Vakiintumisen vaikeus

Nyt kun olen aikani treffaillut ja tapaillutkin monen naisen kanssa olen todennut että varsinainen seurustelun aloittaminen ja vakiintuminen tuntuu olevan todella vaikeata tällä ikää. Kerrottakoon että itselläni ei ole mitään ongelmaa löytää treffi seuraa, välillä niitä on liikaakin avrsinkin kun en suosi tapailua monen naisen kanssa samaan aikaan.

Yleensä terffit sujuvat mukavasti ja kummallakin on kivaa. Seuraa toiset treffit ja kolmannet... Mutta sen kynnyksen ylittäminen jonka jälkeen voi sanoa olevansa "pari" jonkun kanssa tuntuu olevan monelle naiselle todella vaikeata.

Monet 25-30 vuotiaat naiset varsinkin täällä Helsingissä ovat sinkkuuntuneet todella pahasti. He etsivät seurustelukumppania mutta todellisuudessa eivät ole valmiita antamaan elämästään sitä mitä se seurustelu todella vaatii. Toiset ovat täyttäneet iltansa harrastuksilla (joukkuelajijen harrastajat pahimpia) toiset ovat ottaneet kissan/koiran joita hoivaavat ja pitävät tärkeämpänä kuin mitään parisuhdetta jotkut taas viettävät kaiken aikaa kavereittensa kanssa tai muuten vaan haluavat viettää vähäisen vapaa-aikansa rentoutuen yksin. Silti nämä samat ihmiset valittavat kuinka ei löydy kumppania ja että heissä ei ole mitään vikaa.

Tuntuu siltä että ihmiset eivät osaa priorisoida asoita oikein, ainakin itselleni on erittäin tärkeätä että löydän jonkun kumppanin johon voin panostaa paljon.

Mitä millään rahalla tai menestyksellä tekee jos sen kaiken kokee yksin.
3497
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ylitän tuon mainitsemasi ikähaarukan muutamalla vuodella, mutta tunnistan tekstistä itseni.

Olen diagnosoinut itseni sitoutumishaluiseksi, mutta siihen kyvyttömäksi. En halua enää enempää "särkeä" sydämiä, joten olenkin lähestulkoon tyystin lopettanut kumppanin "etsimisen". En jaksa enää koeajoja.

Uskon siihen, että kyllä se oikea tulee sitten vastaan, kun on tullakseen ja silloin parisuhteelle ajan järjestäminen ja sitoutuminen tapahtuu luontevasti.

Siihen asti mennä porskutan näillä eväillä eläen täyteläistä sinkkuelämää. Tästä pitää nyt nauttia, sillä mahdollisesti seuraava kumppani sitouttaa minut lopun elämäkseen =)

Äänestä
  • niin, minä olen tässä pari vuotta vaihtelevalla menestyksellä seuraillut miehen kikkailua, ollaanko vaiko eikö -periaatteella.

    hänellä se sitoutumiskammo tuntuisi olevan, eikä minulla... sanoo kyllä ajattelevansa jatkuvasti minua, mutta miksi sitten moinen päättämättömyys? joko ollaan tai ei? miksi asiaa pitää vatvoa edes takaisin.

    ja ei, minä en tätä suhdetta lopeta. olen valmis tämän ihmisen kanssa viettämään loppuelämäni, ja hän sen tietää kyllä. osaisi vaan rauhoittua jo.

    tietysti asianhan voi kääntää niinkin että minä teen jotain niin että hän juoksee karkuun, eikös niin?

    Äänestä

Samaa olen todennut. Sinkkuaikana on täytetty elämä täyteen harrastuksilla, kotieläimillä, ystävillä.. Mikäpä siinä, jos ei ole läheiselle ihmissuhteelle tilaa, se on jokaisen valinta. Mutta kun annetaan ymmärtää enemmänkin, mihin on valmis, halukas ja kykenevä. Ja tarkoitan tällä sellaisiakin naisia, joiden kanssa on todella tuntunut synkkaavan.
Tälläkin hetkellä tuntuu, että taidan luovuttaa ja keskittyä muihin asioihin elämässä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Male30_ kirjoitti:

Nyt kun olen aikani treffaillut ja tapaillutkin monen naisen kanssa olen todennut että varsinainen seurustelun aloittaminen ja vakiintuminen tuntuu olevan todella vaikeata tällä ikää. Kerrottakoon että itselläni ei ole mitään ongelmaa löytää treffi seuraa, välillä niitä on liikaakin avrsinkin kun en suosi tapailua monen naisen kanssa samaan aikaan.

Yleensä terffit sujuvat mukavasti ja kummallakin on kivaa. Seuraa toiset treffit ja kolmannet... Mutta sen kynnyksen ylittäminen jonka jälkeen voi sanoa olevansa "pari" jonkun kanssa tuntuu olevan monelle naiselle todella vaikeata.

Monet 25-30 vuotiaat naiset varsinkin täällä Helsingissä ovat sinkkuuntuneet todella pahasti. He etsivät seurustelukumppania mutta todellisuudessa eivät ole valmiita antamaan elämästään sitä mitä se seurustelu todella vaatii. Toiset ovat täyttäneet iltansa harrastuksilla (joukkuelajijen harrastajat pahimpia) toiset ovat ottaneet kissan/koiran joita hoivaavat ja pitävät tärkeämpänä kuin mitään parisuhdetta jotkut taas viettävät kaiken aikaa kavereittensa kanssa tai muuten vaan haluavat viettää vähäisen vapaa-aikansa rentoutuen yksin. Silti nämä samat ihmiset valittavat kuinka ei löydy kumppania ja että heissä ei ole mitään vikaa.

Tuntuu siltä että ihmiset eivät osaa priorisoida asoita oikein, ainakin itselleni on erittäin tärkeätä että löydän jonkun kumppanin johon voin panostaa paljon.

Mitä millään rahalla tai menestyksellä tekee jos sen kaiken kokee yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu