja NetAnttilasta saa täsmälleen samanhintaista musiikkia. Myös sisällön käyttöehdot ovat entuudestaan tuttuja: ostettua musiikkia voi kuunnella, siirtää ja polttaa CD:lle ainoastaan kaupan omalla soittimella.
Siis hetkinen, mistä yrityksestä nyt oikein puhutaan? SecuryCastin nettisivuilta ei selviä oikein muuta konkreettista kuin että yritys sijaitsee Vantaalla. Kaupparekisterin tietopalvelusta selviää, että SecurityCastin päätoimiala on "tietokantapalvelut" ja toimitusjohtaja on Ben Mellin (Patentti- ja rekisterihallitus 2007). Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta kuitenkin edellyttää, että nettikaupan sivuilta on löydyttävä palvelun tarjoavan firman yritys- ja yhteisötunnus eli Y-tunnus (Finlex 2002). Laturin, Pepsi Max Musicin ja muiden SecurityCast-kauppojen sivuilta tätä tunnusta sai kuitenkin metsästää kissojen ja koirien kanssa.
Muita nettimusikkiratkaisuja toimittavia firmoja ovat InProdicon Ab (markkinaniminä muun muassa Musiikkilataamo ja Welho Musiikki) sekä e-3 Systems Ltd (markinanimenä Biisi.fi). Vuonna 2003 e-3 Systems teki Espoon poliisille rikosilmoituksen, jossa firma syytti SecuryCastia ja sen työntekijöitä jakelujärjestelmänsä kopioinnista. Kaksi vuotta myöhemmin Espoon kihlakunnansyyttäjä Arto Rajamäki haki väliaikaista liiketoimintakieltoa kahdelle SecuryCastin työntekijälle. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen vuoden 2006 keväällä. Poliisitutkinta, johon e-3 Systemsin vaatimus perustuu on kuitenkin edelleen kesken (Kuivalainen 2006)."
Eli haiskahtaa myyntikartellilta ja muutenkin lain rajoja väärältä puolelta koettelevalta firmalta.
Nykyään sama firma määrää hinnat ja hoitaa asiakaspalvelun edellämainittujen lisäksi yhtä huonosti mm. NRJ Kaupalle, Sony BMG:lle, uudelle cm-store.fi:lle ja MTV3 Download Storelle. Suomeen on syntynyt nettimusiikin myyntikartelli.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei pidä tässä yhteydessä unohtaa iTunes Storea. Veikkaan, että sen myynti on Suomessakin suurempaa kuin näiden muiden yhteensä.
Mutta toki noiden kauppojen kauppatavoissa on miettimisen paikkaa kuluttajaviranomaisille. Miten on esim. perusteltavissa, että ostettua musiikkia saa siirtää mp3-soittimeen vain 5-10 kertaa?
Itselläni kun on musiikkia, jonka olen ostanut 70-luvulla, olis tainnut siirtokerrat tulla täyteen jo kauan sitten. Jos noilla SecuryCastin ehdoilla olisin ostanut, kuuntelu olisi hyvin rajallista.
onneksi. En itse enää käytä mulkvistien "palveluja".
Ai niin, nyt kun se sanotaan turkulaisittain, niin onhan se ihan penaalista. Kaikella kunnioituksella penaalia kohtaan.
Minäkin menetin rahani saamatta siirto-oikeutta ollenkaan. SecuryCastia asia ei kiinnosta. MUTTA,
EN KOSKAAN ENÄÄ TÄMÄN JÄLKEEN TILAA YHTÄÄN MUSIIKKIA, JOS TIEDÄN, ETTÄ SECURYCAST ON ASIASSA MUKANA!!!
Itse kanssa ihmettelen tuota toimintaa. CD-levyt ovat paras vaihtoehto. Tai sitten tuo mainittu iTMS.
Jep, paras soundi himassa tulee kun ostaa cd:t joita haluaa kotonaan kuunnella, ja rippasee niistä sen mitä haluaa kulloinkin ämppäriin. Siinä saa vielä ne kannet kaupan päälle, jos kiinnostaa.
Minulla vaihtuu koko ajan, joten suosikkilevyt on siirretty moneen kertaan. Maksan musiikkini mielellään, mutta vain kerran.
Jos lataatte musiikkia netistä laillisesti kannattaa se ladata Musiikkilataamosta. Mulla ainakin toiminut hyvin eikä mitään ongelmia kappaleissa. Kannattaa polttaa musiikki cd:lle ilman kopiosuojausta niin sen saa laitettuu mihin vaan niin monta kertaa kuin haluaa.